Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kerran yritin yliannostusta, mutta pieleen meni. Muita keinoja kaipaan. Hirttäytymistä mietin, mutta pelottaa että vaan halvaudun tms. Asetta en omista, viiltäminen taas on tosi epävarma keino ja säälittävää.

Kommentit (16)

Nythän on monia aivan tolkuttoman säälittäviä yritelmiä, kuten lääkkeiden yliannostus (ei toimi koskaan, ellei ole farmakologista osaamista), viiltely (viilletään ranteesta poikittain jänteet katki ja jäädään ihmettelemään), auton ajaminen pöpelikköön yms (yleensä airbägit pelastavat kuolemalta, mutta eivät säästä halvaantumiselta).



Jos tosissasi haluat kuolla, ihan varmasti keksit keinon jolla et hae dramatiikkaa vaan oikeasti pääset hengestäsi. Soudat veneellä keskelle järveä yksin ja hukuttaudut, hyppäät jostain tajuttoman korkealta tms. Mutta jo se että kirjoitat tänne, kertoo enemmän mahtavasta draamantajustasi kuin oikeasti halustasi kuolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

neuvoisitko myös vaikeuksissa olevaa lähimmäistäsi samaan. Hae apua! Vuoden päästä voi elämä olla jo ihanaa. Ylä-ja alamäet kuuluvat elämään, jos alamäkeä jatkuu liian kauan pyydä toisia auttamaan.



Mene vaikka ensiapuu ja kerro että olet yrittänyt itsemurhaa, ohjaavat eteenpäin. Onhan niitä kaikenmaailman kriisipuhelimiakin.



tunnen ensiavussa työskenteleviä ihmisiä ja ovat kertoneet, että ei oikein ole kannattavaa tuo itsemurhan yrittäminen, kun suurin osa ei onnistu ja jää sitten vammaiseksi lopun elämäkseen... Että sinuna nyt lakkaisin miettimästä sitä vaihtoehtoa ja marssisin mielenterveyskeskukseen pyytämään apua; terapiaa ja lääkettä pahaan oloon. Elämää ei kannata pelätä, se pitää elää. Monella muullakin menee päin persettä, mutta painavat vaan eteenpäin. Ole yksi heistä, niin huomaat lopulta, että se kannatti. Olen itse ollut samoissa mietteissä joskus hyvinkin vakavissani ja nyt tiedän, että ONNEKSI en tehnyt mitä aioin. Voimia ja HAE apua, älä jää yksin.

Minulle rakas ja läheinen ihminen teki itsemurhan 5 v sitten, se oli elämäni pahin ja vaikein kokemus. Kaksi vuotta elämäni oli täyttä helvettiä, tuska, suru, ikävä ja hirveät itsesyytökset vaivasivat jatkuvasti. Oma elämänikin tuntui välillä merkityksettömältä ja ajattelin miten helppoa olisi vain lakata hengittämästä ja haihtua pois. Itsemurhan tehneen omaiset kärsivät aivan hirveästi, eikä siitä taida päästä täysin yli koskaan.



Olen kokenut myös läheisen menetyksen luonnollisen kuoleman kautta, sekin oli raastavaa, mutta vuosien kuluessa sen hyväksyi. Alkoi myös tulla mieleen kauniita muistoja ja ajatuksia siitä, että kullakin on oma aikansa elää ja kuolla ja kuolemassa pystyy näkemään jotain kaunistakin. Mutta itsemurhan tehneen jälkeen jää muistoksi vain syyllisyyden tunne ja kipu sydämeen.



Eli ellet ajattele itseäsi, ajattele läheisiäsi.

Miksi mietit moista? Onko sulla lapsia? Jäisivät kaipaamaan. Ja vaikka ei olis niin silti on elämää...Soita johonkin mielenterveystoimistoon. Olet vakavasti masentunut...

Vierailija:

Lainaus:


Mutta jo se että kirjoitat tänne, kertoo enemmän mahtavasta draamantajustasi kuin oikeasti halustasi kuolla.






Mielestäni ap:n viestin voi käsittää myös hätähuutona :/

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat