Vierailija


Ainakin vielä pari vuotta, että saan lapset hieman isommiksi ja omatoimisimmiksi. Vaikka en ole itse onnellinen, uhraudun lasteni takia, joille isä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä.



Teenkö oikean ratkaisun? Onko muita vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olleita?

Kommentit (10)

Olisikohan ap nyt kuitenkin niin, ettet alunalkaenkaan ole juuri viitsinyt liittoonne panostaa. Mies on hakenut viihdykettä muualta, ja nyt sitten sait siitä oivan tekosyyn olla panostamatta senkään vertaa. Taidat olla sitä ihmistyyppiä, joka oikein rakastaa itsesäälissä ja onnettomassa suhteessa piehtarointia. Jos panostaisit suhteeseenne ja haluaisit sen kehittyvän paremmaksi, voisit jopa onnistua, ja mistäs sitten saisit sairasta mielihyvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Olen toista mieltä. Avioliitossa kuuluu olla onnellinen ja jos ei ole onnellinen, tuhlaa omaa elämäänsä. Kerranhan me täällä vain eletään.



Olin onnellinen siihen asti, kunnes mieheni jäi kiinni pettämisestä, valehtelusta, salailusta, yms. asioista, mitkä eivät kuulu kahden ihmisen väliseen vahvaan parisuhteeseen. En luota mieheeni ja jatkuvien pettymysten takia rakkauteni häneen on sammunut. Odotan sitä päivää, kun lapset ovat hieman isommat ja koen pärjääväni heidän kanssaan myös yksin.



Ap.

Vierailija:

Lainaus:


Vaikka lapsesi olisivat pieniä ja eivät ymmärrä kaikkea elämänasioista,on se heidän pienille hartioille aivan liian suuri taakkaa kantaa,että vanhemmat ovat yhdessä vain heidän takiaan.Älä tee sitä lapsillesi.

Lapset vaistoavat paaaljon enemmän kuin me tiedämmekään.

t.kahden pienen pojan yh




Lapsi ei todellakaan syyllistä itseään siitä, että vanhemmat ovat yhdessä. Lapsi syyllistää itsensä AINA avioerosta. Jos suhteenne on siedettävä, niin älä ap eroa, ainakaan kevytmielisesti. Älä tee sitä lapsillesi.



t. avioerolapsi



p.s. lapset vaistoavat KAIKEN. Jos perheessä ei ole väkivaltaa tms, kaikkien lasten ykköstoive on se, että vanhemmat pysyvät yhdessä. Se on tutkittu fakta.


Katsos kun et tiedä elämästäni yhtään mitään muuta kuin mitä täällä kerron. Onko se AINA naisen vika, jos mies hakee tyydytystä muualta? Mistä tiedät, miten paljon olen panostanut suhteeseeni? Miksi tein lapsia mieheni kanssa, jos en joskus ole häntä rakastanut?



Ap.

Viis lapsista, tämä homma on teidän välinen: jos on jotain luvattu, niin siinä pysytään, oli onnellinen tai ei. Jos kyrsii olla onneton, niin parempaa suhdetta voi opetella myös sen saman puolison kanssa. Lähtekää vaikka avioliittoleirille opettelemaan!

Vaikka lapsesi olisivat pieniä ja eivät ymmärrä kaikkea elämänasioista,on se heidän pienille hartioille aivan liian suuri taakkaa kantaa,että vanhemmat ovat yhdessä vain heidän takiaan.Älä tee sitä lapsillesi.

Lapset vaistoavat paaaljon enemmän kuin me tiedämmekään.

t.kahden pienen pojan yh

Itse erosin, kun poika oli vähän vaille 4. Se oli kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu. Ajoissa (mutta erittäin harkitusti tehty) ero mahdollisti asiallisten välien säilymisen mun ja exän välillä, minkä ansiosta lapsemmekin on säilynyt onnellisena ja tasapainoisena (myös muiden ihmisten kuin meidän arvion mukaan). Exäni elämä on jatkunut ja hän on löytänyt rinnalleen selvästi hänelle paremmin sopivan ihmisen. Samoin on käynyt minulle. Kuten alla oleva sanoi: kukaan ihminen ei tee sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee sisältä. Mutta hänen kanssaan olen eri mieltä siitä, voiko huono suhde tehdä niin onnettomaksi, että kaikki kärsivät. Minusta voi, eikä pelkästään alkoholismin tai väkivallan vuoksi. Jos suhteesta puuttuvat kaikki ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä (esim. läheisyys, luottamus), niin silloin on paras erota. Mieti, mitkä asiat sinulle ovat suhteessa tärkeitä, taistele ensin yrittääksesi saada ne takaisin ja jos se ei onnistu, niin sitten ERO.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat