Seuraa 

Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.Meille on tulossa piakkoin uusi vauva.Koiramme on lempeä ja kiltti,mutta suhtautuu lapsiin todella epäluuloisesti.Näyttelee hampaita ja jos lapsi (ikään katsomatta) koittaa silittää,saattaa koiramme hieman näykkästä kädestä.Kyseessä on sekarotuinen noutaja.Koira tuli meille vuoden vanhana lapsiperheestä ja oletus on,että on saanut ikäviä kokemuksia lasten kanssa.Vanhemman 12-v lapsemme koira hyväksyy täysin,mutta johtajuusasiat ei ole selvillä heidänkään välillä.Ongelmia tuskin tulee,niin kauan kun vauva on pieni,eikä ole kiinnostunut koirasta.Mutta kun alkaa liikkua ja jos esim.hännästä kiinni ottaa,on tilanne varmasti hyvin uhkaava.

Koirasta luopuminen tuntuu niin kovin vaikealta ja olen miettinyt pitääkö sitten kuonokoppaa varuksi,mikä tuntuisi todella ikävältä koiraamme kohtaan.Myös sulkeminen johonkin huoneeseen,on vain pienen hetken vaihtoehto,koska koira on tottunut olemaan aina perheen kesken ja haluaa pitää näköetäisyyden ihmisiin.

Olisiko vinkkejä,miten heti alusta asti vauvan tultua kotiin voisi yrittää tuota johtajuusasiaa koiralle saada ymmärrykseen.vai mahtaako olla toivotonta.Yhtään en uskalla koiraan luottaa,vaikka ei olekkaan ketään satuttanut.Mutta tuo huomattava epävarmuus saattaa jossain vaiheessa

aiheuttaa jotain vakavampaa.

Kommentit (6)

Meillä myös koira joka ei tykkää lapsista. Koiramme on myös (luultavasti) sekarotuinen noutaja joka tuli meille n. 1v. Oli sitä ennen elänyt katukoirana ulkomailla. Koira on aina ollut arka etenkin vieraita miehiä sekä lapsia kohtaan. Ei ole koskaan purrut ketään, mutta aina lasten/miesten/ tullessa lähelle on mennyt taakseni piiloon, jäykistynyt ja luimuillut. Pari kertaa näyttänyt hampaita ja murissut, jos lapset tulleet liian lähelle/olleet liian innokkaita. Myös kaikki äkkinäiset liikkeet ovat saaneet koiran " hyökkäämään" vaikka ei ole koskaan tosiaan kehenkään koskenut hampaillaan.



Itse olin varma, että koiramme ei tule toimeen lasten kanssa. Esikoisemme syntyi v. 2002 jolloin koiramme oli n. 7v. (perheeseemme kuuluu myös toinen koira joka rakastaa kaikkia) ja toinen lapsemme v. 2004. Toistaiseksi täytyy sanoa, että ei ole ollut yhtään todella pahaa tilannette. Pari kertaa on koira murissut esikoiselle, kun hän n. 1v. ikäisenä otti koirasta liian kovaa kiinni. Me siirsimme koirien sängyt pois makuuhuoneestamme jo ennen esikoisen syntymää sekä laitoimme portin makuuhuoneen ovelle. Lisäksi laitoimme portin apukeittiön ovelle jotta koirat voidaan laittaa sinne, kun lapset riehaantuvat tai, jos teen jotain milloin en voi valvoa mitä lapset/koirat tekevät. Esikoisen synnyttyä esittelimme vauvan rauhallisesti koirille emmekä kieltäneet heitä haistelemasta vauvaa yms. Lapsille on alusta asti kerrottu, että koiria pitää saa vain paijata (vaikka eivät he tietysti aina kuuntele) ja heidät on pienestä pitäen otettu mukaan ruokkimaan koiria . Ärtyisä koiramme suukottelee lapsia ja selvästi tykkää heistä. Usko, että koira on täysin hyväksynyt lapset laumaansa ja, koska minä olen koiran mielestä johtaja, se on kunnoittaa myös lapsia.



On tietysti vaikea sanoa toiselle mitä tehdä sillä jokainen tilanne on erilainen. Itse en kuitenkaan tekisi mitään hätiköityjä päätöksiä sillä varmasti koiranne on tyytyvaisempi kodissane vaikka joutuisikin olemaan portin takana osan päivästä (koirathan nukkuvat kuitenkin paljon) kuin, että se annettaisiin pois/lopetettaisiin.

Moikka.



Kello on nyt 2 yöllä ja mä en saa unta kun vaivaa niin asia, joka sattui tässä iltapäivällä. Tuttavat olivat tulossa kylään ja heillä kaksi lasta. Koiramme (3,5v. uros, 67cm/36kg) on nämä lapset tavannut pari kertaa, mutta eipä sen enempää. Ja lapset eivät varsinaisesti ole koiriin tottuneita.



Normaalisti en päästä koiraa ovelle kun vieraita tulee. Nyt jäi jotenkin väliovi auki ja koira luikahti siitä pihalle. Toinen lapsista oli juuri iloisesti kiljumassa tervehdyksiään " korkealta ja kovaa" ja kun koira loikkasi pihalle hän nosti kädet ylös ja alkoi liikkua äkkinäisesti. Siis normaali reaktio lapselta, koira tulkitsee leikkiin kutsuna...



Tästäpä koira innostui ja loikkasi tytön päälle, tyttö kaatui ja sai naarmun kylkeen (kynsistä EI hampaista), ja tietenkin pelästyi aivan valtavasti. En ehtinyt itse siinä tilanteessa koiran niskaan loikkaamaan vaan jouduin karjumaan -koira jäi hämmentyneenä parin metrin päähän, eikä antanut heti kiinni...



Tultiin sitten kaikki sisään ja tilanne rauhoittui. Tyttö kävi säikähdyksestä toivuttuaan koiraa rapsuttamassa ja koira oli täysin rauhalline (kuten se normaalisti aina onkin). Samoin siinä vierailun lomassa kävi koiraa useasti rapsuttamassa, antoi koiran nuuskia jne. Mitään hässäkkää ei enää syntynyt vaan kaikki meni rauhallisesti.



Koiralla on todella vahva saalisvietti ja muutaman kerran kun olemme olleet vieraassa paikassa, se pinkaisee kaukanakin kulkevien ihmisten perään kuin ajoon lähtisi... saattaa loikata ihmistä vastaan, mutta tulee sitten kutsuttaessa pois. Myös jos on vapaana ja näkee toisen koiran, pinkaisee sitä haistelemaan. Ei siis tappele eikä ole mitenkään aggressiivinen, mutta vauhdilla vastaan tuleva iso koira on monelle pelottava. Sen vuoksi olenkin erittäin tarkka, että missä koiraa pidän vapaana. Pääosin koirapuistoissa.



Onko kellään vastaavia kokemuksia? Pitäisikö huolestua?

Meillä on jonkin verran ongelmia luoksetulon kanssa... tai no,99% menee loistavasti, mutta sitten muutaman kerran vuodessa sattuu joku tällainen, joka vetää mielen matalaksi. Onko mielestänne normaalia, että koira tekee tällaisia? Vauva tulossa helmikuussa ja mietityttää, miten menee tuollaisen kohelon ja vauvan yhteen sovittaminen.



Kiitos kommenteista...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eihän koira vihaisesti käyttäytynyt.

Harvoin mitään ongelmia tulee, kun vauva saapuu koiraperheeseen. Eriasia olisi jos lapsi tulisi tyyliin 3v, mutta kun se tulee vauvana niin eihän se tee muuta, kun nukkuu yms. Kauanhan siihen menee ennenkun lapsi rupee liikkumaan ja ehkä sillälailla ahdistamaan koiraa. Koira on ehtinyt jo tottua lapseen, kun se rupee liikkumaan ja yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Ainakin mitä itse olen kuullut.

Ongelmia varmaan eniten syntyy, jos koiraa ei kukaan enää huomaa, kukaan ei siitä välitä.

Yhtälailla kun koirallekkin niin lapselle pitää kertoa mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Ja jos todella pelottaa tulevat tilanteet niin suomi on pullollaan koira-alan ammattilaisia, joilta varmasti saa apua..

Kyllähän sitä varmasti jokainen jännittää, että miten kaikki sujuu. Kyllä itseänikin hiukan jännitti miten kaksi koiraa ottaa vauvan vastaan, mutta kun koirat saivat olla alusta asti " kaikessa mukana" niin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Ei ne kauaa jaksaneet olla kiinnostuneita..Varmasti olisivat olleet yli-innokkaita, jos niiltä olisi kaikki haistelut sun muut kieltäneet.

Maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää :)

Mun mielestä just se että suhtaudutaan reilusti vauva-koira suhteeseen eikä pidetä sitä koiraa etäisenä senkään jälkeen kun vauva on syntynyt.. mitä sitten jos koira nuolee vauvaa, mielestäni se on ihan ok ja koiraa osoittaa sillä hyväksyntää ja kun sitä ei toruta siitä se tuntee myös että se on hyväksyttyä ja hyvä juttu.



Ihan varmastihan ei voi tietää mutta luulen että tilanne voi olla enemmänkin helpompi kuin vaikea, tosin jossain vaiheessa tulee varmasti jotain pientä johtajuus juttuja heilläkin, ehkä sitten just kun vauva kasvaa " lattialla liikkuvaksi" ja ottaa sitä koiran reviiriä voimakkaammin!



Meillä oli koira ja syntyi vauva siihen sitten, koira oli itsekkin siihen aikaan vielä hyvin nuori uros. Paimenkoira. Sairautensa (luonteensa myös) vuoski se käyttäytyi hyvin aggressiivisesti vieraita aikuisia, miehiä varsinkin, kohtaan ja toisia koiria kohtaan myös. Perheen " laumansa" jäsenille ja kaikille lapsille se oli aivan loistava kaveri!!



Minua suututti hiukan kuinka ihmiset niin " pelkäsivät" ja varoittelivat meitä kuinka koira voi raapia ja purra lapsia kasvoihin ja jos koira nukkuu niin kamala asia jos lapset leikkivät sen läheisyydessä jne..jne.. Ja jos koira nuolee niin onkohan se nyt niin kovin hyvä juttu... Ja voi kaikenlaista!!



Toki aina valvoimme koiran ja kävelemään opettelevan taaperon touhuja monestakin syystä, lapsikin voi olla " vaaraksi" siinä iässä ymmärtämättömyyttään koiralle.

Niin nukkuivat vauvaiästä saakka koira ja pienokainen unia meidän parisängyllä, valvoi koira pikkuista :)



Harmiksemme tuo syntymästä asti vain pahentunut sairaus vei koiramme siihen kuntoon ettei sitä voitu parantaa ja koiran huonovointisuuden ja siitä vielä voimakkaasti lisääntyneiden käytöhäiröiden vuoksi koira jouduttiin lopettamaan. Tosin vielä silloinkaan koira ei ollut meille uhkaava.



Niin ja ainahan on olemassa koiraterapeutteja joilta voisi hyviä vinkkejä ja apua saada jos näyttää että omat kotikonstit eivät riitä!



Onnea tulevaan, uskon ja toivon että teilläkin vain " terveillä" kasvatustavoilla vauva-koirasuhteesta tulee syntymään erinomainen! :)

Meillä myös jännitettiin aluksi, miten koiramme suhtautuvat vauvaan. Varsinkin dalmiksemme on erittäin herkkä ja välillä jopa paimennusviettinen lapsia kohtaan. Vieraille lapsille saattoi murista ja jos takaapäin joku tuli yllättäen niin ärähti.

En nyt jaksa koko tarinaa kertoa, mutta koiramme ovat hyvin ottaneet lapsemme lauman jäseniksi. Ja antavat jopa esikoisemme halia ja pussailla ja tehdä niille melkein mitä vain. (Siis hoitamista, halimista ym.) Selkeät rajat pidetään. Ei kielletä koiria heidän omassa paikassaan, vaan opetetaan lapsille, että koirien petiin ei mennä yms. Välillä dalmis alkaa murista, jos vaikka touhuamme sängyssä, missä " hän" on päiväunilla, mutta silloin käsken koiran pois sängystä ja tilanne rauhoittuu. Täytyy vaan muistaa alusta asti, että koira lauman alin jäsen.

Tosin on huonojakin kokemuksia. Ystäväni koira oli myös hyvin varautunut lapsia kohtaan ja kun heidän lapsi lähti liikkeelle, niin koira puri päästä. Lapsi sai kaksitoista tikkiä päähän ja koira joutui piikille. Eli ihan tähänkään asti ei ole hyvä mennä. Mutta aluksi varmasti voi katsoa, miten koira lapseen suhtautuu. Ja muista, jos olet itse kovin varuillasi ja kiellät paljon koiraa, niin se muuttuu epävarmaksi.

Meillä vaan on monet tutut ollut jo huolissaan,eikä kaikki oikein ymmärrä,miten uskallamme koiraa pitää.Mutta ei sitä noin vain perheenjäsenestä luovu,vaikka vauva onkin etusijalla.Kiitos vastauksestasi,antoi uskoa että mekin selviämme tästä uudesta tilanteesta.Koiramme (4-v),kun kuitenkin tuntuu epävarmuudestaan huolimatta pitävän lapsista.Aikamoinen vahtiminen siinä varmaan tulee olemaan,mutta ehkäpä koira hyväksyy tämän uuden tilanteen.Ja ruualla on kyllä lahjottavissa :)),joten josko vauvan ruuanloput olisi se yksi keino..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat