Vierailija

Taas pitää kirjoittaa siihen korttiin kauniita korulauseita ja vielä soittaa perään onnittelusoitto, vaikka oikeasti haluaisin sanoa isälle miten paljon hänen käytöksensä minua ja miestäni kohtaan on satuttanut.



Olen ns. kiltti tyttö ja saanut niellä vanhemmilta kaikenlaista käytöstä (ovat jatkuvasti yrittäneet puuttua mieheni ja minun elämääni eri tavoin, eivät hyväksy miestäni koska hän ei mielistele heitä). Minun on vaikea pitää puoliani heitä vastaan, yritän vaan miellyttää että välit pysyisivät jotenkuten hyvinä. Olen vuosien varrella oppinut sen, että jos heidän juttujaan yhtään arvostelee niin välit kylmenee heti ja isä uhkaa, että ei olla tekemisissä ollenkaan.



Isän käytös vuosien varrella on ollut sellaista luokkaa, että minulta on kadonnut lähes kaikki kunnioitus häntä kohtaan. Arvostan kyllä sitä että hän on antanut turvalliset puitteet elämälleni, mutta en koe että hän oikeasti rakastaisi minua ja välittäisi - niin kovin kevyesti hän olisi valmis aina katkaisemaan välit kokonaan.



Kateeksi käy niitä jotka voivat iloita Isänpäivästä ja omasta isästään - minä joudun teeskentelemään. Koen vielä huonoa omaatuntoa siitä, että koen Isänpäivän vaikeana.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat