Seuraa 

Eli kuinka kauan pienen (7 viikkoisen) vauvan voi antaa huutaa yksinään? Meillä siis kysessä koliikkivauva, joka huutaa lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ennen vanhaanhan niitä huudatettiin tunti tolkulla, mutta itse olen oppinut, ettei vauvan saa koskaan antaa huutaa yksinään, koska hän tuntee itsensä hylätyksi. Poden huonoa omatuntoa vessassa käymisestäkin - syömään tai suihkuun en todellakaan ehdi, puhumattakaan nyt mistään muusta. Vannoin joskus ettei minusta tule sitä äitiä joka laiminlyö itsensä eikä huolehdi ulkonäöstään, mutta en ole ehtinyt meikata nyt viikkoon. Vauva rauhoittuu vain syliin ja rinnalle - joskus harvoin liinaan. Siis " huudatan" maksimissaan 5 minuuttia, kun tuntuu että enemmästä saapi raukka traumoja...



Help??



Kommentit (2)

Meillä oli kanssa pojalla koliikkia, itki tosiaan kaiken hereilläoloaikansa. Pakkohan mun oli vessassa käydä kun olin päivät yksin vauvan kanssa kotona, samoin jossain välissä oli syötävä (yleensä jotain nopeaa ja puolivalmista...) ja pyrin aina hoitamaan nämä hommat niinä pieninä hetkinä, kun poika nukahti. Aina tärkeysjärjestyksessä, koska pojasta ei koskaan tiennyt nukkuuko 5 minuuttia vai peräti tunnin. Suihkussakäynnit, kauppareissut ym. pakolliset kuviot hoidettiin vuorotellen ilta-aikaan, kun mies tuli töistä. Kaikki toisarvoinen (siis ei-välttämättömät kotityöt ja sen sellaiset...) jätettiin kylmästi tekemättä.



Mäkin pidin lasta paljon sylissä, vaikka eihän se siinäkään hiljaa ollut, mutta mullakin jotenkin oli sellainen tunne, että ainakaan ei ole sen tuskansa kanssa yksin. Vauva ainakin on turvassa ja lämmin syli varmaan on lohdullisempi paikka huutaa tuskaansa kuin sänky tai vaunut. Toki joskus kun kertakaikkiaan olin pudota suorilta jaloilta väsymyksestä tai v***tuksesta, laitoin pojan vähäksi aikaa sänkyyn ja menin itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Pakko, mutta en koskaan pitkäksi aikaa.



Mulle monet sanoi (ne vanhat viisaat naiset...) että pidät liikaa sylissä, vauva oppii vaan siihen jne. Toiset kannattaa koliikkivauvoille tiukkaa päivärytmiä, toiset menee enemmän vauvan mukaan. Mun mielestä vauvaa ei voi pitää liikaa sylissä ja sen on tosiaan helpompi olla sylissä kuin yksin jossain huutamassa missä varmaan tuntee itsensä hylätyksi ja ettei häntä auteta. Eihän se huudattamallakaan lopu se koliikki... Siihen auttaa aika, usko pois vaikka se nyt tuntuu ihan kliseeltä eikä lohduta yhtään. Meillä alkoi huuto painottua enimmäkseen iltoihin 2,5 kk jälkeen ja loppui tyystin pari viikkoa sitten, neljän kuukauden iässä. Nyt on ollukin ihmettelemistä kun on niin hymyilevä ja hyväntuulinen poika!



En osaa muuta sanoa kuin että VOIMIA ja tsemppiä teille. Käyttäkää hyväksi kaikki ystävät, tuttavat ja sukulaiset jotka kiinni saatte. Vuorotelkaa vauvan kanniskelussa, yrittäkää syödä ja nukkua itsekin. Unohtakaa kaikki muu, mikä ei ole välttämätöntä. Kyse on kuitenkin vain muutamista viikoista, minkä pahin vaihe kestää. Niin ja tietysti, käyttäkää lapsi lääkärissä, jos on syytä epäillä muuta kuin koliikkia tai se vaan jatkuu ja jatkuu.

Älä turhaan itseäsi syyllistä vauvan huutamisesta. Sinä et sille voi mitään. Liinaa kannattaa varmaan jatkossakin kokeilla, se kun saattaa helpottaa ilmavaivoja ja siinä jää kädet vapaaksi muuhun touhuamiseen.



Tämä seuraava on ihan vain omaa teoriaani, mutta oletko kokeillut, voisiko itku johtua D-vitaaminista? Meillä tipat itketti 3kk ikään saakka, eli en antanut niitä kuin koemielessä aina välillä. (Koliikinhan sanotaan loppuvan 3kk iässä ja siksi olen miettinyt, voisiko useampikin koliikkivauva itse asiassa itkeä D-vitaaminitippojen takia...) Ehkä kannattaa varmistaa, ettei johdu tipoista. Johtui tai ei, edellinen vastaaja puhui asiaa: muista pitää huolta myös itsestäsi, tai et jaksa huolehtia vauvasta. Siis välillä voi ola parempi antaa vauvan itkeä, jos itse saat levätä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat