Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Kyllä tuolla ulkona sitten on synkkää! Olen aina inhonnut marraskuuta, kun silloin on luonto jo niin kuollut, aurinko ei pahemmin näyttäydy eikä lumikaan vielä ole satanut maata valaisemaan. Aikaiset aamuherätykset ovat tähän vuodenaikaan olleet minulle yleensä vaikeita, siksi olenkin nyt aika iloinen siitä, että saan olla äitiyslomalla (ja vielä ilman vauvaa) juuri nyt marraskuussa - saa nousta sitten kun jaksaa, jos ei satu mitään aikaista menoa olemaan.



Lauantaina supisteli hieman tavallista tiheämpään, sunnuntaina ei oikeastaan ollenkaan ja tänään sitä on taas riittänyt. Aamulla kun nousin ylös sängystä niin huomasin, että mahani oli ihan poikittain olevan suorakaiteen muotoinen (?!), ihan kuin vauva olisi kääntynyt kohdussa poikittain. Se tästä nyt vielä puuttuisi, että vauva päättäisikin loppuajaksi asettua toisinpäin ja pitäisi päätyä sektioon! Aika nopeasti maha kuitenkin palautui normaalin muotoiseksi, toivottavasti vauva nyt on edelleen pää alaspäin.



Sitten suihkun jälkeen kun kylpytakki päällä kuivasin hiuksiani niin tunsin, että jotain valuu reisiä pitkin. Vaikutti ihan valkovuodolta, oli kirkasta ja hajutonta. Mietin, että meniköhän nyt sitten se limatulppa, eihän siihen liittyvän vuodon tarvitse aina olla verensekaista. Lapsiveden voisin kuvitella olevan vielä hieman juoksevampaa. Ehkä tuo oli vain normaalia valkovuotoa, joskaan koskaan ennen sitä ei ole tullut niin runsaasti, että se ihan reisiä pitkin olisi valunut. En ole vielä viitsinyt sairaalaan soittaa kun supistuksetkin tuntuvat edelleen olevan harjoitus-sellaisia, miehelle kyllä töihin soitin ja varoittelin mahdollisesta pian koittavasta lähdöstä.



Äsken täällä kävi kylässä ystäväni, jolla on laskettu aika 1,5 viikkoa ennen kuin minulla. Hänelläkin oli viikonvaihteessa tavallista enemmän supistuksia mutta nyt taas ei yhtään - kovasti me jännätään, että kummanko vauva lähtee syntymään ensin, vai koittaako meille lähtö jopa samana päivänä! Samaan sairaalaan ei kuitenkaan olla menossa, hän menee Kättärille ja minä sinne Naistenklinikalle.



Mitäs teille muille kuuluu?



Aninka rv 36+6

Kommentit (8)

Mua tökkii pahasti noissa imetystukisivuissa niiden sävy. Sinäänsä en kiellä että niiltä saa ihan hyödyllistä informaatiota, mutta minusta ne on selvästi syyllistäviä ja ruokkivat sellaista ihannetta joka ei vaan ole kaikille mahdollinen, riippumatta siitä mitä haluaisi tai miten kovasti yrittäisi. Itsehän minun olisi helppo vaikka miten saarnata täysimetyksen puolesta kun se itselleni on sattumalta ollut helppoa ja maitoa on tullut liikaakin (mikä ei muuten ole pelkästään mukavaa, tuntuu että joka paikka on maidossa, esim liivinsuojista huolimatta herää usein märkänä rintojen kohdalta, samoin vauva ei tykkää kun maito suihkuaa jos vähänkään pitempi väli on edellisestä imetyksestä). Kuitenkin kun minulla on tuttuja jotka ovat todella ahdistuneet kun heillä kaikki ei olekaan mennyt ihan niin putkeen, vaikka kuinka ovat yrittäneet, niin jotenkin tuo valistuksen sävy on minusta todella törkeä. En usko että Suomessa on juurikaan naisia jotka eivät tietäisi imetyksen hyvistä puolista tai jotka eivät olisi valmiita imettämään. Eri asia on kuitenkin miten paljon naisen muka pitäisi kestää " ihanteen" saavuttaakseen kun ei kerran olla missään kehitysmaassa vaan hyviä korvikkeitakin on olemassa. Pääsipä sisäinen feministinikin tässä valloilleen.. ;-)

vielä noista imetysjutuista: kaveri sai vajaa vuosi sitten tytön sektiolla Kättärillä ja imetyksen suhteen ei saanut tarpeeksi tukea ja ohjausta, eli vauva ei kotiin lähtiessä osannut imeä oikealla otteella ja alku oli tuskainen. Kaverini otti sitten puhelimitse ja netitse yhteyttä imetystukiryhmän henkilöihin ja etsi itse aktiivisesti apua- sai hyviä neuvoja (taisi joku peräti käydä heidän luonaan kotona) ja loppujen lopuksi imetys lähti sujumaan oikein hyvin.



En minäkään mistään imetysdikatatuurista pidä (kieltämättä sivuilla on hieman sellainen sävy, jokainen tekee siten kuin parhaaksi katsoo ja itselleen sopii, kyllä osaimetys tai vastikkeen anto kasvattaa ihan yhtä hyviä lapsia. Mielenkiintoista nähdä millainen ilmapiiri ryhmän kokouksissa on...



Tuolla että vastikeella syötetyt tenavat nukkuvat pidempiä pätkiä, tarkoitin vain sitä että yleensä tosiaan vastike jotenkin pitää hiukan pidempään nälkää kuin rintamaito. Kaverin kaksikuukatinen söisi vastikettaan kuin rekkamies (äitinsä ilmaisu ;o) ) ja määrä mitä voi antaa on tosiaankin rajoitettu. Tämä mukula olisi aluksi vetänyt kuinka paljon vaan (suuttui kun tunsi jäävänsä vielä nälkäiseksi) ja sitten alkoi puklailla oikein kunnolla kun sai lisää ruokaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aninka, sulla on tosi jännät paikat! Etköhän sinäkin pian saa nauttia yhdistelmästä harmaa marraskuu ja valvotut yöt ;-)



Tänään vauvani on tasan kuukauden ikäinen, ja neuvolassa hänen painokseen mitattiin jo 5200 g! Ja pituutta on 55 cm. Kasvukäyrä kulkee todella jyrkästi ylöspäin (hänhän painoi syntyessään noin 3,5 kiloa), mutta kun hän kerran on pelkällä rintamaidolla, niin ei syytä huoleen. Komea suuri poika vaan! Eikä pojulini ole edes yhtään lihava, pikemminkin hoikka mutta vahvan näköinen. No huomaatte miten ylpeä äiti täällä kertoilee... Kyllä pojalle kieltämättä maito maistuukin vähän liiankin usein äidin jaksamisen kannalta, sellainen rintaprinssi hän kyllä vähän on.

Niillä sivuilla on tosiaan sellainen luterilainen sävy, vaikka tosi hyviä ohjeita siellä on. Mieleeni on tullut, että tässä imettämisessä on vähän sama meininki kuin raskaaksi tulossa. Vaikka miten teet kaikki ohjeiden mukaan, oikeaan aikaan etkä stressaa ;-) etkä tule raskaaksi, niin sitä on toisen vaikea ymmärtää tai uskoa,että olet tosiaan tehnyt kaikkesi.



Ja lapset syövät erilailla. Meidänkin poitsu kasvaa 250g viikossa,niin se vaatisi myös melkoista maitomäärää. Nyt jos saisin tehdä toisin, niin antaisin enemmän vastiketta lapselle iltaisin silloin alkuaikoina sen sijaan, että imetin häntä kaikki illat klo 18-23. Kun kävin lääkärissä mahavaivojen vuoksi, niin sieltä painotettiin, että olisi pidettävä väh. 2h tauko päivällä (tietysti tankkaussessiot ovat erikseen) syömisessä, että maha ehtii lepäämäänkin ja esim. tätä siellä sivuilla ei mainita. Meillä on syöttövälit nyt 3h ja öisin 6-7h + 4h.



Vaahtoan tästä syyttä teille, mutta mun piireissä on myös sellaisia, jotka oikeasti potee huonoa omaatuntoa siitä, etteivät pysty imettämään täysin ja jotkut jopa valehtelee kyselijöille, että juu on täysimetystä, kun alkaa hirmu arvostelut, eikä sellaista tarvitsekaan kestää. Nimittäin ne maha-arvostelut on kevyttä hubaa, kun aletaan puuttumaan ja neuvomaan lastenhoitojutuissa!!



Itsellä ei onneksi ollut käsitystä, että haluanko sitä täysimetystä vai en. Tein kaikkeni, että se imetys onnistuu ja mullehan sanottiin sairaalassa, että sen synnytys yms. kokemuksen jälkeen voi olla, että se ei onnistukaan, mutta halusin tietysti yrittää ja siinä kannustettiinkin. Ehkä se on niinkin, että mulle se synnytys ja imetys ei ole sellaisia naisellisuuden huipentumia kuin joillekin on. Nykyisin kyllä tykkään imettämisestä ja varsinkin öisin, kun on ihan hiljaista on kiva kuunnella vauvan tuhinaa ja imemistä ja sitä tyytyväistä " kehräystä" , kun on maha täynnä ja vauva on sylissä peiton välissä nukahtamaisillaan, mutta saman kokemuksen varmasti saa pullollakin.



Itsellä on ihan vastainen kokemus vastikkeesta, että se pitäisi nälän kauemmin poissa. Kyllä äidin maito (omani ja naapurieni :-) ainakin) on niin paljon jytkympää, että se pitää nälän pidempään poissa. Onhan niiitä sellaisia vauvoja, jotka oikeasti nukkuu 8h äidinmaidolla ja toiset heräilee tunnin välein.



Meidän poitsu muuten kääntyy mahalta selälteen. En tiedä miten hallittua ja tarkoituksenmukaista se on, mutta niin se on tehnyt jo monta kertaa.



Tulipa tilitettyä :-)

Tänne kuuluu ihan perusjuttuja. Kaikki etenee kuin juna. Jogannan vauva on isompi kuin meidän poitsu :-), vaikka on meidänkin poika kasvanut 2kg ja 8cm syntymästä parissa kuukaudessa.



Itse olin tänään vaunuilemassa hirveässä sateessa ja mietin, että tämä marraskuu ei ole yhtään aikaisempien marraskuiden kaltainen johtuen tästä säästä, mutta taitaa johtua vain siitä, että ei ole töissä. Koko ajan on sellainen olo, että olisi lomalla.



Sitten tuosta imettämisestä. Ei sitä vastikettakaan voi mitään mielin määrin antaa :-) , että vauva nukkuisi. Luin myös alussa ahkeraan niitä imetystukisivuja, mutta ei ne temput mulle tepsineet. Nyt on ruokailusta ehkä 3/4 imetystä ja loput vastiketta. Kiinteitä ajattelin aloittaa niin pian kuin vain voi ja varmaan suositellaankin, kun tuo vauva ei ole niitä lihavampia. Toisaalta olen helpottunut, että oma maito ei täysin riitä, koska en olisi kuitenkaan täysimettänyt 6kk, vaikka sitä maitoa olisi riittänyt ja nyt siitä ei tarvitse edes " potea huonoa omatuntoa" .

Poika syö kyllä aika tiheään, sekä päivällä että yöllä kaikkein pisimmät syöttövälit ovat kolmen tunnin luokkaa - suurin osa väleistä on korkeintaan kaksi tuntia, ja kerran vuorokaudessa on yleensä tankkausjakso, jolloin parin tunnin ajan maitoa kaivataan lähes koko ajan. Kumman hyvin tätä silti jaksaa, motivaatio on kova. Ainoastaan yöllä tuntuu kylllä välillä kohtuuttoman rankalta kun tuntuu että juuri ja juuri ehti nukahtaa kun taas saa kaivaa rintaa esille vauvan huutaessa. Puhumattakaan niistä kerroista kun tankkausjakso ajoittuu nimenomaan yöksi... On kyllä aamulla aika tokkurainen olo, onneksi voi nukkua päivälläkin eikä tarvitse aamulla lähteä minnekään. Mutta mitäpä ei tekisi oman lapsensa eteen.



Tuo siivousvimma on ihailtavaa. Minullakin on tavallaan siivousvimma, paljon mielessä hommia mitä voisi täällä kotona tehdä, mutta toteutusasteelle asti eivät kyllä pääse. No en kyllä ota mitään stressiä, vauvanhoito on kuitenkin tärkeintä, ja jos sen pystyn kunnialla hoitamaan olen ihan tyytyväinen itseeni.



Lokerikko kylppäriin vauvan tavaroille kuulostaa muuten hyvältä idealta!

uuvuttaa... töissä raadan (kiirettä on) ja nyt työpäivän lopussa tunnen itseni jo ihan irtipoikki väsyneeksi. Työkaverini ihmetteli juuri kuinka vähän olen joutunut olemaan poissa koko raskausaikana (yhteensä 4 päivää; flunssa ja tuo selkäjumi-ei siis mitään suoranaisia raskausvaivoja). Muistan täältä omaltakin työpaikalta esimerkkejä joissa on tuntunut että raskaana oleva on ollut koko aikana vähemmän töissä kuin saikulla- näin erilaisia nämä raskaudet on- mutta täytyy olla onnellinen kun olen itse voinut niin hyvin ja kaikki mennyt mainiosti :o) Nyt tämä uupumus on kuitenkin sellaista, että lasken päiviä siihen kun saan jäädä kotiin.



Mua vaivaa jatkuva siivoamisvimma kotona: viikonloppuna sain (miehen avustuksella) järjestykseen alavaraston. Nyt siellä on kaikki nätissä järjestyksessä (ilman että tarvitsee koko varastoa raivata päästäkseen jollekin laatikolle) ja vauvan vaunut, sänky, sitteri ja turvakaukalo odottamassa käyttäjää :o) Vauvan vaatteita en ole vielä alkanut pesemään, ajattelin tehdä sen tammikuun alussa, kun jouluvieraamme ovat lähteneet. Muutamia pieniä asioita pitää vielä hommata, mutta eipä paljon ole hankittavaa- hyvä kun ovat valmiina eikä tule stressiä: netistä aion nämä loput tarvikkeet hommata:Carriwellin tukivyön ja imetysliivit, vaunujen sadesuojan ja kylpyhuoneeseen seinällle laitettavan lokerikon vauvan tavaroille.



Kiva kuulla, että olet edelleen ' yhtenä kappaleena' Aninka :o) Kohta vauva onkin sitten jo virallisesti täysiaikainen. Pidä vaan meitä ajantasalla.



Ja Jogannan poika kuulostaa oikein potralta, miten usein hän vaatii nyt sitten ruokaa? Olen kuullut että usein rintamaidolla onkin näin ja siihen olen mysö valmistautunut. Korvikkeella vauva saa enemmän kerralla (maha venyy) ja pärjää pidemmän aikaa. Toivon kyllä kovasti että imetys onnistuu ja aion mennä nyt imetystukiryhmän tapaamiseen omalle alueelle jo ennen synnytystä oppia saamaan ja tapaamaan muita äitejä ja vauvoja, kun on sopivasti nyt kaksi kertaa keskustelua juuri sopivasta aiheesta: vastasyntyneen imetys ja joku toinen sopiva (jota en juuri nyt muista).



Hyviä vointeja itse kullekin.



Olivera & Charlie 29+1

Tilityksesi vastasi paljon omia käsityksiäni. Enkä ollenkaan usko että tämä olisi väärä foorumi, pelkästään. Itse kullekin tekee hyvää miettiä, mistä omat käsitykset ovat muodostuneet.



Minunkin poikani kääntyy mahaltaan selälleen! Toissapäivänä todistin sen eka kertaa ja nyt tekee sen aina jos hänet yrittää laittaa hetkeksi mahalleen (ilmavaivojen takia). Ei hänestä taida olla kiva olla mahallaan. Pelottavaa sinäänsä, että vauva lähtee liikkumaan, kohtahan tässä joutuu tosissaan varomaan mihin hänet jättää. Tosin ei taida osata vielä kääntyä selältään mahalleen, joten kovin kauas ei vielä pääse. ;-) Uskomatonta muuten, että tässä sitä vaan keskustellaan vauvojen taidoista ikäänkuin ei olisi koskaan muuta tehtykään... Mutta äitiys on vaan niin ihanaa! Minua ei ahdista vähääkään vaikka poika on minussa niin kiinni kuin voi vain olla (jo tiheän imetyksenkin takia, tosin kyllä tarvittaessa lypsän ja mies antaa sitten pullosta), eikä sekään että olen aika lailla jumittunut kotiin (jokapäiväisiä pitkiä kävelylenkkejä lukuunottamatta). On se vauva vaan niin ihana, ja kasvaa ihan silmissä (etenkin tämä oma veijarini, tuollaiset 500 g viikossa... no eiköhän tuo tahti tuosta hidastu, muutenhan hän olisi neljän vuoden päästä jo satakiloinen kuten miehen kanssa laskeskelimme), ja oppii uusia asioita koko ajan.



Noista syöttöväleistä vielä, että neuvolatäti kyllä sanoi meille, että jos vaan raaskimme itketyttää poikaa, niin voimme kyllä vähän pidentää syöttövälejä ettei kävisi niin rasittavaksi jatkuva imettäminen. Vielä en ole kyllä niin teräshermoinen, että silloin kun poika vaatii ruokaa (minkä hän tekee täyteen ääneen huutaen), voisin jättää hänet itkemään. Mieluummin imetän, se rasittaa paljon vähemmän kuin palosireeni-itkun kuuntelu. Kaipa lapsi tietää mitä tarvitsee, kai hän sitten vaan on taipuvainen nopeaan kasvuun (ehkä tulee suurikokoiseen ukkiinsa eli isääni?) ja siksi tarvitsee usein maitoa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat