Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Moi clubilaiset,



täällä on vietetty aikamoista hiljaiseloa. Ei kai porukkamme kokonaan hyydy - meidänhän pitäisi pian aloittaa ne vauvakokoontumiset? Minä haluaisin esittelemään valtavaa vatsaani teille kaikille. :)



No juu... työmotivaatio on todellakin hukassa, ja vielä olisi yli viisi viikkoa äitiyslomaan. Meillä kävi eilen firmassa sellainen juttu, että eräs toinen työntekijä on raskaana ja oli luottamuksellisesti kertonut asiasta eräälle pomolle. Tämäpä sitten heti seuraavana päivänä lauloi asian ainakin neljälle muulle ihmiselle. Tuli vaan mieleen, että onneksi itse pidin suuni kiinni raskaudesta sinne 17. vai oliko se 18. viikolle. Näin nyt eilen mitä olisi tapahtunut, jos olisin kertonut aiemmin. Ja tietenkin asia esitettiin mahdollisimman negatiivisessa valossa, että varsinainen katastrofihan tästä nyt seuraa firmalle. Tämä juorunnut henkilö on itse lapseton, ja on aiemmin kertonut minulle olevansa katkera siitä, että hänen miehensä ei suostunut yrittämäänkään lasta. No, tilanne varmasti tasoittuu taas ajan kanssa, mutta minusta tuntui aika pahalta tuon luottamuksella raskaudestaan kertoneen ihmisen puolesta.



Olen ollut niin väsynyt, että olen harkinnut saikun hakemista loppuviikoksi. Jos en ensi yönäkään nuku kunnolla, menen aamulla terkkariin jonottamaan päivystysaikaa. Olisi ihanaa levätä kunnolla loppuviikko. Eilen olin niin poikki, että kiukuttelin miehelle ihan typeristä asioista, ja lopulta vain itkin. Selkä oli ollut kipeä melkein koko päivän, mutta eniten häiritsi unen puute. Ihana mies katsoi menoani hetken ja sanoi: jospa hieroisin selkääsi vähän ja laittaisin sinut sitten nukkumaan. Miten se aina tietää mitä tehdä...? :) Tänä aamuna oli kuitenkin taas niin aikainen ylösnousu, että univelkaa on yhä.



Lene rv 29+1

Kommentit (14)

Lene: mäkin katsoin sen Yle Teeman dokkarin, kiva kun sarja vielä jatkuukin. Mielenkiintoista verrata myös Saksan hoito- ja tutkimuskäytäntöjä. Ainoa mikä minua häiritsi siinä, oli se pariskunta jolla oli kissoja: he ehdottomasti luopuvat kissoista kun/jos vauva tulee: mies selitti naama vakavana etteivät lapset ja ksisa sovi samaan huusholliin kun kissoista lähtee karvaa- joopa joo... että sellaisia eläinystäviä...



Mäkin näin nyt koko raskausajalle ensimmäisen synnytysunen eikä ollut mikään helppo juttu- nyt se on jo mennyt mielestä ja musitista etten siitä plajoa muista mutta heräsin hieman ahdistuneena ja sen verran siitä muistan, että olin synnytyshuoneessa ja olisin tarvinnut kivunlievitystä mutta kukaan ei tullut sitä antamaan ja jouduin kärvistelemään yksin ilman apuja (kaikilla hoitajilla oli kiire tai jotain muuta)... no toivottavasti ei vastaa sitten todellisuutta...

kiva kuulla Aninka että kaikki on hyvin. Nyt voit jo hyvillä mielin odottaa synnytystä vaikka alkaisikin hiukan etuajassa.



Ja Jogannallahan ja Offella kuulostaa jo melkein auvoiselta tuo arki :O) Aika menee yllättävän nopeasti ja varmaan vauvan kanssa vielä nopeammin.



Santsu: minäkin tuskailin noilla viikoilla hidasta ajan kulua- kun pääset tänne asti, niin sitten se melkein lentää (luulenpa tosin että jos sitten tammikuusssa alkaa näyttää että yliaikaisesksi menee, niin sitten on aika taas aika pitkä...)



Me kävimme muuten Santsu Diacorissa tässä eilisessä ultrassa (emme ole siis käyneet 3/4D:ssä), mutta en suosittele- se taitaa olla aika vanha masiina ja kuvan laatu tosi suttuinen- varmaan ok. hoidoissa mutta sikiön kuvantamiseen laatu on heikko- tosin Ratsula teki perusteellisemman tutkimuksen sisältä ja päältä kuin neuvolalääkäri ja oli siten paljon parempi. Mainitsi esim. istukka on melko alhaalla lähellä kohdunkaulaa takaseinässä, mistä nlalekuri ei sanonut mitään. Jopa neuvolan ultra (taitaa olla uudempi laite kun tk:kin on uudehko) oli parempi kuvanlaadultaan kuin Diacorin.



Eli kerronpa nyt tähän miten tämä sp-arviointi on mennyt tähän asti (kun ei siitä todella tiedä kumpi sen on, joten en tosiaan voi paljastaa teille mitään!) ja miksi ei meinaa selvitä (rakenneultrassahan ei suostuttu sanomaan mitään): reilut kaksi viikkoa sitten nlalekurin ultrassa kuvakulma vauvaan tuli siten että pylly näkyi suoraan alhaalta päin (ei siis mahdollista bongata mitään pippeliä tästä asennosta)- näkyi siis kolmen viivan muodostama alue jalkojen välissä, josta nlalekuri sanoi arvelevansa tyttöä (häpyhuulethan kuvantuu yleensä näin: pyöreähkönä alueena, jossa viiva keskellä). Nyt sitten eilisessä ultrassa kuvakulma oli hiukan erilainen ja siinä vauvan koukistuneiden jalkojen välissä pullotti kaksi pientä pallukkaa (ei kuitenkaan kovin prominenttejä) mutta ei pippeliä ei nähty. Sen perusteella Ratsula arvioi pojaksi, mutta sanoi ettei voi olla 100% varma, koska joskus tytönkin häpyhuulet ovat sen verran turvoksissa että pullottavat tuolla tavalla...



Jostakin syystä minusta edelleen tuntuu että tyttö se on, ja Ratsulan arvio väärä. Näin sen neuvolakuvan niin selvästi, mutta varmoja emme ole siis ollenkaan, eikä varmaan selviä ennenkuin sitten NKL:lla :o) Kuten sanottu, ja kuten tiedätte tätä odotettiin _niin_ kauan, että pienin murheistamme on se jos sukupuoli selviääkin vasta synnytyssalissa. Mieskin sanoi silloin että kivahan se on jättää ylläriksikin.



Tapaamisesta, ehdotelkaa aikoja. Viikolla sopii mulle iltaisin (ensi viikon ti viim. perhevalmennus) ja viikonloppuna nuutenkin (tosin tulevana lauantaina lähdetään aamulla käymään Lohjalla enkä tiedä mihin aikaan palataan).



Olivera ja Helmi tai Valtteri (joka siis sai anopilta unisexnimen ' Charlie' ) 28+4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paras ajankohta mennä 4D:hen on kuulemma vkoilla 24-25, itse kävin vkolla 25 ja paikkana oli Felicitas/Tapio Kurki. Sitä ennen sikiö on vielä aika pieni ja luiseva eikä sukupuoli näy välttämättä niin selvästi (jos sen haluaa selvittää), myöhemmin taas vauva alkaa olla jo niin iso, ettei mahdu kunnolla kuvaan. Myös Bruno Cacciatore Femedasta tekee 4D-ultria, lisäksi Helsingin Lääkärikeskuksessa Mannerheimintiellä on 4D-ultra.

santsu73: voin vain suositella tuota 4D:tä. Kävin Femedassa Bruno Cacciatorella ja se oli hyvä kokemus. Minusta tuo 4D oli tekniikkana tosi vakuuttava. Siellä nähtiin sydämen ja aortan verenvirtauksista lähtien aivorakenteisiin ja sormien lukumääriin asti kaikkea. Sukupuoliarviokin muuttui rakenneultraan verrattuna. Bruno oli kiireinen, mutta silti otti meidät huomioon ainutlaatuiseen kokemukseen tulevina, ja muisti selittää koko ajan, mitä teki. Saimme mukaan DVD:n vauvasta ja paljon kasvokuvaa.



Me käytiin 4D:ssä viikolla 25+0. Ikävä kyllä tuo raskaus ei siitä nopeudu vaikka sinne 4D:hen menisittekin aiemminkin. ;) Vielä tässäkin vaiheessa aika tuntuu pysähtyvän... Olisi ihana saada pikkuinen jo syliin. Minulla taitaa olla tuo vauvaan rakastumisvaihe meneillään, mikä oli jogannallakin ennen vauvan syntymää. :)



Olivera: mullakin särähti juuri tuo kissajuttu korvaan pahasti. Varsinaisia eläinystäviä. Kommentoin miehelleni siitä, että mitä jos mekin luovuttais koirista vauvan tullessa, kun koiran karvat on niin epähygieenisiä! Hehe, siinä tapauksessa mä olisin varmaan jo kuollut, sillä olin taaperona meidän sakemannin paras kaveri ja tapanani oli nukkua lattialla saksanpaimenkoira tyynynä. :)

Mulla töissä niin kiire että jää surffaukset vähemmälle (mulla on perehdytettävä melkein koko ajan vieressä) ja illalla yritän kotona pysyä pois koneelta näiden niska-hartia-lapajen välin lihasjumien takia.



Laitoinkin sulle lnen viestiä tänään ultrakuulumisista, mutta tässä muillekin. Tai hetkinen vaan jatkan kohta...

Moikka pitkästä aikaa!



Terkkuja saikulta, mulla on TAAS kuumetta ja sitä yritän potea kotona.

Siksi taas, että raskausaikana kuumetta on ollut tosi useasti. Muutenkin on veto pois kun hemoglobiini on laskenut 136 > 112. Voisin nukkua vuorokauden ympäriinsä.

Teillä on jo ihanan paljon viikkoja kasassa, itse olen vielä niin alkutaipaleella että en vielä ole osannut ajatellakkaan elämää vauvan kanssa. Ensimmäiset 12 viikkoa meni muutenkin pelokkaissa fiiliksissä.

Nyt kun on kasassa " huimat" 15+4 niin olen osannut vähän relata. Ensimmäiset liikeetkin ovat tuoneet tämän raskauden vieläkin konkreettisemmaksi. Tosin nyt jos niitä ei tunnu päivittäin, niin taas iskee pelko että onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi luottaa omaan kroppaansa, että se hoitaa kyllä raskauden loppuun asti. Jos olisin tullut heti raskaaksi ja keskenmenoja ei olisi niin luultavasti olisin huomattavasti rauhallisempi. Tykkään edelleen lukea lapsettomuus palstan kuulumisia ja jotenkin tuntuu, että kuulun vieläkin enemmän sinne kuin tänne palstalle.



Lene/Olivera: te kävitte 4D ultrassa, olemme päättäneet mennä myös mutta en oikein tiedä millä viikoilla se olisi viisainta ja mihin lääkäriasemalle pitäisi mennä?! Rakenneultra on vasta kuukauden päästä, enkä millään malttaisi odottaa niin pitkään. Mutta ehkäpä 4D on kuitenkin hyödyllisempää vähän myöhemmin.



Odottavan aika on kuitenkin NIIN pitkä, ainakin tässä vaiheessa tuntuu kun olisin ollut raskaana iäisyyden. Mutta olenhan tänä vuonna ollut jo raskaana jo alkuvuodesta pari kuukautta + tämä raskaus niin ihmekkös jos tuntuu siltä että aina on raskaana :)



Leppoisia oloja vauvan ja masujen kanssa.



terkkuja, Santsu

Ei tosiaan anneta tämän porukan hyytyä. Ja voitaishan me tavatakin, jos on voimia kaikilla? Itsellä kyllä on. Meille voi tulla katsomaan vauva tai sitten nähdään jossain muualla. Ehdotuksia?



Tänne kuuluu tosi hyvää. Vauva ääntelee yhä enemmän ja enemmän ja hymyä irtoo. Kommunikointi on aivan ihanaa, koska siitä saa tavallaan itselle tosi paljon! Ja viime yönä vauva nukkui 10h putkeen!!!



Maidoton ruokavalio alkaa vähitellen purra ja pahimmat itkut ovat ainakin toistaiseksi takana. Siksikin se tapaaminen onnistuisi, kun kuuulisinkin nyt jotain, kun ei tarvitse kuunnella vauvan karjuntaa koko iltaa :-)



Olen myös ulkoillut tosi paljon, koska ilmat ovat olleet erittäin hyvät ja vauva viihtyy vaunuissa. Olen opettanut sen siihen, että ensin kävellään vähintään tunti, että se nukkuu kunnon päikkärit ... sitten se kyllä nukkuukin 4h putkeen. Täytyy sanoa, että on tosi helppo lapsi. Sydämen se on vienyt ihan täysin.



Ompa outo homma, että Oliveran vauvalle ei sitä sukupuolta " löydy" . No synnytyssalissa se selvinnee :-)



Voimia Lene! Jos vain itsestä tuntuu sille, että lepoa tarvitset, niin kannattaa levätä. Itsekin on nyt tajunnut, että miten raskasta se viimeinen 10viikkoa oli. Ei sitä silloin ehkä halunnut itselleenkään myöntää, kun oli vain niin tyytyväinen, että oli raskaana ja vauva tulossa. Sun miehellä on sitten kaksi nukkumaan laitettavaa :-)



Aninkallahan alkaa todellinen loppusuora :-)



Jogannan kuulumisia minäkin olen odotellut.

Offe on kutsunut luokseen meilitse ja palstalla jo niin kauan, että otettaisko kutsusta " vaari" ja mentäis Offelle? Mikä olisi paras aika? Mahdollisimman pian, että Aninkakin ehtii vielä mahan kanssa mukaan? Olen töissä tuonne joulukuun loppupuolelle asti, eli viikkoiltana tai viikonloppuna kävisi minulle.



Varmaankin detaljit kannattaa sopia meilitse. Ofelia, onko sulla kaikkien meiliosoitteet?



Katselin muuten eilen nauhalta sitä " Toiveena lapsi" -sarjaa, joka käsittelee kuuden saksalaisen parin lapsettomuushoitoja. Voi miten kurja fiilis tuli kaikkien lapsettomuudesta kärsivien puolesta, ja miten kaikki ne jutut ja fiilikset muistuivat elävinä mieleen. :´( Tämä odotus on ollut ihanaa, toiveikasta ja iloista aikaa. Tippa tuli linssiin, kun katsoin dokkaria ja mietin, että tämä olisi meiltäkin saattanut jäädä kokematta, ja niin monilla jää. Mies katsoi mua huolissaan kun tuijotin telkkaa silmät punaisina. Taisi arvata, että itketti, mutta ei puhuttu asiasta.

Ei tosiaan anneta clubimme tällä palstalla hyytyä, eihän?! :o)



Mietinkin viimeksi tänä aamuna, että eikös Oliveralla näihin aikoihin se yksityisen ultra pitänyt olla. Harmi, kun se lääkäri ei osannut olla täysin vakuuttunut siitä sukupuolesta! Mulle on kaksi lääkäriä antanut asiasta kuulemma varman arvion, mutta maanantaina neuvolan terveydenhoitaja sitten sanoi, että sydänäänien perusteella voisi selvästi olettaa vauvan olevankin vastakkaista sukupuolta. Noi sydänäänethän nyt voi vaihdella paljonkin ihan sen mukaan, että sattuuko vauva olemaan hereillä vai ei, mutta kuitenkin - minähän heti hermostuin moisesta arviosta!



Kovasti on noita viikkoja jo teillekin kertynyt, Olivera ja Lene! Mua alkoi myös vaivata kova väsymys noihin aikoihin ja se oli vko 30, jolloin jäin sairaslomalle supistelujen vuoksi. Auttoi kyllä saman tien väsymykseenkin, kun sai levätä enemmän.



Mitähän jogannalle kuuluu, onko synnytyksestä palautuminen lähtenyt jo sujumaan?



Mulla oli tänään synnytystapa-arvio Nkl:lla (ilmeisesti pituuteni ansiosta sellaiseen pääsin - alle 160cm pitkät siihen usein määrätään, ja mä olen 157cm). Jotain hyötyä siitäkin, että on tällainen hukkapätkä! Vauva on hieman keskivertoa pienempi, mutta omaan kokooni suhteutettuna ihan sopivan kokoinen, n. 2600g tällä hetkellä. Jos synnytys tapahtuu lasketun ajan tienoilla, niin painoa tulisi kuulemma olemaan vähän päälle 3 kg. Pitäisi noilla mitoilla mahtua läpi lantiostani, joten alatiesynnytys se varmaan tulee olemaan. Kohdunkaulakanava oli taas lyhentynyt samoihin mittoihin kuin mitä se oli 1kk sitten, jolloin jouduin sairaalaan sen takia viikoksi. Nyt lääkäri sanoi, että " toivotaan, että se nyt vielä viikon siellä pysyisi" mutta lisäsi vielä, että " vaikeahan näitä kuitenkin on arvioida, kuten varmaan olet jo huomannut" . Todennäköisintä kuulemma on, että vauva syntyy ennen laskettua aikaa ja hyvin epätodennäköistä olisi se, että menisi yliaikaiseksi.



Aninka rv 36+1

Tavataan missä vaan, mitä nopeammin niin sen parempi - itseni kannalta... :o) Kun Lene ja Olivera ovat molemmat vielä töissä, niin silloin ei vissiin muut ajat tule kyseeseen kuin arki-illat ja viikonloput. Tämän viikon lauantaina mulla on kampaaja puoliltapäivin ja ens vkon torstaina neuvola klo 14.30, muuta menoa en iltoihin/viikonloppuihin ole vielä sopinut.



Ja jos mulle tästä nyt lähipäivinä " lähtö" tulisi, niin tavatkaa te muut siinä tapauksessa ilman mua, toivon sitten vain pääseväni sitä seuraavaan tapaamiseen yhdessä vauvani kanssa.



No niin, nukuin tänä aamuna sitten kymmeneen, ja tulin töihin vasta klo 11.30. Luulenpa että nyt pärjään loppuviikon. :)



Olivera ja Aninka, oletteko nähneet synnytysunia? Mä olen nähnyt monena yönä. Ne vaihtelevat kovasti. Näin viime yönä unta että mulla meni lapsivedet nyt, siis viikolla 29, ja olin ihan paniikissa menossa Naistenklinikalle. Viime yönä näin unta myös täysaikaisesta synnytyksestä. Se oli sellainen positiivinen uni, jossa kaikki meni hyvin, eikä kipujakaan ollut kuin nimeksi. Nostin unessa juuri syntyneen vauvan rinnalle ja se oli niiiiiiiin suloinen, ja alkoi heti imemään rintaa. :) Tunsin vain suurta iloa, ja mietin, että nyt se koettelemus on ohi, ja jännitin sitä ihan turhaan. Lisää tuollaisia unia! Vaikka synnytys ei noin helposti menisikään, haluaisin etukäteen uskoa että kaikki menee juuri noin. :)



Jännästi sitä alitajunta alkaa työstämään tuota tulevaa koettelemusta. Nuo positiiviset unet antavat energiaa ja iloa odotukseen.



Lene rv 29+2

Kiva, että olette minua kaipailleet :-) Ei ole koko maailman sentään minua tänne kotiin unohtanut vaikka välillä siltä tuntuukin...



Hyvää kuuluu, nyt olen itse jo ihan hyvissä voimissa, uusia takapakkeja toipumisesta ei ole tullut ja alkaa jo tuntua että kyllä se tästä. Ja pojallekin kuuluu hyvää. Aivan uskomatonta mitä vauhtia se kasvaa! Mitään tarkkoja paino- tai pituusmääriä en voi antaa kun sitä ei ole viikkokausiin mitattu (neuvola ensi maanantaina), mutta kyllähän siitä jo päällepäin näkee että on paljon isompi kuin syntyessään! No huomenna poika täyttääkin neljä viikkoa. Ihan uskomaton ruokahalu sillä on, jatkuvasti saisi olla imettämässä, yölläkin yleensä kolme kertaa ja päivällä väli on korkeintaan kolme tuntia, yleensä huomattavasti vähemmän. Eikä kyse ole edes siitä, että se huvikseen lutkuttaisi tissiä, vaan se nielee koko ajan. No onneksi maitoa on hyvin riittänyt, ja kumma kyllä en ole edes kokenut " tississä roikkumista" mitenkään tuskastuttavana (paitsi silloin kun välillä tuntuu etten itse ehdi missään välissä rauhassa syömään, lehden lukemisesta puhumattakaan). Taitaa poika olla tullut äitiinsä, minun äitini kuulemma aina ihmetteli miten noin pieni voi syödä noin paljon, no minä olinkin aina pulska tyttö (tosin kuin tämä minun jälkeläiseni joka on kyllä enemminkin hoikan oloinen). Poika on enimmäkseen aika tyytyväinen lapsi, mutta on sillä joskus varsinkin öisin taipumusta myös itkeskelyyn, ei nyt mitään koliikkia kuitenkaan. Tosin itkuun auttaa yleensä rinta (riippumatta siitä miten monta kertaa tai miten monta tuntia se on viime tunteina syönyt), ainakin hetkellisesti.



Olisi tosi kiva tavata! Minunkin vauvaani voisi esitellä mielihyvin, ja toki olisin innokas näkemään teidän mahojanne ja vauvojanne! Minulla on vähän ikävä omaa uhkeaa vauvamahaani. Raskaana ollessa olin koko ajan 100 % tyytyväinen vartalooni. Nyt sitten kun ei ole sitä ihanaa mahaa enää olen tyytymätön siihen miltä näytän (kun en vielä näytä samalta kuin ennen raskautta).



Noista poika- ja tyttösykkeistä voin sanoa sen, että minun pojallani oli aina sikiöaikana todella korkea " tyttösyke" - että se tuon merkin luotettavuudesta.



Hyvää vointia itse kullekin! Aion tänään matkustaa ekaa kertaa metrolla vauvan kanssa, uusia kokemuksia...

Saatoin nähdä joskus sairaalassaoloaikanani yhden synnytysunen, ihan varma en siitä enää ole... Kyllä se niin taisi olla, ja se oli jonkin verran negatiivissävytteinen. Sitten kerran matkalla töihin minut valtasi sellainen erittäin epämiellyttävä olotila, jonka yhdistin heti lähestyvään synnytykseen. Sen jälkeen noita tuntemuksia ei ole enää tullut. En kamalasti ollut synnytystä vielä ajatellut ennen sairaalaan joutumista, jotenkin vain aina sysäsin sen pois mielestäni. Sitten kun yhtäkkiä sinne sairaalaan jouduin niin olin ihan kauhuissani siitä ajatuksesta, että mahdollisesti synnyttäisin jo ihan lähipäivinä - siksi, koska en ollut sitä tapahtumaa vielä yhtään ehtinyt henkisesti käydä lävitse. Naistenklinikan tutustumiskäynnillä synnytys sitten hieman enemmän vielä alkoi konkretisoitua, kun näin sen synnytyssängyn: " ai tuohonko sitä sitten pitäisi asettua, apua...!" Edellisen kerran plussattuani (9/2003, josta km) ehdin ennen keskenmenoa nähdä unen, jossa olin juuri synnyttänyt ison vaaleatukkaisen pojan. Poika makasi siinä rinnallani ja tunsin itseni samaan aikaan sekä onnelliseksi että hämmentyneeksi.

Tähän taitaa sitten nämä käynnit yksityisellä jäädä, jos ei mitään erikoista. Tosin lääkäri sanoi että istukka on takaseinässä ja saattaa olla alhaalla (?9, melko lähellä kohdunsuuta, joten siitä kannattaa mainita neuvolalääkärille seuraavan kerran (neuvolassa tästä ei sanottu mitään kaksi viikkoa sitten kun ultrasivat!). Ei ollut siitä erityisen huolissaan kuitenkaan.



Nyt meni sitten vauvan sukupuoliarvio jälleen uusiksi, enkä kyllä enää itse uskalla veikata kumpakaan, kun tämäkään lääkäri (vaikka erikoislääkäri onkin) ei voinut olla 100varma sukupuolesta. Onneksi en noita täsmäostoja ehtinyt tehdä, vaan lähes kaikki on neutraalia väriltään. Mielestäni neuvolan ultrassa oli selvempi kuva ja vaavi paremmassa asennossa määritystä varten, joten melkein uskoisin ennemmin sitä.. mutta kukapa tietää, sittenhän sen näkee- kumpikin on yhtä toivottu :o) Pääasia että kaikki on kuitenin hyvin, vaavin painoarvio nyt 1350 g.



Siten mun piti kommentoida jotakin Lenelle, mutta dementia vaivaa ja e muista, täytyy palata lukemaan...



Mitähän vauva-arkeen kuuluu Offelle ja Jogannalle? Ja Aninka tietenkin, viikot on jo pitkällä, ei enää paljon odotusta jäljellä :O)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat