Seuraa 

Ajattelin pitää jonkinasteista unikoulua 6kk tytöllemme. Öisin herää vaihtelevasti syömään, yleensä ainakin 2kertaa (aamuja ei lasketa) sekä muut heräämiskerrat siihen päälle. Neuvolassa neuvottiin silittämistekniikkaa eli kun lapsi herää, niin hellästi mutta päättäväisesti selkää silitetään. Ja sitä yritin mutta eihän neiti siihen tyyntynyt. Istuin ja silitin..

No, hänen sänkynsä oli vielä meidän huoneessa joten ajattelin siirtää neidin omaan huoneeseen. Monesti huomaa että herää todella helposti mennessäni huoneeseen ja kun koirat hyppää sängylle ym.

Minä en ollut siirtoon valmis, mutta isäntä kantoi sängyn heti kun asiasta mainitsin. Monesti kyllä mietin missä vaiheessa olisin valmis luopumaan pienestä nyytistäni.

Illalla meni hienosti, nukahti omaan sänkyynsä minun käsi omassaan:)

Yöllä kun sitten heräsi (itse asiassa myöhään, taisi olla 3.00 tuo kello), menin ja sivelin ja laitoin tuttia ja sivelin ja laitoin tuttia...

Puolitoista tuntia menin edestakaisín huoneesta toiseen. Sitten ajattelin että olkoon (olin juuri valvonut monta yötä isosiskon ollessa kipeänä) ja kannoin hänet meidän väliin jossa yönsä oli muuten viettänyt. JA MITEN SYDÄMENI OLI PAKAHTUA. Tyttö tuli kainaloon ja huokaisi syvään.. ja nukahti herätäkseen seuraavana aamuna klo 9.00.

Monet ehkä ovat jaksaneet valvoa monta yötä, mutta meillä on kokemusta jo ensimmäisen " kainalokaveruudesta" joten silloin päätin että maatkoon siinä niin pitkään kuin haluaa. Syö sitten öisin kun haluaa. Isosisko oli aikoinaan vielä hankalampi joten saatan olla vain tyytyväinen.

Isosisko alkoi nukkua omassa huoneessaan vasta yli 3-vuotiaana. Nyt ei enää kovasti viihdy meidän välissä (ehkä siksi että sisko siinä lepää).

Kyllä nuo aikanaan oppivat...

Kommentit (7)

Mutta...Mitä teidän parisuhde tykkää, jos aina on kullanmuru välissä... Että sinänsä ymmärrän miestäsi. Meillä on mies kuin kissa pistoksissa, jos ei pääse viereen halaileen, hellyyden kipeä taitaa olla sekin...(Mä en uskalla vauvaa pitää kuin välissä ettei tipahda)

Kiitos mielipiteistänne! Täytyy sanoa että olo on helpottunut saatuani moiset ajatukset harteiltani. Kun sitä lempeää unikoulua suositeltiin jo 5kk neuvolassa. Ehkä heillä on äidin jaksaminen päällimmäinen asia. Jos äiti voi huonosti niin eihän sekään hyväksi ole.

Itse kylläkin voin aivan mainiosti. Väsymystä on tullut vasta nyt, luulisin olevan vuodenajalla osansa tähän.

Toivotan kaikille mukavaa " talven" jatkoa ja ihanaa joulun odotusta.

Tontut ovat jo kuulemma liikkeellä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Haluan vielä vähän selventää, ettei kukaan kuvittele mun olevan jokin natsi...

Eli minusta juuri tuo systeemi on hyvä, että nukutetaan illalla omaan sänkyynsä, ja jos ja kun herää yöllä, otetaan sitten väliin. Meillä tuo on toiminut. Kovasti tsemppiä, sinulla on sydän paikallaan, ei pientä vauvaa voi tuntitolkulla huudattaa, mulle se tekee ainakin niin kipeää etten kykene myöskään sitä kuuntelemaan, saati nukkumaan. Tosin mun vauvani ovat yleensä 3kk+ heränneet vain kerran tai korkeintaan kaksi yössä, etten taida todellisista univaikeuksista mitään. Kyllä se vauva siitä nukkumaan rupeaa, ennemmin tai myöhemmin :)

Olenkin kirjoitellut tuohon toiseen unikoulupinoon. Viestisi herätti pari ajatusta. Minulle unikoulua ei ole ollut mikään mustavalkoinen asia. Eli joko koko yö omassa sängyssä ilman rintaa tai koko yö vierellä ja niin usein rintaa kuin vauva haluaa. Meillä on toiminut tämä rintaa kerran pari yössä ja aamusta pari kolme tuntia vieressä. Se on riittänyt sekä minun että vauvan läheisyyden kaipuuseen. Omaan huoneeseen en aio vielä moneen aikaa siirtää...



TOinen asia on tuo silitys. Meillä vauva ei missään nimessä halua tulla silitetyksi kun yrittää nukahtaa. Hän vain hermostuu lisää. Myöskään selän tai pepun kosketus häiritsee. Pään silitys, äidin käsi vauvan kädessä tai äidin tuoksuinen t-paita kainalossa sen sijaan rauhoittavat, niin ja minun pitää istua pinniksen vieressä, näkyvillä. Vauva odotellessaan unta kääntyilee kyljeltä toiselle, selkä minuun päin ja välillä aina riuhtaisee itsensä selälleen ikäänkuin tarkistaakseen olenko vielä paikalla, ja eikun takaisin kylkiasentoon.



Meillä ei myöskään vauvan oleminen samassa huoneessa tai vanhempien välissä häiritse parisuhdetta ollenkaan. Oikeastaan se on minulle täysin kummallinen ajatuskin. Vauva kuuluu perheeseen, eikä hänen tarvitse osata olla yksin. Parisuhteen hoito ja seksi onnistuu kyllä vaikka olkkarissa kun vauva on mennyt nukkumaan, ei siihen makuuhuonetta tarvita. Ja muunlainen läheisyys, ihan normaali haliminen ja suukkokin on mielestäni täysin mahdollista vaikka vauva olisi siitä välissä. KYllä vauva saa nähdä, jos äiti ja isi halaavat.

helvettia niin kannattaa pitää lasta luonasi. Ei unikoulusta tule mitään. Kokeile sitten myöhemmin kun olet valmis luottamaan siihen, että lapsesi pärjää ilman sinua hetken.

Tähtönen:

Lainaus:

Monesti kyllä mietin missä vaiheessa olisin valmis luopumaan pienestä nyytistäni... JA MITEN SYDÄMENI OLI PAKAHTUA. Tyttö tuli kainaloon ja huokaisi syvään.. ja nukahti herätäkseen seuraavana aamuna klo 9.00... Monet ehkä ovat jaksaneet valvoa monta yötä, mutta meillä on kokemusta jo ensimmäisen " kainalokaveruudesta" joten silloin päätin että maatkoon siinä niin pitkään kuin haluaa. Syö sitten öisin kun haluaa. Isosisko oli aikoinaan vielä hankalampi joten saatan olla vain tyytyväinen.




mutta nostan aina sängyn meidän sängyn viereen. vauvalla on siis " oma rauha" ja tila mutta kuulee äidin hengityksen ja jos yöllä tulee puhinoita ei tarvi nousta, vähän vaan taputtelee pinnojen välistä. meillä on toiminut hyvin!

ja se mieskin saa vapaasti halailla minua;D

Ja onnittelut - teit mielestäni oikean valinnan. Alle puolivuotiaan ei tarvirse osata nukkua yötä läpeensä ja monella heistä on yksinkertaisesti nälkä herätessään tai sitten läheisyydenkaipuu. Tärkeitä asioita molemmat tyydyttää.



Vauvan satoja tuhansia vuosia kestänyt evoluutio ei ole ehtinyt mukaan länsimaiseen evoluutioon (alle 200 vuotta) ja vauva tarvitsee vanhempiensa läheisyyttä sekä fysiologisista että psykologisista syistä. Aikuinen kaipaa toisen läheisyyttä, miten sitten ei pieni vauva.



Ymmärrän alle vuoden ikäisen vauvan unikouluttamisen ääritilanteissa, kun jaksamisen rajat tulevat vastaan, mutta silloinkaan ei lasta saisi jättää yksin itkemään.



Lapset oppivat ns. huudatuskouluissa hiljaisiksi aivan vääristä syistä - itken, huudan, kaipaan, tarvitsen - mutta kukaan EI PIITTAA. Niinpä lapsi vihdoin lannistuu...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat