Seuraa 

Mitenkäs muiden 2 - 2,5 vuotiaat toimii ryhmässä?

Meillä on kohta 2,5 vuotias tosi energinen ja tarmokas pieni poika. Hän on normaalisti tottelevainen ja touhukas. Ymmärtää puhetta todella hyvin ja juttelee kovasti.

Käymme koko perheen voimin eräänlaisessa perhejumpassa ja nyt ollaan viime aikoina huomattu, että monet muuten niin mukavat asiat tuntuu ryhmässä ohjeiden mukaan tehtynä " vaikeilta" . Asioita, joita hän muuten rakastaa tehdä ja on mielestämme taitavakin, niin ryhmässä ohjaajan mukaan tehtynä ei halua tehdä lähetulkoon mitään.

Onko tämä ihan normaalia tämän ikäisen uhmakkuutta? vai voiko kyse olla jostain " ryhmässätoimimisongelmasta" ? Lisäksi mietimme, että tulisiko meidän rohkaista tekemään ryhmässä näitä asioita mistä hän pontevasti kieltäytyy mutta tykkää tehdä meidän kanssa perheen kesken vai olisiko parempi antaa hänen touhuta omiaan ja liittyä sitten ryhmän mukaan kun itse haluaa?



Kommentit (2)

Meidän tyttö 3,5v on nyt syksystä mennyt päiväkotiin. Ennenkuin pikkuveli syntyi oli vajaan vuoden perhepäivähoitajalla, missä oli 1-2 muuta lasta. Eli hyvin vähän on joutunut ryhmässä toimimaan. Tyttömme on alusta alkaen ollut erittäin vilkas ja olen ottanut siitä aika paljon stressiä. Välillä olen vältellyt ryhmätilanteita, välillä taas pakottanut itseni sellaisiin tilanteisiin jotta tyttö vähitellen tottuisi ja oppisi miten siellä toimitaan ja käyttäydytään. Vuosi sitten (oli silloin 2,5v) aloitimme äiti-lapsijumpassa. Kyllä oli vaikeeta!!! Muuten hän rakasti laulamista ja leikkimistä, mutta jumpassa meno oli yhtä showta, ei tehnyt mitään mitä muut tekivät ja mitä ohjaaja sanoi. Lopetettiin parin kerran jälkeen, koska mun hermot eivät kestäneet.

Tilanne nyt: Vähitellen päiväkodissa oppinut ryhmässä toimimisen, että on tiettyjä sääntöjä. Luonne on tietysti ihanan entisenlainen vilkas, mutta kyllä hänestä varmaan ihan hyvä tyttö vielä tulee. Eli kyllä ne taidot kehittyvät vähitellen. itse vaan päätät haluatteko tietoisesti treenata vai annatko kehittyä ajan kanssa. Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Hyvää syksyä!!!

Olemme käyneet tytön kanssa jumpassa nyt syksyllä hänen täytettyään 2-v heinäkuussa. Tyttö rakastaa jumppaa ja jumpparia, on ihan intona menemään " mumppamaa!" , tekee liikkeitä ja leikkejä kotona - vaan jumpassa roikkuu äidin sylissä arkana kaikkien ohjatumpien toimintojen ja välillä vapaan leikinkin aikana.



Meillä tämä on selkeässä yhteydessä siihen, miten jännää elämä on viime aikoina ollut. Jos on ollut paljon kaikenlaista uutta (tai tuttuakin) menoa eikä ole saanut tankata voimavaroja tavallisessa koti-puisto-koti-piha -rundissa, on jumpassa selvästi arempi. Jos taas elämä on ollut tasaista, tyttö uskaltautuu hieman enemmän tekemään muiden mukana.



En kyllä pidä tätä uhmana vaan jännittämisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat