Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen äitiyslomalla (vauva 2kk ja toinen vähän isompi vauva), enkä pysty nauttimaan tästä ajasta ollenkaan. No vauvalla on koliikki, mutta ei sekään mitään...itkee minkä itkee ja sille en nyt juuri mitään voi. Ahdistaa ajatukset tulevasta...työt + elämä töiden ja lasten kanssa. (työni on stressaavaa=nopeatempoista+pitkät päivät+monesti 7pvä viikossa töitä). Haluaisin olla kotona vähän pidempään kuin vain työn äitiysloman, mutta mies patistaa töihin. Olen tällä hetkellä todella stressaantunut...olo on kuvottava koko ajan ja hiuksetkin lähtevät päästä...olen kalpea, kuin kalkkilaivan kapteeni.



Huh huh...olisiko teillä mitään ideoita, miten pystyisin elämään tässä hetkessä...eihän nuo asiat parane etukäteen vatvomalla...mutta...:-(

Kommentit (9)

ja jos se ukko valitsee kotiin jäämisen, niin teetä sitten todellakin kaikki kotityöt hänellä ja keskity siihen työhön.

Ei ole mitään järkeä hajottaa itseään ja lapsiaan tekemällä heidät ja sitten hylkäämällä vaihtuville hoitotädeille. Taloudellisesti voi olla tiukempaa, mutta kaikesta aina selviää kun haluaa...

mä näytin kans muiden silmissä siltä että mulla menee tosi hyvin ja mitään hätää ei ole. ainut joka oli tajunnut asian ennen mua oli mun mies mutta hän ei ollu uskaltanu sanoa et hae apua..oli kai aatellu että loukkaantuisin tai jotain. äitinikään ai ollut huomannut mitään vaikka päivittäin nähtiin ja paljon juteltiin. mulla ainakin jotenkin peittyi se ahdistus/masennus kun näki kodin ulkopuolisia ihmisiä mutta iski heit päälle kun pääsi kotiin. neuvolassakin tuli automaattisesti vastattua pitkään että hyvin menee kun kyseltiin jaksamisesta. onneksi sain soitettua apua ja mut otettiin vakavasti vaikka itse asiaa epäilinkin että mulle vaan nauretaan ja laitetaa n olo normaalin väsymyksen piikkiin.



nyt odotan kolmatta ja hieman jännittää että uusiutuuko masennus synnytyksen jälkeen. mutta nyt ainakin tajuaa hakea heti apua jos olo pahenee.(toivottavasti) noh.neuvolassa todennäköisesti muistavat sitten jokakerta tentata vointia että jos sitä siellä sitten tajuaa suunsa aukaista..

oletko jutellut miehei kanssa olostasi? mitä mieltä hän on käyttäytymisestäsi ja jaksamisistasi? mutta usein nuo mies puoliset ei välttämättä tajua eikä huomaa tuommosia asioita..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja pullo suuhun heti kun alkaa heräilemään. Kukaan ei ole nälkään kuollut, seuraavaksi koita kastaa tutti sokeri veteen ,varmaan menee suuhun. Nyt mitä tahansa apua sulle on saatava, että pystyt nauttiin sun elämästä, sen sä oot ansainnut.

hän huutaa niin hirveästi, että on tikahtumaisillaan ja meneekin välillä aivan veltoksi ja kun siitä virkoaa, niin jatkaa sitä huutamista samaan malliin. Tuttipulloa kun yritän antaa, ei huoli, yskii vain, kun maitoa menee kurkkuun...olen yrittänyt eri asennoissa, mutta mikään ei tunnu auttavan. Nyt olemme aloittaneet vyöhyketerapian...toivottavasti se auttaa...kerran olemme vasta olleet hoidossa ja huuto oli sinä iltana vielä kauheampaa, jos mahdollista.



ap

Vierailija:

Lainaus:


Koliikki loppuu siihen kun tartut tuttelipakettiin ja tuttipulloon ja aina kun muksu inahtaa maitoa. Maitoa ja maitoa, kolmessa päivässä koliikki on poissa. Sitten jos mahdollista muksuille hoitaja 8 tuntia, vaikka aamusta lähtien, ja meet kaverille joka on sun kanssa, juot hyvää viskiä 2 desiä, veden kanssa. SE poistiuu kokonaan sun elimistöstä 10 tunnissa. Itket valitat ym pura kaikki. Ja takaan että oot uusi ihminen. Mä oon tehny tän aika monen eri ikäsen ihmisen kanssa., ja aina on auttanu.




Koliikki loppuu siihen kun tartut tuttelipakettiin ja tuttipulloon ja aina kun muksu inahtaa maitoa. Maitoa ja maitoa, kolmessa päivässä koliikki on poissa. Sitten jos mahdollista muksuille hoitaja 8 tuntia, vaikka aamusta lähtien, ja meet kaverille joka on sun kanssa, juot hyvää viskiä 2 desiä, veden kanssa. SE poistiuu kokonaan sun elimistöstä 10 tunnissa. Itket valitat ym pura kaikki. Ja takaan että oot uusi ihminen. Mä oon tehny tän aika monen eri ikäsen ihmisen kanssa., ja aina on auttanu.

mulla oli toisen raskauden jälkeen tosi tukahduttava ja ahdistunut olo. itkeskelin ja olin pahalla päällä vaikka mitään hätää ei ollut. vauva oli kiltti ja vanhempi lapsikin oli ihan kiltisti.



eräänä päivänä pyykkejä laittaessa tuli vaan ihan hirvee tukahtumisen tunne ja itkien soitin neuvolaan etten enää jaksa. pääsin heit seuraavana päivänä terapia keskukseen ja aloitin keskivaikeaan masennukseen lääkityksen. lääkitys auttoi aika äkkiä ja ahdistus loppui pikkuhiljaa kokonaan. yllätyin itsekkin että masennus oli päässyt noin pahaksi vaikka olin mielessäni epäillyt jotan se kaltaista. sitä vaan vähätteli vaivojaan ja kuvitteli olevansa väsynyt yms.

puhu olostasi neuvolassa tai soita suoraan terapiakeskukseen aika. täälläpäin terapiakeskukseen saa päivystys aikojakin ettei tarvi viikkoja odotella. en sitten tiedä mikä tilanne muualla on. vaadi ainakin puhelin aikaa jos ei lääkärille suoraan pääse.

Pystyin nauttimaan ensimmäisestä lapsesta+äitiyslomasta aivan eri tavalla. Nyt olen surullinen/voimaton/ahdistunut jatkuvasti...minulla on epätoivoinen olo koko ajan. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja pitänyt yllä kulisseja ulkopuolisille...aina saan kuulla siitä miten reipas ja hyvävointisen oloinen olen. Seuraavassa lauseessa samat ihmiset sitten ihmettelevät niitä äitejä, jotka ovat masentuneita ja tarvitsevat ulkopuolista apua...kuulemma säälittävää...koska kyllähän sitä jaksaa, jos vain haluaa. Kiva :-(

ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat