Vierailija

Mä oon ihan pallo hukassa meidän nuoremman lapsen kanssa (8kk). Vaatii, vaatii ja vielä kerran vaatii ihan älyttömästi eikä vähiten äidin läsnäoloa. Esikoinen on kyllä tähän verrattuna ihan superhelppo. Itkeskelenkin nykyisin lähes päivittäin (hmm... mitenkähän vaikuttaa lapsiin? tosin en voi asialle mitään).



Kaipaisin kohtalotovereita? Onko teitä?

Kommentit (5)

ensin koliikkia ja temperamentikas luonne.

Mulla ei ollut kokemuksia vaativista vauvoista ja miehen aiemmat lapset ovat olleet helppoja... joten tunsin itseni todella epäonnistuneeksi äidiksi, joka ei osaa hoitaa lastaan, kun neuvot olivat sellaisia että anna lelu viereen niin kyllä rauhoittuu, anna rintaa, anna pulloa, saako ruokaa jne (lapsi ei syönyt mitään muuta nestettä kuin rintaa 1v ikään saakka eikä nukahtanut kuin rinta suussa ja nukkui korkeintaan puolen tunnin-tunnin päikkäreitä jne jne jne). Neuvoja antavien äitien lapset olivat tosi helpppoja tapauksia, " nukkuu ja syö" tyyppisiä toooooosi rauhallisia vauvoja. Olin siis aika itkuinen ja loppu. Lopulta mies sai taottua mun päähän sen, että yhteinen lapsemme on luonteeltaan vaan niin erilainen tapaus.

Lapsi on yhä vaativa tapaus, kun ei vielä osaa sanallisesti ilmaista itseään (liikkuvainen tuppisuu)... mutta huomattavasti helpompi kuin vuosi sitten.

Eli en osaa muuta sanoa kuin että voimia ja jaksamista sinulle, lapsesi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja tilanne todennäköisesti helpottuu. Ole onnellinen, että olet voinut nauttia vauva-ajasta ensimmäisen lapsesi kanssa, vaativamman lapsen kanssa meinaa itse väsyä niin että lapsesta ei osaa/pysty oikein nauttimaan :)

Haleja!

tälläista ollut. Vauva (5 kk) nukkuu huonosti ja hereillä ollessaan vaatii huomiota koko ajan. Kitisee ja huutaa. Esikoinen oli paljon rauhallisempi tapaus ja on vieläkin. Itselläkin on itku nykyään todella herkässä ja mietin että kärsinkö synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai mikä on. Illalla saan toki omaa aikaa, kun mies tulee töistä, mutta esikoinen vaatii myös huomiota ja joskus päivällä kaipaisi niitä lepohetkiä, että jaksaisi kuunnella niitä kitinöitä.. Ruuan laitto tai yleensä mikä tahansa kotityö keskeytyy aina monta kertaa, kun pitää viihdyttää vauvaa välissä.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kveleen 11kk, ja 1v1kk ottaa kauheet herneet noin 100 kertaa päivässä..2,5v esikoinen ei ole koskaan ollut moinen kuumakalle..Eikä noin vilkas ja riehakas ja rohkea..



Kaiken kukkuraks sairastuin masennukseen kakkosen synnyttyä, mutta ymmärsin hakea apua vasta nyt..Ei ollu kummoinen startti tän lapsen elämään..



Sä kuulostat masentuneelta, mä olin tossa vaiheessa samassa jamassa kun sä nyt, mutt en ymmärtänyt hakea apua.. Nyt perheneuvolasta sanottiin et ois pitäny tulla puoli vuotta aiemmin..

soittaa. puheimeen vastas aivan ihana psykologi jolle sanoin vain nimeni ja lauseen :" Mulla on kaks pientä lasta ja uskon olevani masentunu."



Vuorokauden päästä oli käyny ekan kerran perheneuvolassa, ja saanut lääkäriltä keskivaikea masennus-diagnoosin ja lääkkeet.



Alku oli hankala, mutta kyllä se kannatti..Tästä kaikesta ei ole enempää aikaa kuin 3 päivää, mutta nyt sentään tuntuu että valoa joskus saattaa näkyä.



En todellakaan ole nauttinut vaativasta lapsesta niin kuin esikoissesta, ksoka hän väsyttänyt minut katkeamispisteeseen, ja tilanne on sairastuttanut minut.



hae apua, se auttaa varmasti:)

En oikein haluaisi myöntää itselleni olevani masentunut, väsynyt vain, eikä lähipiirissä kukaan sitä edes uskoisi/ajattelisi. En oikein tiedä mitä tekisin...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat