Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te joilla on ollut helppo vauva

Vierailija

onko lapsi kasvettuaan pysynyt yhtä helppona vai onko saanut särmää iän myötä. Mun vauva on ollu niin helppo ja rauhallinen ja ottanu aina niin lunkisti. Onkohan se koko loppu elämän noin helppo hoidettava...?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

osa vaikeita ja osa varmaan ihan "normaaleita":)



Normaalit vauvat ovat kasvaneet oikein mukaviksi ja "kilteiksi", hyvin yhteistyökykyisiksi koululaisiksi:)



Vaikeat vauvat ovat erittäin helppoja! Olleet jo ihan taaperoiässä ja ovat edelleen, vaikka ikää on jo 16 ja 12 eli edes murrosiässä eivät ole "otelleet" vanhempia/kasvatusta vastaan:)



Helpot vauvat ovat muuttuneet tempperamentiksi taaperoiksi jo n. vuoden iässä ja päivittäin kuullaan huutokonsertteja milloin mistäkin syystä/ilman syytä:/ Ovat pahimpia "riiviöitä" meidän perheessä tälläkin hetkellä ja ikää heillä on 2½, 4 ja 6v.



Lisäksi meillä on vielä superhelppo vauva, jolla ikää vasta 5 kk..."Kauhulla" siis odottelen milloin hänestä kuoriutuu tuo hillitön "riiviö";D



Kaiken kaikkiaan (ja muihin lapsiin verrattuna) ovat lapsemme kuitenkin erittäin kilttejä ja kauniit käytöstavat omavia eli kyläilyt ja muut julkisilla paikoilla "esiintymiset" onnistuvat ilman suurempia temppuiluita/kaaosta, onneksi, sillä muuten en näin suuren perheen kanssa minnekään menisikään:)

Vierailija

mutta ainoastaan esikoinen on tällä hetkellä edelleenkin "helppo" - tosin teini-ikä meneillään, joten milloin tahansa voi tilanne muuttua. Muut lapset onkin sitten tapauksia kerrassaan, yhdellä on kestänyt uhmaikää 2-vuotiaasta ekaluokkaan asti, kuopuksella on menossa 4 vuoden uhma jne. Joten ei se vauva-ajan helppous välttämättä mene yksi yhteen muutenkin helpon luonteen kanssa :-)

Vierailija

kaikki olleet helppoja vauvoja mutta erilaisia isompina, ei välttämättä rauhallisia luonteeltaan vaan perustyytyväisiä ja terveitä vauvoina.

Vierailija

Esikoinen oli vauva-aikana hyvin vaativa - varsinkin, kunnes pääsi itse liikkeelle. Konttaamisen oppimisesta alkaen on ollut yhtä ylämäkeä hänen kanssaan, poika on käynyt aina vaan helpommaksi ja helpommaksi. Nyt 5-vuotiaana on mitä kauneimmin käyttäytyvä, empaattinen ja yhteistyökykyinen, huumorintajuinen ja hyväntuulinen poika.



Tyttö taas oli vauvana superhelppo, nukkui täysiä öitä hyvin pienestä, säännöllinen päivärytmi ja pitkät päiväunet, aina tyytyväinen ja itkikin ekan kerran ääneen vasta pariviikkoisena... Rauhallisena on pysynytkin, mutta omaa tahtoa on tullut iän myötä tooodella paljon. Nyt 3-vuotiaana uhma on hurjaa, äidissä on erittäin kiinni ja päivät menee itkiessä milloin mistäkin asiasta, mitä (yleensä isä) sanoi väärin... On hänessä edelleenkin helppoja piirteitä - keskittyy hienosti tiettyihin leikkeihin, on erittäin omatoiminen, ym - mutta veljeensä verrattuna huomattavasti haastavampi kasvatettava.

Vierailija

Tosin en mä tiedä onko se nyt niin kamalan vaikea edelleenkään - on siis helppo suurimman osan päivästä, mutta ne pari typerää kiukkukohtausta keskellä katua tai muussa hankalassa paikassa ovat kyllä hyvin epämiellyttäviä.



Lisäksi se väittää vastaan joka asiaan ja muuttaa mieltään viiden sekunnin välein (En tykkää kanasta! Minä haluan kanaa! En syö kanaa! Anna lisää kanaa!), mutta ehkä se kuuluu tuohon ikään.

Vierailija

Välillä tuntuu että on uhmaa kovastikin ja nyt menossa vaihe ettei tunnu uskovan mitään.



Sitten taas kun näkee kavereiden saman ikäisiä niin huomaa että itse asiassa tyttömme on todella lunkisti elämään ja olemiseen suhtautuva ja helppo lapsi edelleen. Kaikki on vaan niin suhteellista ;-)

Tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onko 6v uhma kova tai murkkuikä...



Täytyy kyllä sanoa että muiden lapset tekee paljon enemmän älyttömyyksiä ja ovat ihme vinkujia, varsinkin pojat, mutta se on taas kokonaan toisen tarinan aihe.

Vierailija

Kasvettuaan kaksi ollut hieman enemmän puhetta vaativia ja kokeilleet enemmän rajojaan.

Kolme helppoa koko ajan, auttavaisia, yhteistuökykyisiä.

Vierailija

Se luonteen rauhallisuus ja tasaisuus näkyi jo vauvana helppoutena ja mihinkäs se perustemperamentti muuttuisi. Mitään raivareita ei ole ollut ikinä.

Vierailija

Meillä ei tunneta ees uhmaa. Uskon siihen miten äiti käyttäytyy raskausaikana, sellainen tulee lapsestakin. t: raaaaauhallinen härkä-äiti

Vierailija

Eli ehkä mullakin on vaan lyhyt pinna kun alku on ollut niin helppoa=) Monesti kun näkee muita samanikäisiä niin oma lapsi onkin aika paljon helpompi. Nyt kasvaa toinen perässä ja on myöskin helppo mutta ehkä lähempänä normaalia kun toosi helppoa. Mutta ei ehkä ihan normaalin tasolla kumminkaan ja tuntuu et tää nuorempi onkin mukamas hankala tapaus=D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat