Seuraa 

Mites teillä muilla, vietetäänkö puolisonne kotimaassa isänpäivää? Vietättekö sitä täällä Suomessa?



Mieheni kotimaassa Libanonissa ei taida olla isänpäivää ja minusta tuntuu, että se viettäminen täällä tuntuu miehestäni vielä uudelta. Tietysti sitä täällä aina pienimuotoisesti juhlistamme, käymme vanhempieni luona ja lapset askartelevat kortit kerhoissa / kouluissa / päiväkodissa missä kulloinkin ovat olleet.



Tänään päiväkotiin oli kutsuttu aamulla isät aamupalalle ja mieheni ei päässyt tilaisuuteen, koska aloittaa työt aika aikaisin aamulla ja työpaikkakin on niin uusi, ettei vielä halunnut pyytää vapaata aamupäiväksi. Toisaalta tuntuu, ettei mieheni pidä isänpäivää ollenkaan niin tärkeänä kuin ehkä monet suomalaismiehet.



Minusta tuntui, että päiväkodin täti katsoi minua hieman paheksuen, kun mieheni ei aamulla saapunut paikalle. Samalla ajattelin niitä lapsia, joilla ei isä elä tai joiden vanhemmat ovat eronneet jne. Samalla tavalla, ehkä vielä enemmän, äitienpäivä saattaa ahdistaa joitain ihmisiä.



Tälläistä tänä aamuna ajattelin.

Kommentit (8)

Oikein hyvää ja siunattua isänpäivää kaikille isille... Minulla ei ole enää isää, eikä pappojakaan, eikä miehenikään ole kenenkään isä oletettavasti ;)...

eikä se täälläkää välitä sitä juhlia, mutta koska se on minulle tärkeetä muistaa häntä, ku hän on niin hyvä isä niin ostan sille kumminki poikamme puolesta jotain pientä.



Meillä on ollut vasta yks isänpäivä takanapäin ja silloin ostin tyynyliinan missä lukee " maailman paras isä" ja kerhossa tehtii kortti mihin on kanteen painettu pojan jalan jälki. Tyynyliina on nyt käytössä, mutta se olen ollut minä ku sen on hänelle tyynyliinaks pistänyt ja kortti on muiden papereitten joukossa. Tyynyliina ku oli vielä pakkauksessa niin ei se ees avannut ja kattonut mikä se on. Oli vähän haikee olo.



Aion silti ostaa hänelle tänäki vuonna lahjan ja kortin pojan puolesta, mut muuten se on tulee olemaan ihan tavallinen päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos joku on seurannut kirjoitteluani, niin meidän mies ei ole ollut kiinnostunut oikein mistään juhlapäivästä:) Hänelle on kaikessa ollut juhlaa vain se, että se päivä on olemassa. Varsinaista lahjontaa hän ei ole halunnut.



Isänpäivän suhteen muutos tuli, kun vanhin lapsi oppi tekemään itse isänpäiväkortin ja vei sen isälle. Silloin tuli leveä hymy. Tänä vuonna pienemmätkin olivat tehneet isänpäiväkortin ja ovat jo antaneet isälle, kun eivä jaksaneet odottaa varsinaista isänpäivää. Nämä lasten tekemät kortit ovat olleet erittäin tärkeitä meidän isälle ja se riittänee juhlaksi tänäkin vuonna.

Teillähän olikin se tilaisuus aamulla, mutta miehesi meni todella aikaisin töihin.... Jäi vain tuo aamuupäivä soimaan päähän kun lähdin vastaamaan. No mutta, tuossa tapauksessa ei oikein voi mitään tehdä. ;o) Kuten jo sanoin, ei minunkaan mieheni töistä pois jäisi kakkukahvien vuoksi, enkä minäkään - ei se minusta kauheaa ole. Eiväthän kaikki edes mene vanhempainiltoihin, vaikka ne saattavat tärkeitä tilaisuuksia ollakin. :o)



maysam:

Lainaus:


Tänään päiväkotiin oli kutsuttu aamulla isät aamupalalle ja mieheni ei päässyt tilaisuuteen, koska aloittaa työt aika aikaisin aamulla ja työpaikkakin on niin uusi, ettei vielä halunnut pyytää vapaata aamupäiväksi.




Vietnamissa ei vietetä isänpäivää, eikä tuo oikein miestäni kiinnosta. Kakkukahvit varmaan laitetaan ja tyttö on tehnyt päiväkodissa pienen lahjan.



Ensimmäinen isänpäivä meni vähän masentavissa tunnelmissa, kun keskosena syntynyt tyttömme oli vielä sairaalassa eikä toiveista huolimatta päässyt isänpäiväksi kotiin. Toisena isänpäivänä oli kulunut vasta pari viikkoa mieheni isän kuolemasta. Emme olleet kovin juhlatuulella... Suurin juhlimisen aihe taitaa olla se lapsi, joka teki miehestäni isän.

En tiedä onko Albaniassa isän- ja äitienpäivä tunnettu/vietetty, mutta kyllä mieheni on hyvin täällä Suomessa ottanut sen osaksi juhlapyhiään. :o) Tyttö askartelee hoidossa kortin ja jonkun pienen paketin ostamme ja annamme aamulla yhdessä. Aamupalan valmistamme myös huolella ja on erityisen tärkeää, että tyttö saa avustaa sen tekemisessä ja esimerkiksi päättää mitä haluaa isälleen tarjota (sama sitten toistepäin äitienpäivänä).

Myös tyttäreni hoitopaikassa on tämä isänpäivä/äitienpäivä/joulukahvi jne. käytäntö, mutta nämä tilaisuudet on järjestetty aina liukuvalla aikataululla aamulla. Vanhempia on siis pyydetty tuomaan lapsi hiukan aikaisemmin hoitoon aamulla ja pyydetty kakkukahville siinä aamusta ennen töihinmenoa. Kaikki ovat tulleet omalla aikataulullaan klo 7:n ja 9:n välissä ja lähteneet sitten niin, että ovat ehtineet normaalisti töihin. Minusta tuo käytäntö on erinomainen. :o) Yleensä tunnelma on ollut myös niin rauhaisa, että on tosiaan hetken ehtinyt kunnolla jutustelemaan lapsen omahoitajan kanssa, eli tilaisuus on tavallaan ollut myös vanhempaintapaaminen. :o) En usko, että minunkaan mieheni erityisesti ottaisi työstä vapaata tullakseen kahville hoitopaikkaan, enkä usko, että ottaisin minäkään - vaikka tyttäremme kuinka tärkeä meille onkin...

Ehkä voisit ehdottaa päivähoitopaikassanne tällaista liukuvaa systeemiä, johon mahdollisesti miehesikin ensi vuonna olisi halukas osallistumaan?

isänpäivää. Äitienpäivä Egyptissä ainakin on tärkeä, mutta isänpäivästä en ole niinkään kuullut. Täällä vietämme isänpäivää ja tänään mieheni oli päiväkodissa isänpäiväkahvilla. Sunnuntaina minä ja lapset aiomme viedä aamupalan sänkyyn...tosin mies on niin aamu-uninen, etten tiedä miten siinä käy:)

Meilläkään ei libanonilainen isä juuri päivästä aluksi perustanut mutta on oppinut viidessä vuodessa. Tosin asumme mualla kuin Suomessa ja täällä isänpäivä on kesäkuun eka sunnuntai. Silloin hän sai esikoiselta koulussa tehdyn avaimenperän. Nyt emme ole askarrelleet mitään suomalaiseksi päiväksi mutta perinteeseen on kuulunut käydä suomalaislasten isänpäivän konsertissa ja sen jälkeen kakkukahvit.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat