Vierailija

Muistan kun itselläni ei ollut lapsia.. kuvittelin tietäväni lapsiperheen elämästä paljon, olihan sitä kokemusta työnkin kautta lapsista. Kuitenkin oletin että loppuraskautta elävä ystäväni olisi jaksanut häärätä häitämme ajatellen... ja ihmettelin miksi ihmeessä se on muka NIIN vaikeaa lähteä lasten kanssa joskus kylään...



Kunnes sitten oma lapsi tuli ja toinen tulossa nyt... huomaan kuinka lapsettomat ystäväni ovat tietyllä tavalla lapsellisia: Olettavat että taaperon kanssa elämä on yksinkertaista, että äiti jaksaa mitä vain.. ja että raskaus aika on ihan tavallista olemista....



Parisuhdeneuvoja satelee kovasti lapsettomilta.. he eivät kuitenkaan näe että lapsi on siinä perheessä koko ajan, läsnä vaikka ei olisi vierellä. Kaikki eivät kaipaa omaa aikaa eikä sitä pitäisi väheksyä. Joilekin perhe on voimavara.



Niin sitä ajatukset vain muuttuvat. Ja itsekin olen muuttunut. Ettei jaksa kiinnostua jonkun ystävän tanssireissuista..

Kommentit (14)

Toki äitiys on tuonut paljon lisähaasteita ja lisää sisältöä elämään, mutta perusihmisenä mä olen ihan sama hullu kuin ennen lapsiakin. En ole mikään ylikypsä tuomitseva vanhoillistantta, en tosin mikään " äitiys ei muuttanut mitään" - baareissa juoksijakaan.



Mua kyllä silti aina ihmetyttää näätällaiset ketjut, ja mua ihmetyttää kuinka joku voi esim. ajatella että lapsettomuus olisi itsekästä. Haloo. JOkaisella on oikeus valintaan tehdäkö lapsia vai ei. Mä arvostan ihmisiä, jotka tekee sen valinnan omaa sydäntään kuunnellen, ei yhteiskunnan tai äitikaverien painostuksesta.



Ja mulla on yhä edelleen samat ihanat ystävät kuin ennen lapsiakin. Eivät tunnu yhtään tyhmiltä, vaikka kertoilevat mulle oman elämänsä tärkeistä asioista. En koe ollenkaan, että mun asiani olisivat heidän asioitaan tärkeämpiä. He ovat ihania ihmisiä, ja aina valmiita myös auttamaan minua lasten hoidossa, mistä olen todella kiitollinen. Tosin apua ei juurikaan tarvita, mutta musta on ihanaa, että he tykkäävät lapsistanikin, ja usein käydään kävelyllä tms. niin että toinen lapsista on mukana. Muutenkin tykkään viettää yhä edelleen aikaa ystävieni kanssa. Kyläillään paljon, eikä se lähteminen näiden kahden kanssa ole koskaan ollut mikään ongelma.

Kyllä mä itsekin ihmettelen itseäni, miten helkutissa neuvolakäynti saattoi riittää päivän ainoaksi ohjelmaksi silloin, kun poika oli pieni. Ja yhtä lailla ihmettelen, miten kello saattoi olla 11 ennen kuin pukeuduin. Enkä tiedä syytä. Ehkä olin niin saamaton? Ehkä aivot eivät toimi täysitehoisesti, kun on synnyttänyt? Kyläänlähtö ei ollut ikinä ongelma, päinastoin, sosiaalisista kontakteista yritin pitää kaikin keinoin kiinni. Itse olen nelilapsisesta perheestä ja vanhempani kyläilivät sellaisenkin revohkan kanssa, miksi en siis minä yhden kanssa. Se on kiinni siitä, mitä priorisoi. :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös tahaton lapsettomuus saattaa opettaa asioita, joita ihminen ei lasten vanhempana milloinkaan oppisi. Näkökulmat ovat ihan erilaiset, kun on vuosikaudet joutunut toivomaan ja pettymään ja jäämään ilman lasta, eikä se lapsikaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää en esimerkiksi myöskään tuomitse lapsettomia ihmisiä itsekkäiksi, vaan pikemminkin päinvastoin - lapsettomat osallistuvat työpanoksellaan myös muiden lasten elättämiseen ja kuluttavat yhteiskunnan varoja todella vähän.



Sitä paitsi, kaikki lapsettomat eivät ole idiootteja - eivätkä myöskään sinkkuja.

ikää oli jo 30v ja ajattelin olevani täysin valmis. Ei sitä etukäteen voinut käsittää miten sitovaa lapsen hoito on. Monet periaatteet on tullut mietittyä uusiksi, mutta tietty suuntaviiva on kuitenkin sama kuin ennen. Ajattelin et mun lapset ei ainakaan käyttäydy huonosti, mutta uhmaiässä se uhma kohdistuu erityisesti äitiin jos isäänkin, ja kasvatus ei uhmaa poista. Joskin lapset ovat kyllä varsin kilttejä ja hyväkäytöksisiä ulkomaailmassa.



Itseä ärsyttää sinkkukavereissa tapaamisen sopimisen vaikeus, kun itsellä hankalampi irrota kotihommista koska vaan. Sinkkukaverit muuttaakin suunnitelmiaan yhtäkkiä extempore, ja sit itseä ottaa päähän kun on suunnitellut virkistyä kaverin seurassa ja kaverille tulikin muuten vain just viimehetkellä tärkeämpi juttu vastaan.

suuremman totuuden elämästä kuin muut. Mä en käsitä miksi joku kuvittelee olevansa niin paljon parempi ja erinomaisempi ihminen vain siksi että on äiti!!! Niin uskomattoman omahyväistä että meinaa tulla oksennus. Ja suosittelenpa myös teille kaikille perhekeskeisille " me ei tarvita miehen kans koskaan omaa aikaa" - äideille järjestämään sitä aikaa ennenkuin huomaatte että parisuhde on kuollut ja mies on lähtenyt.



t: äiti ja vaimo

Hänen aikataulunsa mukaan sovitaan aina meidän tapaamisemme...ja jos minä, työssäkäyvä pienen lapsen äiti, joskus saan lapsen hoitoon ja ehdotan tapaamista, niin sepä ei yleensä sovi, kun hän " ei jaksa millään" tai " ei millään ehdi" ... Kaikista kiireisimpiä tuntuvatkin olevan juuri lapsettomat...huvittavaa :-)

ääliöiltä jossain vaiheessa: ehkä se johtuu ainoastaan siitä, että SINä, äiti, olet nyt paljon viisaampi, kypsempi, älykkäämpi, nokkelampi, jalompi ja kaikin puolin parempi ihminen kuin lapsettomana! Lapsi teki sinusta (lähes) täydellisen ihmisen!



Siksi ne lapsettomat " ystävä" surkimukset vaikuttavat mänteiltä. Ja muutenkin ymmärtävät elämästä niin kovin vähän.

niin aina jaksetaan kysellä että oletkos baareissa käynyt... ihan kuin ei muuta elämää olisi...



en ennen lastakaan käynyt kuin muutaman kerran vuodessa. Nyt lapsi reilun vuoden ja kaksi kertaa olen viihteellä käynyt.

Nro 9: Meillä on mieheni kanssa tahatonta lapsettomuutta takana 5 vuotta. Koluttu ollaan raskaat hoidot ja ensimmäinen tulikin hoitojen kautta. Toinen luomusti. Eli tiedän kyllä sen että kaikki lapsettomat eivät ole omasta halustaan lapsettomia!

KYSE olikin siitä, että se lapsi muuttaa ihan oikeasti niin hitsin paljon asioita. En ole idiooteiksi ketään sanonut, sanoin että olin itsekin aika ymmärtämätön ennen lapsia...



Ja sinä kuka sanoit että äitiys muka tekisi täydelliseksi: No ainakin minut se on tehnyt TÄYDEKSI ihmiseksi. Minulla on suuri vastuu nyt. Nyt ei omat asiat ole niitä ykkösiä vaan pitää asettaa muutkin etusijalle.



Mietin tuossa myöskin että olinko tosiaan noin ymmärtämätön lapsiperheitä kohtaan kuin ystäväni....



Joku kirjoitti että sinkut ovat niitä jotka peruttavat asiat! Näin olen itsekin huomannut. En sanoisi etteikö sinkulla olisi oikeus perua, mutta kyllä lastenhoidon järjestäminen ainakin minulla on vaikeaa joten sitten jää ystävän kanssa tapaaminen väliin jos ensin sovitaan ja järjestän kaiken ja sitten peruutetaan. Ja minä saan kuulla että " Voi hitsi.. harmi että sulle ei nyt ensi lauantai sovikaan kun MULLE se sopis niiiiin hyvin.."



On toki lapsettomiakin jotka ymmärtävät hienosti. Tällaisten kanssa onkin mukavaa olla tekemisissä.



t. ap

Varmaan olin sitten kateellinen, mutta hiukan nauratti. Molemmilla oli jo kolmena viikossa iltana harrastusta x ja harkitsivat joulun jälkeen ottavansa siihen päälle 1-2 tuntia harrastusta y tai lisää harrastusta x.



Mulle yksi tunti viikossa harrastusta z on ihan ok, minkä vuoksi me ei pystytä enää jutteleen samalla tavalla kuin ennen. Tulee sellainen olo, että lapsettomat ystävät miettivät mielessään, että mikseiköhän tuo harrasta mitään. Että kyllä sitä varmaan pystyisi, jos vaan järjestäisi. Käyn siis töissä, eli en halua järjestää yhtään ylimääräistä poissaoloaikaa perheen luota.



Jotenkin niin eri maailmat, että välillä nauratta ja välillä itkettää. Useimmiten vain ihmetyttää, koska tämä " erilleen kasvaminen" oli jonkinasteinen yllätys.

Itse olin kaveripiirissä ensimmäinen äiti, ja välillä tuntui, että minä ja ystävät puhuimme ristiin. Kun kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset niin ne ovat. Ja se " viisaiden" hoito- ja kasvatusneuvojen määrä!



Nyt kun kaverit alkavat saada esikoisiaan, niin on hauskaa seurata miten heilläkin maailmankuva ja tärkeysjärjestys muuttuu :) Nyt taas päästään juttelemaan niin että kumpaakin osapuolta aidosti kiinnostaa keskustelun aihe.



Sen olen oppinut, että neuvon vain kysyttäessä ja silloinkin tyyliin " tämä toimi meidän kuopuksella" , eli en väitä että tapani olisi ainoa oikea.

Tämän huomaa varmasti kaikki vanhemmiksi tulleet.. Ne lapsettomat kaverit alkavat vaikuttaa melko ääliöiltä jossain vaiheessa. Poikkeuksiakin löytyy mutta kyllä ne melkoisia sammakoita suustaan päästään.



Mua huvitti eniten ne kysymykset synnytyksen jälkeen... tuleeko sulta aina pissat housuun (ei tullut koskaan) tuliko sulle se kohdunlaskeuma (no ei tullut sekään) miten sä voit käydä kakalla kun oot synnyttänyt (no ihan niin kuin sinäkin) pelottaako että paikat löystyy (musta seksi on muuttunut vaan paremmaksi, eikä mies ole valittanut paikkojen löysyyttä, ehkäisyrengas ei valahtele ulos ;o)



Ja sit sitä jotenkin vielä enemmän huvittaa kun ne saa omia lapsia ja ne miettii mitkä vaunut ostais ja minkä tuttipullon kun toisessa on pupuja ja sit jos tuleekin poikavauva... Kai sitä on itsekin yhtä idiootti ollut ...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat