Vierailija

Hän jättää minut pois työtä koskevasta informaation jakamisesta (esim. sähköpostilla). Kun sanon asiasta, hän huutaa, ettei minun tarvitse joka asiasta olla v..ttuuntunut.



Hän saa meille molemmille tarkoitettuja yhteydenottopyyntöjä, mutta ei kerro niistä minulle vaan vetää itselleen parhaat diilit.



Hän ei suostu keskustelemaan kanssani avoimesti. On olevinaan kuin mikään ei olisi hassusti, mutta koko ajan toimii vastoin yhdessä sopimiamme pelisääntöjä.



Mitä te teette tällaisten ihmisten kanssa?

Kommentit (10)

Vaikka tietenkin samalla kertoo siitä, että ikävän moni joutuu aivan turhaan kamppailemaan työpaikalla näiden ihmissuhdeasioiden parissa.



Olen ottanut asioita puheeksi perustaen omat näkemykseni faktoihin. Siis siihen ns. objektiiviseen todellisuuteen, joka on tapahtunut ja kertonut, mitä haluaisin toisen tekevän toisin ja mikä edellisessä käytöksessa on itseäni harmittanut. Tämä ihminen kyllä kuuntelee olevinaan. Ts. tuijottaa minua ja on hiljaa eikä pyynnöistäni huolimatta kerro omaa näkemystään asioista, jotta voisin itsekin saada ymmärrystä tilanteeseen. Sitten myöhemmin hän haukkuu minua sähköpostilla muille työkavereillemme (yksi meileistä tuli vahingossa myös minulle ja sitä kautta sain tietää tästä).



Olen aina uskonut, että ihmisten kanssa voi pärjätä puhumalla, mutta nyt olen ihan loukussa.



On hankalaa, kun toinen sanoo muuta ja toimii aivan päinvastoin.



Kiitoksia muuten vastanneille. Tuntuu hyvältä, että joku viitsii kommentoida.



ap

Olet niin oikeassa tuossa narsisimijutussa. Ja siinä, miten tämä ihminen pyörittää muita kollegoja tässä firmassa. Osaa hän kehuu ja mielistelee koko ajan ja manipuloi itse asiassa työntekijät toisiaan vastaan. Varsinaisesta oikeasta työn tekemisestä ei meinaa tulla mitään, kun tämä ihmissuhdepolemiikki vie kaiken energian ja jopa minulta yöunet.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein älykkäitä, pelureita, ihmissuhdepuljaajia, mutta silti älykkäitä. Meillekin palkattiin yksi testien jälkeen. Älykkyydessä ei mitään vikaa, mutta joku osio on tunnepuolella jäänyt kehittymättä. Ja sitä kompensoidaan tällä hallinnantunnetta lisäävällä käytöksellä. Eivät jää useinkaan kiinni ennenkuin useampi ihminen valittaa heidän käytöksestään yhtäaikaa. Ja monesti heitä ei siltikään voi irtisanoa, toimivat niin älykkäästi että tekevät kyllä työnsä, tai ainakin delegoivat ovelasti ja pomot eivät helposti usko näiden terroristien olevan sellaisia kuin todellisuudessa ovat!

Olen itse välillä ollut saman suuntaisessa tilanteessa. Jotenkin toivon, että homma ratkeaa itsestään, vaan ei se aina mene niin.

Koska olet ilmeisesti puhunt ao henkilön kanssa asiasta, seuraavan vaiheen varmaan tiedätkin. Sinun pitäisi puhua asiasta esimiehenne kanssa. Ikävää, että se menee tuohon, mutta mielestäni sinua koetetaan savustaa. Muista, että jos et itse puolusta itseäsi, tuskin sitä muutkaan tekevät.



Tsemppiä!

vaihdoin firman sisällä kesän alussa uuteen työpaikkaan ja olin saanut tod hyvän kuvan tulevasta työparista / -kaverista. Vaan osoittautuipa ihan toiseksi; henkilö on vanhempi nainen jolla mun ikäisiä lapsia. Meidän suhde on samankaltainen kuin aplla, eli jättää mut yhteisistä meileistä veks ja tekee mun hommat mun tietämättä - kun on kerran saanut ensimmäisenä pyynnön. Millä h**tillä minä ketää opin tuntemaan tai muodostamaan minkäännäköistä verkostoa, kun rouva tekee työt mun puolesta?!?!?! Ja jos mä en ekana ehdi esim faxille, niin johan mun ppöydälle tulee paperit viiveellä ja valmiiksi kommentoituina.. Voitteko kässää???



Olen ottanut puheeksi asianosaisen kanssa moneeeeen kertaan; niin ystävällisesti, kauttarantain kuin hyvin suoraan ja vihaisesti. Eikä mitään. " olet oikeassa, aivan, kyllä mä nyt yritän parantaa" jne lässyn lässyn. Mikään ei ole muuttunut. Lisäksi uskaltauduin puhumaan myös meidän esimiehellekin (joka ei kovin ' ihmisjohtaja' ) ja oli hyvin ihmeissään kommentista, kun oli saanut toiselta asianosaiselta käsityksen, että sillä on kauhee kiire koko ajan. Esimies suhtautu kyllä asiallisesti ja lupasi ryhtyä toimeen - tuskin on kun mikään ei ole muuttunut.. Olen tämän keskellä nyt paininut 2-3kk.



Olen myös sitä mieltä, että tämä on työpaikka kiusaamista. Olisin työhöni tosi tyytyväinen, jos vaan saisin hoitaa hommat itse. Nyt olen alkanut miettimään uuden työpaikan etsimistä..



Joka tapauksessa olen sitä mieltä, ettei ' kiusatun' tule jäädä tuleen makaamaan vaan ryhdyttävä toimiin. Itse aion mennä uudelleen esimieheni puheille ja pyytää mahdollisesti muita hommia. Lisäksi työterveyshuoltoon. Tässä syksyllä nyt kaikkea muutakin tapahtunutta (läheisen kuolema ja uusi raskaus..), ettei oikein jaksais tätäkin paskaa joka päivä.



tulipas tekstiä.. tsemppiä!

Sanoin ensin asiasta kyllä yhteiselle esimiehelle, mutta asiasta tehtiin sitten ärsyttävän " iso" juttu, eikä pidemmän päälle ilmennyt muutosta muuta kuin huonompaan suuntaan. Asiaa pahensi huomattavasti se, että ko. ihminen ei virallisesti ollut mitenkään yläpuolellani, mutta oli ollut työssä kauemmin ja hänen tehtävänään olisi ollut auttaa ja opastaa minua. Hän ymmärsi kai asian niin, että voi teetättää minulla kaikki paskahommansa, juoksuttaa minua faksilla ja kopiokoneella omia papereitaan hakemassa ja muutenkin koettaa pomottaa aivan älyttömästi. Hän ei ollut ainoa syy sille, miksi jätin ko. työpaikan, mutta vaikutti kyllä asiaan.



En siis oikein osaa auttaa rakentavin neuvoin, sori :(

Minä lähdin kävelemään kolmen kuukauden jälkeen viimeisimmästä työpaikastani. En vaan enää jaksanut. Se vähän harmittaa että lähtö oli aika riitaisa, kun mulla " napsahti" lopullisesti.

Nyt jatkoin sitten opintojani ja toivon että kun taas haen töitä, ei tämä lähtöni kovasti vaikeuta työnsaantia. En ole aikonut tästä työpaikastani edes mainita, ellei ole pakko.



Minulla tämä työkaveri oli myös pomoni. Kun ei ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttä, ihan kun olisi eri kieltä puhuttu! Ikinä en ole ennen tällaista kokenut.



Onko sinulla esimiestä tms. jonka kanssa voisi asiasta neuvotella. Omasta kokemuksesta oppineena sanoisin että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa asia pöydälle ja mielellään tilanteessa saisi olla joku ulkopuolinen, tasapuolisesti ajatteleva ihminen.

Toimi sen mukaisesti. Puhu luottamusmiehelle. Puhu esimiehelle. Puhu terveydenhuollossa.

Tietojen panttaaminen ja toisen töiden vaikeuttaminen ovat kiusaamisen yksi muoto.

Muista: tuo toinen on se sairas ja vaikea, et sinä. Tämä ihmistyyppi yrittää saada aivan terveen työtoverin sairastumaan ja lähtemään pois. Syytä on vaikea sanoa, tapauskohtaista. Pomoille osaavat olla mielinkielin jne. Tälle oireyhtymälle on nimikin, se liittyy jotenkin narsismiin.

Mutta lähde pois jollei parantumista tapahdu.

vaan jos vastassa on ihminen, jonka mielestä kaikki vika on vaan sinussa mitään kunnollista keskutelua on vaikea saada aikaiseksi. Ehka asia voisi onnistua, jos mukana olisi joku ulkopuolinen, joka osaisi ratkoa tällaisia ristiriitojaja tehtäisiin ihan selvät ja aukottomat pelisäännöt.



Minut jätettiin taas aivan yksin selviytymään erittäinkin vaikeista asiakkaista ja asiakasasioista. Tyyliin tuossa on sun huone ja tässä nää asiakkaat. Haastattelussa kyllä kauniisti puhuttiin kuinka työtä tehdään tiiminä ja kuinka aina saa apua ja neuvoja ja työparikin tietysti on.



Vaan lopulta minut leimattiin aloitekyvyttömäksi ja asenneongelmaiseksi ja kun oikeasti menin kysymään neuvoja esimiehen katse harhaili pitkin seiniä ja kelloa erittäin kyllästyneen näköisenä, enkä minkäänlaista tukea tai apua saanut. Siihen ihmiseen ei saanut minkäänlaista kontaktia, kaikki ikäänkuin kimposi takaisin syytöksinä minua kohtaan.



Jäi kyllä kaivelemaan ne esimiehen haukut. Olenko aloitekyvytön yms. mukavaa? Onneksi KAIKKI muut , joiden kanssa tein yhteistyötä kehuivat ja pitivät minua hyvänä tyyppinä ja surivat ihan oikeasti sitä että lähden. Vaan miksi se ainoa negatiivinen jää soimaan korviin ja latistaa itseluottamusta ;(



Ap. toivon todella että saat jonkin tolkun asioihin. Johan se käy ihan kohtuutoman raskaaksi. Minä ainakin mietin asiaa jo ihan tauotta, vapaapäivinänikin, kun en käsittänyt että miten olen voinut joutua tällaiseen tilanteeseen ja että mitä sille voisin tehdä. Kiltteydellä en jaksanut kuin sen kolme kuukautta ja sitten ymmärin että on pakko pitää puolensa, vaikka tiukastikin (sitten olinkin se asenneongelmainen!) Vailtettavasti olen kyllä aika pessimistinen juuri näiden pienten työpaikkojen kohdalla. Sellainen oli tämä minunkin paikkani, vain muutama ihminen toimistossa. Isossa on helpompi ohittaa joku inhottava ihminen, pienessa työyhteisössä on pakko tulla toimeen...

T 4

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat