Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

kaikille niille jotka raskautuu jo pelkästä ajatuksesta. Meillä on yritystä takana syyskuusta 2004 eikä mitään ole vielä tapahtunut. Oon äitiysneuvolassa ja on niin kipeen vaikeeta hymyillä uunituoreille juuri raskaustestin tehneille ja onnitella. Yritystä kaikilla ollut takana muutama hullu kuukausi. Monta tuttuakin tuli vastaanotolle... Minä vaan en pääse. Ei olla puhuttu tästä meiän perheenlisäystoiveesta vielä kelleen. Onneksi. Sori taas tämmönen valitusvirsi mutta te olette ainoat ketä tietää. Sen lisäksi etten tule raskaaksi taitaa edessä olla myös ammatin vaihto.

Kommentit (9)

Minä vielä sinnittelen teroluteilla, koska ei ole poissuljettua kuitenkaan, että ovuloisin. Siis varsinaista ovulaatiotahan en koskaan ole testaillut tikuilla, mutta hormonimääritysten mukaan ainoastaan keltarauhanen ei toimi kunnolla. Munasarjat olivat kuitenkin rakkulaiset ja kierto vaihteli pitkästä lyhyeen ja jatkuvasti oli tiputtelua. Nämä vaivat alkaa olla nyt kuitenkin takana päin, joten kun tämä yksi ongelma on poistettu, odotan tammikuuhun plussaa, ja jos sitä ei tule, menen hakemaan clomeja ja vaadin tarkemmat tutkimukset... Stressiä nimittäin en tästä myöskään halua, vaikka kylläpä se pikkuhiljaa alkaa stressata enemmän kuin tarpeeksi. Kiitos kuitenkin vinkistä... Kun sitä minulle tarpeeksi sanoo, niin ehkä saan itseni tsempattua taas gynelle... (Joka toivottikin minut tervetulleeksi lapsettomuustutkimuksiin, ellei kevääseen mennessä ole tapahtunut mitään...)

Yritystä elokusta 2004. Eipä kuulu vaavia ei. Clomeja kokeiltu mutta ne vain niukentivat vuodon. Ei mitään elimellistä vikaa ja verikokeet ok. Kai se on mies testattava seuraavaksi.



Kyllähän se niin on että paljon kai tuo raskautuminen korvien välistä on kiinni. Niin ne viisaammat tosiaan kuuluu sanovan..Kunpa sitä raskaaksi tuloa Kunpa vaan osais olla ajattelematta...



Helpottaa saada täältä tukea. Kiitos kaikille! Onneksi nykyään löytyy paljon eri hoitoja joten eiköhän me kaikki joskus vielä ........



Koitetaan jaksella pimeistä syyskeleistä huolimatta!



Paljon tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lääkärissä olen käyny ja verikokeet se määräs mulle ja mies sperma-analyysiin. Yhdessä kuitenkin päätettiin että ei me niihin nyt heti olla menossa. Ovatpahan plakkarissa sitten kun alkaa tuntuun että epätietosuus vie voiton. Kuitenkin meillä on tässä elämäntilanteessa muutakin ajateltavaa. Välillä vaan paha tuuli valtaa mielen mutta olen kuitenkin peruspositiivinen. Lääkäri ei mitään elimellistä vikaa löytäny, onneksi. Käski käymään verikokeissa ja jos ne on ok niin vuoden voi kuulemma rauhassa odotella ja kovaa yritystä vaan se tuumas. Olen kans ajatellu että se meidän hetki ei ole vielä. Kiitos kuitenkin teille kaikille että täällä saan välillä räjähtääkin.

Meillä suunnilleen samaan aikaan aloitettu yritys kuin teilläkin, elokuussa -04 meni viimeset pillerit ja mitään ei oo tapahtunut tässä välillä. Ei niin mitään. =(

Mies on nyt menossa ens viikolla spermatestiin, joten saa nähä mitä tuomioita sieltä tulee.

Aika epätoivonen olo on välillä.

Sulla varmasti lisää vielä ikävää oloa tuo työkin..



Mutta, ehkäpä se nyytti vielä sieltä tulee jonain päivänä meillekin, eiks joo? ;)

..tavalla tai toisella..

Ei meilläkään ajatukset eikä mitkään maanittelut tunnu auttavan! Yritystä vuoden alusta lähtien, eikä plussan plussaa, ei edes haamua...



Me ollaan nyt lähdetty tutkimuksiin ja jotain syitäkin plussaamattomuuteen on löytynyt. Entäs te?



Kurjaa, kun töissä joudut pohtimaan tätä asiaa joka päivä, mutta toivon, että itsekin pian pääset odottamaan omaa nyyttiä. Tsemppiä sinulle!



-Q-

Ymmärrän kyllä jos kärsivällisyys loppuu ja hermoja koetellaan joskus, mut älkää vaan luovuttako! Mä oon lopettanut pillerit 08/01 eli yli 4 vuotta sitten ja vielä en oo vaipunu epätoivoseks, kun ei oo todettu mitään syytä miks mun pitäs... Me porskutetaan positiivisella asenteella eteenpäin ja ei oo luovutettu missään vaiheessa vaikka jotkut kummastelee kun ikääkin on " jo" reilu 30vuotta.

Ei varmaankaan lohduta nää mun sanat siinä tilanteessa kun sitä haluaa niin kovasti sen oman vaavin ja sitä ei tulekkaan heti tai silloin kun niin suunnittelee. Mut niinhän ne viisaammat sanoo, ettei sais ikinä stressata, kun sillä on vaan negatiivisia vaikutuksia.



Mä toivon kaikille hirmu paljon onnee ja positiivista mieltä ja jaksamista. Kyllä se joskus tärppää, kun sitä vähiten odottaa :0)



+++++ onnee kaikille

terveisin Wäiski

...ja muillekin. Eli ensiksikin toivottelen jaksamisia kaikille, mulla on myös sama tilanne, eli pillerit jätetty pois syyskuussa 2004, eikä vauvaa kuulu. Mulla todettiin PCO-tyyppiset munasarjat ja sain just clomit, ja niillä mennään ekaa kiertoa. Jos sinulla Hippi-hiiri on PCO, nin terolutit eivät kyllä auta yhtään. Ne vain saavat aikaan kuukautisvuodon, mutta eivät kypsytä/irrota munasolua. Eli nyt vaan kipinkapin jollekin asiantuntevalle gynelle, kyllä se apu sieltä luultavasti sitten löytyy, eikä tarvi " lyödä päätänsä seinään" PCO:n takia niin pitkään...

1/05 jätin pillerit pois ja alettiin yritys tjot-meiningillä, no 6/05 alkoi sitten säännöllisempi yritys ja tulosta ei ole tullut. Mulla on PCO ja siihen terolutit, eipä auta ei... Jospa uskaltautuis jossai välissä tutkimuksiin... Tsemppiä teille. (Ai niin joo, mä opiskelen myös terkkariksi ja äitiys- ja lastenneuvolaharjoittelut oli painajaista... Onneksi valmistun pian, jos menis vaikka kotisairaanhoitoon töihin ;))

Noin minullekin sanottiin koko ajan kolmen vuoden aikana, jonka yritimme lasta. Minulla todettiin PCO ja se vaikeutti elämääni, tietoisuus siitä että minua vaivaa joku. Se vaan tuntui niin h..vetin vaikeelta, kun kaikki muut (kaverit ja sukulaiset) tulivat raskaaksi. Olimme silloin siirtymässä jatkohoitoihin (joita ei sitten ikinä tarvittu), enkä syönyt mitään muuta lääkettä kuin metformiinia.



Samoihin aikoihin kävin itseni kanssa keskusteluja, että onko tämä asiasta stressaaminen kaiken sen arvoista. Kestääkö psyykkeeni tätä jatkuvaa epäonnistumista? Ja olin kallistumassa jo siihen suuntaan että meidän on opittava elämään mieheni kanssa kahdestaan. Niin siinä sitten kävi, että testiin ilmestyi kaksi viivaa. Silloin kun sitä vähiten odottaa se tapahtuu.



Tsemppiä ja jaksamista!!



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat