Seuraa 

On tämäkin.

Vauvan odottaminen alkoi jo reilu kuukausi sitten, vaikka vasta huomenna on ensimmäinen inseminaatio. Aamulla ponkaisen jo kukonlaulun aikaan pystyyn, enkä malta nukkua. Kyllä sitten töissä väsyttää, hohhoijjaa.



Pepsis! Onnea sinulle. Sinulla on kyllä 200 %:n hedelmällisyys. Katsotaanpas, kuinka meikäläisen käy.



Isänpäivä oli juuri. Vietin sitä siskoni perheen ja samana päivänä myöhemmin veljeni perheen kanssa. Äitinikin oli mukana. Olen pohtinut tuota isyysasiaa ja mielestäni paras isä lapselle on se ihminen, joka on läsnä; joka ottaa kainaloon, hellii, lohduttaa ja luo rajat. Paras koti lapselle on se koti, jossa hän saa rakkautta osakseen ja kokee olonsa turvalliseksi.



Minun lapseni ei saa koskaan tietää sukusolun luovuttajan henkilöllisyyttä. Toivonkin, että kohdalleni osuisi ihminen, jolla riittäisi rakkautta meille molemmille. Samalla minun on valmistauduttava siihen, että kykenen ottamaan vastaavasti hänen lapset vastaan. Jo pelkkä ajatus kasvattaa. En odota enää näin 40-vuotiaana naimattoman poikamiehen kävelevän vastaan.



Itselliset naiset -kertokaa, kuinka vietitte lapsenne/lastenne kanssa isänpäivää.



Arjen askareet kutsuvat....

Kommentit (3)

Olen kovasti samaa mieltä kanssasi (kuten varmaan ilmeni jo puheenvuorostani yllä) ja mukavaa että osaat ilmaista tämän kannan noin vakuuttavasti ja sujuvasti! Kiitos sinulle kaikista muistakin fiksuista ja lämpimistä kommenteista joita olet tälle palstalle kirjoittanut.



Minä alan vähitellen olla sitä mieltä, että yksinhuoltajien, lesbovanhempien ja itsellisten äitien mollaus julkisuudessa on syrjintää kansanryhmää kohtaan ja alkaa täyttää rikoksen tunnusmerkit. Myös sitä mieltä olen, että jos joku haluaa kirjoittaa vaikka isän puuttumisesta lapsuudessa ongelmana, ei todellakaan ole reilua yleistää sitä kaikkiin ihmisiin jonain itsestäänselvyytenä. Vastaavaa olisi jos lehdet ym. julkaisisivat kirjoituksia otsikolla " Ulkomaalainen vei työpaikkani" , " Ulkomaalaiset ovat rikollisia" ...



Sinänsä varsin hölmöä koko yleisökeskustelu ja argumentit tyyliin " ei hoitoja lesboille ja sinkuille" . Lapsia syntyy ja on aina syntynyt joka tapauksessa kaikenlaisiin perheisiin ja ao. hoidoillakin heitä on syntynyt vuosikymmeniä. Ainoa asia mitä noista kommenteista seuraa on paha mieli olemassaolevien sateenkaariperheiden vanhemmille ja lapsille. Joskus oli sitten niin kauheaa olla " au-lapsi" tai että pariskunta erosi. Tänään ajatellaan aivan toisin; esimerkistä ilmenee että kaikkein olennaisin haitta ihmisille on juuri se syrjintä, marginalisointi ja haukkuminen joka kohdistetaan niihin jotka eivät " yllä" enemmistön asettamaan normiiin. " Lapsen edulla" on todella helppoa ja niin julmaa lyödä eri tavalla ajattelevaa.



Hei Törmäpääsky!



Sulla on ollut jännät paikat. Toivottavasti inseminaatio tuottaa tulosta ja pääset omaa nyyttiäsi odottelemaan!



Me oltiin isänpäivänä mun isän luona kylässä. Isäasioista ei puhuttu kummemmin. Mun isä ei ole ikinä ollut kovin " isää" , olisin toivonut aika toisenlaista ihmistä hänen paikalleen.



Jotkut on julkisuudessa viime aikoina (ennen isänpäivääkin) peräänkuulutteneet isyyttä ja vedonneet että kaikille lapsille saataisiin se...Tuo mainos tuossa vieressäkin sitä hehkuttaa osaltaan. Pahaltahan se välillä tuntuu jos pitää ajatella että on riistänyt lapseltaan jotain hänelle kuuluvaa tärkeää. Mutta mikä tosiaan on tuo isyys jota haetaan? Onko todella olennaista se että lapsella on tietyn anatomian omaava aikuishenkilö lähipiirissään, enemmän tai vähemmän häneen sitoutuneena? Vai onko isyyden korostamisessa kyse " patriarkaatin" perinteiden vaalimisesta niiden sisältöä sen kummemmin purkamatta. Onko esim. etäiseksi ja kylmäksi jäävä isä oikeastaan mikään isä, onko se parempi kuin että ei olisi tällä nimikkeellä kulkevaa ihmissuhdetta ollenkaan... Teoriassa olen sillä kannalla että sukupuoli vanhemmuuden määrittäjänä on historian painolastia ja 2000-luvulla pitäisi ajatella nämä asiat uusiksi (myös biologisen perimän merkitys), mutta silti tuntuu pahalta kaikki tuo isyyttä ihannoiva puhe. Se tuo niin marginaalisen olon. Eikö olisi juuri lapsia kohtaan reilua olla arvottamatta erilaisia vanhemmuuskuvioita? Esim. etnisistä vähemmistöistä ei saa julkisuudessa kirjoittaa kielteisesti, miksi meitä pienperheihmisiä saa lyödä pahimmilla aseilla mitä on, syyllistäen siitä että olemme tehneet väärin omaa lastamme kohtaan!



Törmäpääsky, mulle voi tosiaan hyvin kirjoittaa jos vertaistukea kaipaat ja totta kai muutenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Vanhemmuus on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että jostain syystä aina kun siitä puhutaan, se herättää hurjan paljon tunteita. Ja kun jokaisella ihmisellä on ollut jonkinlainen suhde joihinkin vanhempiin (olivat he sitten isovanhemmat, adoptiovanhemmat, isä-ja-äiti-vanhemmat, yksi tai useampi, mitä ikinä), niin monet jotenkin kokevat saavansa " asiantuntijoina" esittää asiasta kummallisia kommentteja miettimättä yhtään todellisuutta, jossa elävät tai ihmisiä, joita heidän kommenttinsa koskevat.



Minusta lapsi ei tarvitse isää yhtään sen enempää eikä vähempää kuin äitiä. Oletus, että lapsi tarvitsee jotakuta vanhempaa erityisesti johonkin (isää " miehen mallin saamiseen" tai äitiä " hoivaamaan ja huolehtimaan" ) on jotenkin outo - sehän olettaa, että kaikki jotain sukupuolta edustavat vanhemmat antaisivat lapselleen jonkin tietynlaisen " olemisen mallin" , joka olisi sitten määriteltävissä esim. isien tapauksessa siksi paljon puhutuksi " miehen malliksi" ..? Jos näin olisi ja asia riippuisi vain yhdestä miehestä, miten olisi mahdollista, että meillä ylipäätään näiden keskenään ihanan erilaisten ja eri lailla ihanien miesten yhteiskunnassa voisi olla mitään käsitystä siitä, mikä on " miehistä" ? Ja miten olisi mahdollista sekään, etteivät kaikki lapset toteuta sukupuoltaan samalla tavalla kuin samaa sukupuolta oleva(t) vanhempansa?



Jos minulta kysytään, lapsi tarvitsee vanhempia, yhtä tai useampaa, hoivaamaan, huoltamaan, leikkimään, riehumaan, opettamaan elämän pieniä ja suuria taitoja kutomisesta kaapin kokoamiseen ja tietokoneista tiskaamiseen, kaikkia lähipiirissään olevia yksilöllisesti eri asioihin, mutta ketään ei ensisijaisesti " sukupuolena" .



Tämä isyyden merkitys -keskustelu heijastaakin mielestäni aivan jotain muuta kuin sitä todellisuutta, jossa elämme, ehkäpä sitten asenneilmaston muutosta? Mielestäni on hyvä, että isyyden merkityksestä keskustellaan niiden perheiden osalta, joissa *on* isä. Mutta keskustelun ulottaminen perheisiin, joissa isää ei lähtökohtaisesti ole, on kummallista - eihän se liity heihin/meihin millään tavalla?



Jos jotenkin kaiken sen energian, millä nyt moralisoidaan " isättömiä lapsia maailmaan syytäviä lesboja ja itsekkäitä sinkkuja" , saisi käännettyä esim. *olemassa olevien isäsuhteiden vahvistamiseen* ja *perheensä kanssa asuvien isien tukemiseen lastensa vanhemmuudessa*, voisivat vaikutukset olla huomattavan paljon paremmat kaikille osapuolille..



Onnea matkaan inssiläisille!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat