Seuraa 

Kuulin systeriltäsi iloiset uutiset! Onnea hurjan paljon prinssin johdosta!!! :)



Olisi kiva kuulla sinusta - synnytyksestä ja mitenkäs se vauvaelämä on lähtenyt sujumaan???



Kirjoittelehan kuulumisia, kun ehdit.



halauksin,

sarpsa



P.S Onkohan muut neliapilan terälehdet kuulolla??? Pilvi ja 3.kerta???

Kommentit (10)

Juu, taidan olla sama tyyppi... ;) En ole nimimerkkiä vaihtanut koskaan...



Aika rientää, eikös vaan? Oliskos niin, että pian teillä juhlitaan 1v. synkkäreitä? :)



Meillähän oli hieman hankalaa tämä vauvan saanti, jos muistat (2km), mutta nyt tuolla omassa huoneessa nukkuu meidän rakas aarre - 9kk ikäinen Eeli-poika! :) Ja vipinää siis riittää...

Ihanaa, että teille vihdoin prinssi syntyi =) Onnea kovasti! Meidän " vauva" täyttää jo kohta vuoden, sniif =(



Kuule Näpiskä, nuo tunteesi ovat ihan normaaleja. Ja itse asiassa - koska teillä tuo vauvan alkumetreille saattaminen oli piiitkä tie, vaatii se veronsa nytkin. Monesti " lapsettomuus" vaivat voivat laukaista synnytyksen jälkeisen peräti masennuksen.



Pidät hyvää huolta itsestäsi ja teidän perheestä. Muista ei näin alussa ole väliä. Ajattelet itse! Sinä olet TEIDÄN vauvan äiti! Kukaan muu ei osaa vauvaanne paremmin hoitaa! Teet kuten vaistosi sinun käskee tehdä! Eli siis itsekästä eloa muutama kuukausi eteenpäin niin johan alkaa helpottaa =)



Vauvat ovat monesti juuri kuvaamasilaisia yöeläjiä. Sinun pitää vain muistaa levätä/nukkua silloin, kun vauvannekin. Eli siis päikkärit kunniaan! Ja iltatankkaaminen on hyvinkin tyypillistä. Jos ei muu auta ja voimat vähenevät sinulta, anna pullolla maitoa (juu, hyi minua, eihän näin saa neuvoa tuoretta äitiä....).



Onnea vielä hurrrrjasti pikkuprinssin johdosta!



T: 3.kerta kera kolmen pikkuprinsessan =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täällä ollaan! Onpa ihanaa todellakin päästä tänne asti!



Ensiksi, kiitän onnitteluista!



Synnytys oli todella rankka ja loppujen lopuksi poika vedettiin imukupilla maailmaan (kiitos ahtaan lantion). Vedet menivät kaksi vuorokautta ennenkuin vauva syntyi ja sen vuoksi sain myös infektion kanavaan, mutta onneksi vauva säilyi siltä. Tärkein asia oli kuitenkin, että saimme täysin terveen 9 pisteen poikavauvan! Heti ei kyllä tee mieli synnyttämään, mutta luulen, että joskus vielä unohdan kaiken ja olen jälleen raskaana :).



Vauva voi hyvin ja poika on ihan mielettömän kova syömään. Syö noin 3 tunnin välein ja nukkuu myös aina 2-3 tuntia syöttöjen välillä. Hiukan on yöeläjä ja on ollu vaikeuksia saada hänet unten maille hyvissä ajoin iltaa. Ilmavaivoja on myös ollut, mutta cuplatonista on ollut hiukkasen apua.



Tää kaikki on meille molemmille ihan uutta ja välillä tulee hyvinkin negatiivisia tunteita esim: pärjäänkö mie tän vauvan kanssa. Olen hiukan ollut masentunutkin, johtuen juuri siitä, että luulen, etten osaa mitään. Mie luulen, että tää kaikki kuuluu asiaan ja nää epävarmuudet menevät ohi, kun opin tuntemaan vauvan paremmin. Välillä oikein inhottaa, kun ei tiedä mitä toinen haluaa. Päivä kerrallaan siis täällä mennään ja joka päivä sekä äiti että vauva opimme uusia asioita.



Ihanaa kun miuta taas kerran huhuilit! Kirjoitellaan ja jaksellaan!



T: Näpiskä ja pikku-Matti 12 vrk

Oispa todellakin kiva tavata ihan oikeesti! :) Minä vaikutan Oulun suunnalla, joten minäkin pääsen aika hyvin joka paikkaan joko junalla tai bussilla.



Oisko meidän treffit ajallisesti ensi vuoden puolella, niin ehtiipi Näpiskäkin saada pikkumiehen vähän isommaksi ja raskiipi hetkeksi luovuttaa hänet isin hoiviin... Ja oltaisko me yön yli jossain? Esim. varattas hotellista huoneet kaikille ja käytäs syömässä ja sitten iltaa viettään johonkin kivaan paikkaan, jossa voi puhua - asiaa varmaan riittää. :)



Minä ehdottelisin maalis-huhtikuuta, vai meneekö liian pitkälle? Ja voisko kaupunkina olla esim. Jyväskylä? Mitäs muut ehdottelee???



Juu, koitetaanpas saada jokin aika lukkoon tapaamiselle - se olisi niiiin hieno juttu! :)

Huh, kuulostipa synnytys melko rankalta, mutta onneksi molemmat selvisitte kaikesta ja nyt saatte alkaa tutustelemaan vauvaelämään. :)



Alussa kaikki on esikoisen kanssa uutta ja ihmeellistä - ja samalla pelottavaa ja välillä jopa masentavaakin, kun kaikki on niin uutta eikä oikein tiedä, mitä milloinkin pitäisi tehdä. Mutta muista, että SINÄ olet kaikesta huolimatta pikkupojallesi paras äiti ja osaat varmasti häntä hoitaa!!!



Ihan samoja fiiliksiä oli minulla esikoisen syntymän jälkeen ja 3 ekaa kk meni aika sumussa ja olin aika masentunutkin... ja kyllä nytkin, kun Eeli syntyi, on mielessä ollut välillä vaikka millaisia ajatuksia - onnesta pelkoon jne... Mutta kun vauvan oppii tuntemaan ja rutiinit alkavat muodostua, elämä tasaantuu ja helpottuu ja mielikin sen myötä kirkastuu. :)



Päivä kerrallaan, se on hyvä tyyli taaplata eteen päin. Ja muista kysyä neuvoja systeriltäsi, neuvolasta ja täältä, jos apua kaipaat - yksin ei kannata jäädä asioita murehtimaan.



Annathan Cuplista JOKA SYÖTÖN alussa? Muuten siitä ei ole apua. Ja meillä auttoi Cupliksen lisäksi vyöhyketerapia masuvaivoihin.



Kovasti tsemppiä ja ihanaa vauvan tuoksuista elämää teille!!! Nyt on kaikki neliapilan jäsenet saaneet sen ikioman nyytin - olkaamme heistä ikikiitollisia! :)



voimia ja haleja lähetellen,

sarpsa

Minä vaikutan Espoossa ja joudun aavistuksen varauksella kyllä suhtautumaan treffeihin. Olen nimittäin lähdössä vuoden vaihteessa töihin. Mies jää kotiin hoitamaan tätä rumbaa vuodeksi ja sitten on taas minun vuoroni olla se viimoinen vuosi kotona =)



3.kerta

Satuin näkemään tämän ketjun, ja tuli mieleen että oletkohan sama sarpsa joka oli mun kuumeilu aikana tuolla kuumeilijoissa? ja taidettiin chatissakin olla joskus yhtä aikaa. Muutkin nuo nimimerkit tässä pinossa oli tuttuja.



M@m@-3x ja tyttö 2kk päästä 1v. :)


Ihana, että 3.kertakin tänne tiensä löysi:) Ja kiva kuulla Sarpsa siunkin kuulumisia! Missäköhän se Pilvi luuraa?? Ei oo näkynyt eikä kuulunut..

Mitäs jos alettais suunnittelemaan sitä tapaamista, josta oli silloin aikoinaan puhetta? Olisi tosi ihana nähdä porukalla, jutella ihan face to face, eikös?:) Mistäs kaupungista kukin onkaan kotoisin? Mie ja Näpiskä vaikutetaan täällä kaakkois-kulmalla, joten meille sopii varmaankin ihan mikä tahansa paikkakunta, jonne junalla pääsee.



Tässä vielä meidän kuulumisiamme.



Meilllä Emilia täytti vuoden 26.10 ja ollaan virallisesti taaperopuolelle menty. Kävelemään neiti oppi kymmenkuisena ja nyt jo sanoja tapailee. Tosi hyväntuulinen tyttö. Ei turhia kitise. Emilialla on maitoallergia ja soija-maitoa juo nyt. Imettämisen lopetin pari viikkoa sitten. Lisäksi käydään pituuskasvun takia lastenpolilla kontrollikäynneillä. Neiti on pieni ja sirpakka. Pituutta on nyt nippa nappa 72cm ja painoa 8600g. Itse olen kans ollut pienenä yhtä pieni. On vaan hassua kun neiti mahtuu pöydän alle kävelemään suorin jaloin:) Jänntiystä meille toi myös sivuääni, joka löytyi Emilian sydämestä 8kk lääkärintarkastuksessa. Se onneksi todettiin vaarattomaksi! Yöt neiti nukkuu heräämättä ja yhdet päiväunet n.3h. Hiekkalaatikolla tykkää tosi paljon olla ja tietysti veljensä kanssa leikkiä. Veli on vaan välillä tosi kovakourainen ja tönii tosi pahastikin välillä. Mutta ihan selvästi on toinen toiselle tosi tärkeä!:) Töihin en itse ole vielä ajatellut palata vähään aikaan. Viihdyn kotona, tosin välillä tuon esikoisen kanssa on hermot tosi kireellä. Joka asiasta saa taistella. Nyt onneksi on molemmat päiväunilla, joten on edes hetki aikaa tässä itsellekin:) Vauvakuumetta on taas ilmassa, mutta ei toivoakaan vielä sitä pikkukolmosta edes yrittää. Liian pieni asunto, auto ja muutenkin...

Meillä sairastettiin tässä vähän aikaa sitten myös vesirokko. Joni sai tosi lievänä rokon, mutta Emilialle tuli erittäin ärhäkkänä. Kuume oli lähes 40 asteessa kolme päivää ja näppyjä oli paljon ja ihan jokapaikassa. No, onneksi se on nyt sitten sairastettu poies.



Ihanaa marraskuun alkua kaikille!! On ihana " tavata" taas pitkästä aikaa!:)



Ja siskorakas(Näpiskä): Kokemuksesta voin sanoa, että ajan kanssa elämämrytmi ja omat tunteet asettuu aloilleen. Kohta huomaat, että ei mikään ole suurempaa kuin rakkaus omaan lapseen! Kovasti vaan jaksamista ja muista, että mie oon täällä olemassa.*hali*

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat