Seuraa 

Huomenta vaan koko sakille!



Luin vasta äsken eilisiä aatoksia... samantyyppistä täälläkin. Maha kasvaa ja alkaa painaa. Muuten olo energinen ja touhukas. Ei sitten millään malta tulla edes tänne sivuille tervehtimään kanssasisaria joka päivä!



Itiö kulkee mukana ja ottaa työaikana rauhallisesti. Ilmeisesti salakuuntelee minun ja asiakkaidenni puheita! Vaan kun illalla kotiin tulen ja heitän pitkäkseni, niin johan alkoi privat show! Pitää semmoista elämää, ettei epäilystäkään lapsen voinnista!

- On muuten tosi savolainen tyyppi tulossa, ei potki muille kuin vain minulle. Isäntekele on kerran saanut potkusta kiinni, vaikka joka ilta sitä jahdataan nukkumaan mennessä!



Ostettiin aiemmin Ikeasta lipasto ja nyt mies nikkaroi siihen jonkilaisen hoitotason. Ajattelin, että voisipa vaikka alkaa pestä vauvan vaatteita ja laittaa niitä sinne paikoilleen.

Ensi viikonloppuna on se synnytysvalmennus KYSissä (2 tuntia) ja siinäpä se sitten olikin. Meidän kotikunta ei järjestä ensisynnyttäjille valmennusta lainkaan , ilm. säästösyistä. Että tämmöinen onni ja autuus....

Mites te muut ensisynnyttäjät? Joko olettte valmennuksessa? Minusta on tosi sääli, ettei sitä meillä ole kun ei sitten voi jakaa fiiliksiään muiden samassa vaiheessa olevien kanssa. Ihan sattumalta olen tavannut pari äitiä, jotka saavat vauvan tammikuussa.



No, kaipa se sitten kokemus/Siperia opettaa... hah haa....

Hauskaa päivää kaikille!



Tikru ja Itiö Rv 28+1

Sivut

Kommentit (16)

Huomenta vaan kaikille!

Eilen oli lääkäri tuon supistelun takia, ihan kontrollikäynti, ku pari viikkoo sitte määräs saikulle loppuajaks. Halusivat vaan tarkistaa, että tilanne ei oo pahentunu, ts. ettei k-suu oo alkanu aukeemaan. Kaikki oli ennallaan, kaulaa jäljellä 1,5 senttiä, mutta paikat kiinni. Anto luvan tehdä sitä, mikä hyvältä tuntuu, mut edelleen pitää olla korvat höröllä omasta voinnista. Paino on vaan alkanu nousta entistä hurjempaa vauhtia, mutta siitä ei kukaan valittanu, terkka sano vaan, että otan ny takasi sen nousun, mikä alussa jäi saamatta, no kaipa ne kilot sitte lähtee joskus! Pitäs kyllä hillitä tuota mässäystä...



Lääkärin dopplerista oli akku tyhjä eilen, niin se tarkisti sydänäänet ultralla, kävipä säkä, vauvaa on aina niin mukava kattoo!! Kävi sitte se Kaverin asentoki selville, tällä hetkellä on perätilas, mutta toivotaan, että kääntyy, ku vielä mahtuu... Kova se on heilumaan, että sikäli voi olla jo huomenna " oikeinpäin" ja ylihuomenna taas ei..

Eilen illalla tuli joku ihmeellinen ahdistus yläselkään, en tiedä, mistä johtu, mutta oli tuskaa! Kaurapussi sitte autto, mutta hieromisestaki oli helpotusta vaan hetkeksi. Kamala kramppi. Ja maanantaina pisti toiseen kylkeen, niin, ettei oikeen voinu, ku maata vain.. Kaikkee sitä ilmaantuu. Mutta kyllä se siitä.



Toistaseksi yöt on sujunu hyvin, pystyn jopa nukkumaan selälläni, kerran yleensä pitää nousta pissille. Uni kyllä tulee heti uudestaan, paitsi viime yönä piti valvoo monta tuntia, ku tuli niin paljo tekemättömiä töitä mieleen.. Pitää sitte ottaa vielä pienet tirsat, ennenku rupee niitä tekemättömiä töitä tekemään, humisee pääs sen verran!



Hauskaa keskiviikkopäivää itse kullekin isomahalle!!



Hemppa ja Mukuli 29+1

Heipparallaa kaikille!



Keskiviikko tosiaan on jo pitkällä, onneksi! En millään jaksaisi odottaa viikonloppuun asti...



Olen ollut viime aikoina ihan hyperväsynyt, ja syykin selvisi tänään neuvolassa. Hemppa on älyttömän alhaalla, vaikka olen rautatabletteja syönyt jo pari kuukautta. Nyt vaihdetaan merkkiä ja toivotaan että arvot alkaisi kohota. Mulla ei siis ole ollut nukkumis- tai nukahtamisvaikeuksia, päinvastoin. Kahdentoista tunnin unet eivät vielä tunnu missään - ja pikkuinen tuntuu vetelevän sikeitä aina kun äitikin. Toivottavasti tämä unirytmi jatkuu synnytyksen jälkeenkin ;o)



Neuvolassa oli muuten kaikki hyvin. Masu kasvaa huimaa vauhtia, ja sf-mitta vetelee edelleen siellä yläkäyrällä. Tänään oli tasan 30 - mittaa on tullut sentti viikossa :o)



Painoa on tullut koko raskauden aikana 7 kg, mikä on minulle ihan suoranainen ihme. Olen normaalisti sellainen, että mun ei tarvitse kuin haistaa herkkuja niin johan ropisee lisäkiloja :o) Nyt syön usein, terveellisesti ja enemmän kuin koskaan (ihan älytön ruokahalu koko ajan!!) ja ylimääräistä ei kerry - eikä sitä ole tullut mihinkään muualle kuin mahaan. Posket on ihan lommolla ja kädetkin näyttää ihan tikuilta. Ilmeisesti pikkuinen tarvitsee erittäin runsaasti ravintoa ja energiaa kasvaakseen. Saapi nähdä mitä minusta on imetyksen jälkeen jäljellä; olen kuitenkin normaalistikin ihan " normaalipainoinen" .



Nyt mulla on töitä jäljellä 10 aamua, ja olen Aivan Kypsä. Pomo on tajunnut minun tosiaan lähtevän ja pommittaa koko ajan lisätöillä ja kaiken maailman mahdollisilla tehtävillä suunnitelmilla poissaoloni ajaksi - ja enhän vielä edes tiedä milloin olen tulossa takaisin. Yritän ottaa rennosti ja tehdä mitä ehdin normaalipäivän rajoissa, mutta hän ilmeisesti olettaa minun painavan ylitöitä " normaaliin" tapaan. Jos tämä tästä nyt äityy ihan älyttömäksi, käyn lääkärin juttusilla.



Tulipas melkoinen valitus tuohon loppuun. No, muuten mieliala on hyvä ja pikkuinen ilmoittelee itsestään parhaillaan erittäin pontevasti. Koko maha hytkyy!



Tsemppiä kaikille marraskuiseen harmaaseen iltaan!



Jennika 30+2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohdunkaulan tilanne ennallaan, mutta lääkäri kirjoitti kuitenkin sairaslomaa kun kerran supistuksia koko ajan on. Jännä, vähän tyhjä olo, kun ajattelee, etten enää mene töihin... Nyt sitten vaan odotellaan vauvaa syntyväksi:))



Fundusmitta huitelee yläkäyrän yläpuolella ja nyt sitten lähettelenkin sokeriarvoja(mittailen itse diabeteksen takia) ja sen fundusmitta tiedon Tayssiin sisätautilääkärille, joka saa sitten päättää, että kutsuuko mut sinne käymään. Fundusmitta oli meinaan nyt 30,5...



TOUKOAARRE: Mulla samaa ongelmaa eli uni ei meinaa tulla illalla millään! Päivällä kyllä väsyttää, mutta joka ilta menee vähintään puolille öin ja usein yli senkin kun saan unenpäästä kiinni:( Onneksi minäkin nukun sitten yön kyllä ihan hyvin.





Talvikki 30+2

Olen ollut saikella supistusten takia lokakuun puolesta välistä ja äitiyslomani alkaa 28.11. Joten hyvin olen kerinnyt laittaa kaikki vauvan jutut valmiiksi. Oikeastaan tässä odotellaan et alkais äitiysloma, sitten joulu ja uusvuosi vaikka eihän sitä tiedä milloin tulee lähtö sairaalaan. Jotenki tuntuu et vois syntyä aikaisemmin kuin 4.1.2006. Esikoinen synty (-98) viikko etuajassa. Mikäli ei olisi liitoskipuja, supistuksia ja närästystä oloni olisi mitä mainioin. Liikkumaan ei oikein pysty kun heti supistaa. Mut eiköhän loppuaikakin meni nopeasti kun tähänkin asti on tsempattu.

Viikkoja nyt tasan 32



Mukavaa keskiviikkoa ja vointeja tammiksille!!!



Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin. Nyt alkaa vihdoin jo tapahtua täälläkin masussa ja kropassa. Närästys on oikeastaan jokapäiväistä ja tuttu on myös tuo tunne hengenahdistuksesta. Myös liikunta on jäänyt HYVIN vähiin (harmittaa -ikiliikkuja kun olen), koska jo pikkuisenkin reippaampi kävely saa mahan kovettumaan tosi rajusti. Huippu oli sunnuntaina, kun yritin rauhallisesti kävellä vähän pidemmän lenkin ja muuten meni hyvin, mutta kun pysähdyin niin sen jälkeen muutaman tunnin ajan taisin saada ensi makua supistuksista. Oli kyllä aikas tukala olo. Onneksi helpotti iltaa kohti...



Yöt ovat olleet katkonaisia ja viime yö oli kaiken huippu. Heräsin klo. 2.10 vessaan ja sen jälkeen en enää saanut nukuttua. Sitten puol viiden aikaan kuulostelin että eipä nuku mieskään vieressä. Hän on alkanut odottaa mun kanssa. Käy joka yö vessassa mitä ei ennen ole tapahtunut ja sitten herää heti jos mäkin herään. Kait siitä pyörimisestä ja huokailusta nyt herääkin!! : ) Sitten alettiin jutteleen ja saatiin hirveä hysteriakohtaus keskellä aamuyötä (jo kolmas viikon sisällä). Lopulta oltiin nauramisesta niin väsyneitä että nukahdettin vielä tunniksi ennen kuin kello soi. Saa nähdä onko näitä odotettavissa useinkin - ihanaahan se on nauraa rakkaansa kanssa, mutta kun tuo masu on muutenkin niin piukee, että nauraminen ihan oikeasti sattuu mahaan!! ; ) Silloin muuten kun olen saanut unta, niin kyllä on vauvoja jo unet täynnä...



Perhevalmennus oli eilen terkkarilla. Eipä siellä mitään uutta tullut ensimmäiseen puoltoista tuntiseen, mutta viimeiset puol tuntia kun käsiteltiin itse synnärillä oloa niin se sitten kiinnosti vähän enemmän. Odotan jo innolla synnärin paria maanantaikäyntiä - jospa se vauvantulo sitten todella konkretisoituu. Ens viikolla onneksi myös taas neuvola - kiinnostaa tuo paino ja sf-mitta tilanne...



Palaillaan ja kaikille hyviä vointeja!



Tinde ja pikkuihme rv 30+0



Heipsulivei kaikille!

Mua on iltaisin alkanut vaivaamaan unensaantiongelmat. Vaikka kuin väsyttää, niin uni ei meinaa millään tulla. Onneksi yöt olen nukkunut hyvin, sitten kun se nukkumatti suvaitsee tulla :)

Poitsukin on oppinut viikossa nukkumaan hienosti ilman tuttia, ja saattaa jopa mennä öitä, ettei tarvii nousta pojan takia lainkaan. Ja se on hienoa se! Viime talvena meillä ei kukaan nukkunut, kun sälli heräs tunnin välein koko yön (ei syönyt enää silloin öisin vaan heräili muuten).



Mulla tää masunkasvu ei ole ongelma, päinvastoin. Välillä mietin, että kasvaakohan armas ollenkaan, kun maha ei juurikaan kasva. Toissapäivänä eräs äiti kysyi multa, että olenko 4. vai 5. kuulla raskaana. Että silleen... Ensi viikolla on neuvola, joten sittenhän noita tuoreita mittoja taas saa.



Meidän pitäis se hoitopöytä hommata. Ajattelin ensin, et vasta joulukuulla haettas Ikeasta, mutta kun noita vauvanvaatteita alkaa olla joka kaapin hyllyllä, ja meidän sängyn allakin muovipusseissa. Eli ehkä vaatteet pysyisi siistimpänä siellä hoitopöydän laatikoissa.



Meidän täytyy tästä valmistautua pojan kans liikeelle lähtöön. Joudun viemään pojan labraan allergiaverikokeeseen. Mahtaa olla kurja reissu, kun yrittävät saada näytettä ja jäppinen huutaa urku auki, niin et koko terveyskeskus kaikuu :(



Toukoaarre ja armas 30+4

Ajattelin pikaisesti piipahtaa katsastamassa kuulumisia valokuvaprojektin keskeltä. Ääh, mikä homma. Kun sitä joskus oppisi, että laittaisi niitä kuvatuksia albumiin samantien eikä kasvata tällaista valtavaa kekoa. Eivät taida tähän kansioonmahtua eli prokkis jatkuu....



Tajusin eilen " järkyttävän" asian. Me vietetäänkin rauhaisaa isänpäivää, kun mies on viikonlopun töissä (itseasiassa pe-la niilä on työpaikan perinteinen vuosikatsausristeily) ja sunnuntaina tavallinen työvuoro. Blaah. Pitää nousta ajoissa laittamaan isukille aamupalaa, että saa vähän juhlafiilistä. Oma vanhempani ovat mökinlaajennuspuuhissa Pohjanmaalla, joten postitse pitää tänään laittaa pikku pakettia. Onneksi sentään miehen isäpuoli eli poikamme vaari, on kotona eli käydään siellä kaffella.



Masukki möyrii varsinkin iltaisin aika tavalla. Maha tuntuu äkisti kasvaneen ja on välillä tosi pinkeä (siis muutenkin kuin supistellessa). Painoa tuntuu nyt kertyvän, vaikka herkkuja olen pystynyt hyvin välttämään (tällä erää). Saa nähdä, mitä vaaka näyttää maanantaina. Kääks.



Nyt jatkan valokuvatusten laittoa ja lähden kohta hakemaan esikoisen päiväkodista. Täytynee mennä autolla, kun ulkana näyttää sataa tihuttavan. Mukavaa päivän jatkoa koko mammakatraalle.

KS16 rv 29+5



En olekaan pinoutunut pitkään aikaan. Aika vain jotenkin juoksee siivillä. Lienee jotain tekemistä sillä, että eilen olin koulun takia poissa himasta 9.15-20.45 ja maanantaina 8.20-19.00:(



Sen lisäksi, että pitkät päivät väsyttää, niin tämä asukki on ruvennut pitämään yöshowta. Voi kyllä olla, että on pitänyt niitä jo pidemmän aikaa, mutten ole huomannut nukkuessani paremmin. Edelliset kolme yötä olen kuitenkin nukkunut huonosti ja tullut huomaamaan millainen meno mahassa on. Kunhan nyt rauhoittuisi ennen syntymää, ettei silloin valvoisi öisin.



-Heltsi 29+1

Täällä ollaan nyt sairaslomalla. Olen kyllä kehuskellut täällä miten helposti odotukseni on sujunut, mutta rajansa näköjään kaikella. Mulla on jokseenkin järjettömät työmatkat (kuljen junalla Tre-Hki-Tre neljänä päivänä viikossa) ja nyt tuntuu, etten jaksa sitä enää. Eilenkin oikein hävetti, kun istuin tyylikkäiden jakkupukuisten läppäriään naputtavien työmatkalaisten keskellä ja joka paikkaa puristi niin, että oli pakko riisua kengät, avata nappi ja vetskari ja lopulta rintsikatkin... Maha on niin korkealla jotenkin, että tuntuu, että keuhkot on aivan kasassa. Pitää tikkusuorana istua, jos mielii hengittää. Niinpä soitin aamulla neuvolaan, että nyt en enää jaksa tätä kulkemista ja terkka lupasi kirjoittaa saman tien loppuviikon vapaata. Maanantaina jos olo on yhä tukala, menen lääkäriltä hakemaan lisälomaa. Maanantaina on muutenkin neuvola, kiva kuulla mitä masuun tarkemmin kuuluu. Hirmuinen jumppaaja siellä lymyilee, yökaudet paukuttaa äitiään niin, että unetkin on tosi katkonaisia.



Meillä oli maanantaina eka kerta perhevalmennusta. Se oli ihan hyvä juttu, vaikka puhujana olikin pappi, mitä itseksemmen olimme aluksi kritisoineet. Hän puhui parisuhteesta ja sen ongelmakohdista, muistutti joka välissä puhumaan toisillemme ennemmin kuin mököttämään, kertoi isäksi kasvamisesta ja äitiydestä, opetti sanomaan ei turhille vouhotuksille ym,. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta sellaisia asioita, mitkä on hyvä kuulla jonkun sanovan ääneen. Ens ma valmennuksessa on sitten imetysjuttujen vuoro.



Tällaista täällä, vointeja kaikille.

t@mmikuinen ja tyyppi 30 tasan

Eilen tuli ekaa kertaa sellaset fiilikset, että voisko tän kaiken peruuttaa!? Joku kyseli, että pelottaako synnytys. Mua ei niinkään itse synnytys (tottakai jännittää, mutta en voi sanoa tuntevani varsinaista pelkoa.) Ennemminkin alkoi pelottaa aika synnytyksen jälkeen. Ystävät, kirjat&oppaat toitottaa siitä miten rankkaa se on, parisuhde kärsii, yöunet jää vähiin jne. Tuli tunne, että mitenköhän sitä selviää, onko minusta äidiksi... Onneksi oli mies lohduttamassa ja kannustamassa! Onko muilla tällaisia tuntemuksia? Hymyilyttää, kun luulen arvaavani terveydenhoitajan kommentit siitä, miten nämä tuntemukset kuuluu osana tähän prosessiin ;) Viikon päästä siis neuvola.



Meilläpäin ei onneksi ole vielä säästetty valmennuksista. Perhevalmennuksen nimellä täällä ollaan oltu keskustelemassa ja kuuntelemassa aiastuntijoita eri aiheista, varsinaista synnytysvalmennusta siis ei ole -vaikka itse synytyksestä muutamalla kertaa on puhuttukin- ja sairaalaan pääsee käymään. Vielä on lastenneuvolassa yksi tapaaminen ja sitten se sairaalakäynti jäljellä. Ollaan oltu miehen kanssa molemmat mukana kaikissa illoissa =)! Oisko niitä yhteensä siis 6?



(.) Kaikki tuntuisi olevan hyvin! Vauhtia pienellä riittää varsinkin iltaisin ja kohdun kannattimetkaan eivät ole kipuilleet, kun olen kävelyä vältellyt.



Töissä tekemättömät työt vaivaa, siis se, että saa kaiken sen tehtyä mitä ennen lomalle jäämistä piti. Mutta eipä tuosta stressiä kannata ottaa, mistäs sitä tietää, vaikka jäisi kaikki muille... siinähän sitten selviävät ;)!



Vointeja kaikille! Eeviliina, jolla rv siinä 28+jotain

Jotenkin tuli viime yönä nukuttua tosi levottomasti. Esikoinen heräili useamman kerran, mutta nukahti oikeastaan aina heti kun löysi tutin suuhunsa. Onkin viime aikoina nukkunut ihanan rauhallisesti, tiedä sitten mikä viime yönä vaivasi, ehkä näki levottomia/pahoja unia. Lisäksi itsellä edelleen nuha vaivaa ja nenä tukossa nukkuminen on ärsyttävää, suu kuivaa älyttömästi kun hengittää vain sitä kautta.



Mullakin toisinaan myös vaivaa iltaisin levottomat jalat, on muuten tosi ikävä vaiva sekin ja mulla ei tota muuten ole kuin raskaana ollessa. Olen todennut, että jalkojen nostaminen ylös saattaa vähän auttaa ja villasukat, nukun myös ne jalassa ettei vetäisi yöllä suonta, auttavat siihenkin hyvin.



Masukas oli eilisen päivän melko hiljainen, onneksi sitten illalla potkiskeli taas. Ajattelin jo että pitääkö vähäisten liikkeiden takia huolestua, mutta ehkä vietti lepopäivää, kuka sitä nyt koko ajan jaksaa huhkia =) Voihan myös olla, että köllötteli masussa eri asennossa ja potkiskeli selkää kohti. Tänään tuntuukin taas kivasti muksauksia vatsalla.



Mitenkäs teillä vietetään isänpäivää? Me ollaan menossa porukalla mun vanhempien kanssa isänpäivälounaalle, ihan kiva että on jotain ohjelmaa. Tuskailen edelleen noiden lahjojen kanssa, haluaisin ostaa sekä miehelle että omalle isälle jotkin kirjat, lähinnä ajattelin lastenkirjoja joita voisivat sitten esikoisen kanssa lukea. Ehkä joku traktoriaiheinen kirja voisi sopia vaarille, hän kun on maanviljelijä ja jos miehelle ostaisi sitten vaikka jonkun eläinaiheisen kirjan. Täytyy tutkailla myös minkälaisia palapelikirjoja olisi tarjolla, esikko kun on varsin innostunut palapeleistä nykyään. No, enköhän mä jotain sopivaa löydä kun vaan kirjakauppaan ehdin.



Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Suffis rv 30+1

Olipas " ihana" lukea et moni muukin on nukkunut huonosti. Esikoinen nukku levottomasti ja kiukkus ku viimeistä päivää,ite ramppasin vessassa varmaan 4kertaa ja kaiken huipuks valvoin reilu kaks tuntia klo.1-2 jotain.Mua närästi aivan hirveästi,ikinä ei ole tällasta poltetta ollu.

Ihan kipukohtauksina tulivat,vedet silmissä kärvistelin aina kohtauksen ajan.

Outoa sinänsä ku yleensä mulla närästää silleen kokoajan korventaen..



Äsken soitettiin neuvolasta et sokerirasituksen paasto ja tunnin arvo olivat ihan pikkusen kohollaan.

Huomenna neuvola ja saan sitten mittarin kotiin.Ja herkut jää nyt tältä mammalta:(( Öh,suklaata tulee ikävä,vaan kyllä välillä meinaan herkutella;)

Kaikkein parhaimmat arvot oli näistä kolmesta odotuksesta nyt.Et kauheasti en " panikoi" ihan normaaliin tapaan jatkan ruokailua,keksit sun muut vaan jää nyt pois..

Kakkosta odottaessa kertaakaan ei arvot menny yli rajojen

kotimittauksissa.Et ruokavalion luulen riittävän tässäkin raskaudessa.



Vauveli pitää mekkalaa tasaseen tahtiin melkein kokoajan:)))

Maha kasvaa ja kaikki suht hyvin.

Monta etappia on tälle raskaudelle jo peloissa saavutettu.Nyt en tahdo jaksaa odottaa et viikot menis yli 31 sillon ehkä voin taas huokaista helpotuksesta osaltansa.

On tämä raskaus ollu kyllä yhtä huolta ja pelkoa,vaikka kaikki mennytkin siis fyysisesti hyvin.Ehkä se sitten on antanu voimia näille välillä niin pitkiltä tuntuville viikoille.. Ja voimia tsempata itsensä aina huonon päivän jälkeen taas paremmalle mielelle.



Että tallasta tänne tänään.



Vell@ rv 28+1

Huh, tulipahan juhlittua pojan 5v synttäreitä! Jotenkin ihana ikä tuo, ainakin itse muistan omat " koko käden synttärit" . Ensi vuonna se varmaan haluaa jo kutsua eskarikavereita vieraiksi, vielä kelpasi mummot ja papat, tädit ja enot. Oma hässäkkänsä sitten niissä lasten kutsuissa.



Niin, kävin siinä sokerirasituksessa ja narahdin keskimmäisestä arvosta. Mulla on aina nuo pissasokerit pomppineet miten sattuu, mutta rasituksessa kaikki aiemmin ollut kohdallaan. Nyt sitten mietin, että miten tähän suhtaudun. Keskimmäinen lapsi oli reippaasti yli 4kg (kun esikoinen oli ollut alle 3kg) ja se oli jotenkin täysin salakavalastti kasvanut tuohon kokoon. Painoa raskauden aikana mulle kertyi silloin alle pojan syntymäpainon, sf-mitta keskikäyrää. Ainoa " outous" oli ollut tuo helposti kärähtävä sokeri. Senkin sain pidettyä normaalissa välttämällä herkkuja.



Nyt tilanne sellainen, että sokeri vähintään yhdellä plussalla vaikka samalla tavalla välttelen. Pistää miettimään tulokkaan kokoa. Jotenkin tuntuu siltä, että tämäkin on väkisin kasvamassa suureksi. On kai teistä joku ollut painoarviossa? Mille viikoille se asettuu? Jahka ensi viikolla pääsen taas neuvolaan, ajattelin sellaista vaatia. Minulle pienenä ihmisenä 4,5kg on aika lailla kipuraja.



Mies valittaa, että potkin häntä pitkin yötä. Kuulemma muistuttaa makuujuoksua pahimmillaan minun öinen sätkytys. Heh- enpä voi sanoa, että olisin havaintoa yöllisistä lenkeistä itselläni. Iltaisin tosin vähän vaikea saada jalkoja asettumaan, jotenkin mitenkään ei tunnu hyvältä. Muilla levottomia jalkoja?



enyo 32

Tänään ois lääkäri ja saas nähdä irtoaako sieltä yhtään sairaslomaa, ei toi istuskelu töissä tunnu kovin mukavalta enää. Iltaisin on aina kaikki paikat ihan jumissa.. Hiukan epäilevästi suhtaudun kyllä noihin mies lääkäreihin.. 3 viikkoa enää olis töitä, sitten alkaa talvi ja äitiysloma ;) kun nyt sais edes muutaman päivän levätä, mutta sen kuulee sitten lääkärissä. Huomenna olis se ihana sokerirasituskin, johon meen sillä asenteella että kiinni jäädään.. :( Voi että mä sitten vihaan sitä kun raskaana olevaa pitää kaikin tavoin kiusata.. me ei olla tehty vielä mitään valmisteluja vauvaa varten, mistään ei huomaa että toinen lapsi olis tulossa, paitsi tietysti isosta mahasta.. Pitäis ostaa esikoiselle jatkettava sänky ja vauvan vaatteita varten kaappi.. ym.. mutta kun tuntuu että aika ei riitä mihinkään ja sitten kun sitä aikaa olis niin on niin väsynyt että.. mutta onhan tässä aikaa helmikuuhun asti, tuskin tää vaavi ajallaan syntyy :(

Susku 29+2

Täällä minäkin taas.



Minä puolestani nukuin viime yön hyvin! Vessakäynti vasta vähän ennen klo 6 ja neiti pysy koko yön omassa sängyssä (yleensä hiippailee jossain välissä meidän väliin).



Tutun kuulostia " vaivoja" on muillakin odottajilla. Mulla närästys on tuttua jo esikoisen odotusajalta. Sillon mulla oli myös selkäkipuja kun tein istumatyötä. Sinnittelin kuitenkin töissä ihan loppuun asti eli äitiysloman alkuun. Nyt olenkin ollut hoitovapaalla esikoisen syntymän jälkeen ja selkäkipuja ei oo ollu. Paitsi nyt on alkanut vissiin iskias vaivaamaan, oikealle tuonne pakaraan koskee kävely.



Soittelin tänään neuvolaan kun mulla on parina päivänä ollut suppareita myös levossa. Meinas, että eivät ole vaarallisia jos eivät kipeitä. No, samanlaisia ovat olleet jo pitkään eli eivät oo kipeitä, mutta ikäviä tietty silti.



Jaksuja kaikille! Erityisesti töissä olijoille ja muille jotka hoitaa täyspäiväsesti lapsia kotona :)



Marcella 32+3

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat