Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Heippa, uudessa Vauva-lehdessä on juttua sisaruksen syntymästä, mutta jutut on pääasiassa tehty niin että vanhempi sisarus on vähintään 3-vuotias kun vauva syntyy, ja kahdessa muussa jopa 6-8 vuotias. Itseäni tietysti kiinnostaa kovasti tämä kahden vuoden ikäero sisaruksilla, kun aika tasan kaksi vuotta näille lapsosille on tulossa. =)



Kertokaahan kokemuksianne, kamalia ja hyviä, kun kaksivuotias saa pikkusiskon tai veikan!



Meidän esikoinen on ihana tapaus, ei turhasta riskaa paitsi nyt on alkanut tosissaan omaa tahtoa löytymään ja auta armias välillä sitä tahtojen taistelua.. Muuten kiltti ja rauhallinen lapsi. Jännittää vaan miten se arki lähtee kahden pienen kanssa sujumaan, tuleeko kamalia mustasukkaisuuskohtauksia esikoiselle ja miten ylipäätään suhtautuu vauvaan.. En tiedä, mutta saattaa olla hyvä asia kun esikoinen sai tyttöserkun juuri äskettäin, ja näkee nyt siis lähellä asuvan vauvaserkun elämää... ehkäpä ei meidän vauvan syntymä maaliskuussa ole niin iso järkytys kun näkee vähän vauvaelämää etukäteen tuttavaperheessä. (toivoisin ainakin näin olevan.. tietysti se omaan kotiin tuleva " tunkeilija" on asia ihan erikseen mutta tietääpähän ainakin vähän millainen pieni vauva on ja mitä se tekee.)

Kommentit (6)

Meillä kolme lasta, joilla esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 2v7kk ja keskimmäisellä ja kuopuksella 1v10kk eli aivan tarkkaa 2v analyysiä meiltä ei saa :) , mutta näistä meidän " tapauksistamme" :



2v7kk ikäerolla ei tullut mustasukkaisuutta, tosin esikoinen meillä on luonteeltaankin sellainen herkkäsielu, että olisi ollut vaikea kuvitella pahaa mustasukkaisuutta. Ehkä syliä kaipaili jonkin aikaa enemmän, mutta muutoin kaikki mennyt hyvin.



Kun sitten kuopus syntyi ja tämä keskimmäisemme oli siis silloin 1v10kk, niin yllättävää oli kuinka voimakkaasti tämä keskimmäisemme reagoi. Ei kylläkään käynyt vauvaan kiinni tms, mutta muuttui " isin tytöksi" , jonka piti päästä aina isin syliin, jos vauva sattui olemaan isällä sylissä. Tosin myös luonne tällä keskimmäisellämme on määrätietoinen-neiti-tapaus, joten ehkä oli odottettuakin (?), että reagoisi näin.



Nyt kuitenkin kun aikaa kuopuksen syntymästä on kulunut 3kk ja rapiat, niin arki sujuu jo ihan hyvin. Vauva on " ottanut paikkansa" molempien vanhempien sisaruksien arjessa ja vauvaa " hoidetaan" ja sille esitellään leluja yms. Tosin silloin kun esim keskimmäinen on väsynyt , niin saattaa tulla näitä " laita vauva lattialle/sitteriin" kommentteja =) Yllättävän hyvin ja " kivuttomasti" arki on kyllä ainakin meillä näillä ikäeroilla sujunut.



Hyvää jatkoa toivottelee



Titan ja lapset

Isompi, poika, on nyt 2 v 4 kk ja pienempi, tyttö 5 kk. Poika oli aikoinaan melko vaativa, huonouninen ja seurankipeä vauva. Omaa tahtoa on ollut kovasti aina, sen sijaan varsinaista uhmaikää en ole huomannut vielä.



Odotin elämän kahden kanssa olevan hurjasti raskaampaa kuin se on ollut, sillä odotin kuopuksen vauva-ajasta samanlaista kuin esikoisen. Kuopus onkin tosi rauhallinen, hyväuninen ja tyytyväinen, joten olemme päässeet paljon helpommalla kuin luulin.



Esikoinen reagoi aika voimakkaasti kuopuksen syntymään ja reaktiot kohdistuivat minuun. Muutaman viikon ajan kaikki piti tehdä isän kanssa, äidille huusi vain " mene pois, mene pois, tule isi" . Hormonien herkistämästä äidistä tuntui pahalta, mutta onneksi mustasukkaisuus meni pian ohi ja elämä lähti yllättävän äkkiä sujumaan kaikin puolin helposti. Esikoinen on kehittynyt valtavasti viimeisen puolen vuoden aikana ja vaikka omaa tahtoa löytyy edelleen kovasti, niin hänen kanssaan asioista pystyy jo keskustelemaan, enää hän ei pura pahaa oloaan huutamalla kuten ennen. Esikoinen on myös oppinut nukkumaan (vihdoin!) yöt kokonaan ja iltaisin itse, ja päässyt eroon vaipoista.



Kuopus puolestaan on alusta saakka nauttinut kovasti isoveljen seurasta ja tämän vuoksi varmaan viihtynytkin niin paljon paremmin myös lattialla tai ilman kummempaa viihdyttämistä kuin veljensä aikoinaan. Esikoinen ei myöskään pahemmin ole purkanut mustasukkaisuuttaan vauvaan (satunnaisia läpsimisiä lukuunottamatta). Nykyään esikoinen tykkää kovasti vauvasta ja hoitaa parhaan kykynsä mukaan apunani.



Uloslähtemiset ovat meillä työläitä, ajoittain myös päiväuninukutukset. Kannattaa koittaa sovittaa vauva esikoisen rytmiin mahd. pian, se helpottaa. Kiirettä meillä pitää joka päivä, mutta olen itse tykännyt tästä kuopuksen vauva-ajasta enemmän kuin esikoisen, koska esikoisesta on mulle paljon seuraa ja sen touhuja on ihana katsella.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika on nyt 2.4v. Ihmeen hyvin meillä on sujunut, luulin paljo rankemmaksi, mutta sehän riippuu siitä millainen vauva sattuu syntymään., meillä molemmat olleet helppoja, jos olisi tullut koliikki vauva, voimat olisivat olleet varmaan aivan loppu ja riippu paljon siitä miten tuo isä on menossa mukana. Meidän ensimmäinen on isin poika, joka paikassa aina mukana, siä paljon pihalla pojan kanssa, tekee ruokaa, siivoaa siinä kun minäkin. Antaa nukkua aina kun mahdollista ym Nämä seikat on hyvä olla itsellä tiedossa. Jos mies on mies, eikä pelkuri joka menee omia menojaan, niin sitten pullat on hyvin uunissa :)

Meidän poika oli tosiaan tuo 1.7v kun toinen syntyi, ei ollut mustasukkainen, mutta ehkä tuolloin 2v asia voi olla toinen. Välillä vauva saa lelusta päähän, sitten poika on kova halailemaan, joten vauva saa kovakouraisia halauksia aina silloin tällöin ja nyt kun vauva on 8kk on taapero ruvennut antaa omat leivät ym. vauvalle :) Nykyään taapero mennee edellä ja vauva ryömii perässä, tänään viimeksi sain hymyn kasvoilleni, kun molemmat kikattivat ihan hulluna ruokapöydän alla, omat leikkinsä jo niilläkin.

Tärkeää on pitää taaperon rytmit samaoina mitä ennen syntymää ja noudattaa niitä, mennä taapeon kanssa pihalle silloin kun vauva nukkuu ym. Ja hvyä olisi saada taaperon ja vauvan päiväunet samaan kellon aikaa, minä sain onneksi heti alkuunsa, joten olen saanut itsekkin nukkua silloin tai tehdä jotain omia juttuja.

Välillä tuntuu ettei elämässä ole mitään muuta kun syöttämistä ja vaipan vaihtoa, ainakin juuri nyt. Joten omaa aikaa omille jutuille kannaataa ottaa, joten minä menin suorittamaan uusia tutkintoja iltasella, joten mies kotona sen aikaa hoitaa muksuja. Hyvin se menee jos mies on mukana, vauva on helppo ja sinä saat levätä riittävästi :)

Meidän lapsilla (poika ja tyttö) ikäeroa 1v8kk.



Mustasukkaisuutta on edelleen, vaikka kuopus on jo 9kk. Leikkivät välillä kivasti yhdessä, veli tuo pikkusiskolle leluja, paijaa ja vie esimerkiksi likaisia kenkiä pois siskon ulottuvilta, mutta melkein päivittäin on myös kovakouraisia halauksia, joista ei oikein tiedä, onko niiden tarkoituksena vahingoittaa pikkusiskoa, leluilla päähän lyömistä jne. Jossain vaiheessa veli halusi siskon olevan aina kanssaan samassa huoneessa leikkimässä, mutta nyt, kun sisko tulee sotkemaan veljen leikit, isoveli usein itse pyytää, että sisko vietäisiin muualle (helpommin sanottu kuin tehty...). Jatkuvaa silmälläpitoa siis tarvitaan. Esikoisella on samaan aikaan myös uhma, joten kovaa kädenvääntöä on senkin vuoksi päivittäin, itkukonsertit syystä tai toisesta hyvin tavallisia.



Meilläkin päivät ovat alusta asti menneet esikoisen ehdoilla eli uloslähdöt, syönnit jne. on mahdollisimman pian tehty samassa tahdissa, johon olimme esikoisen kanssa tottuneet. Onneksi vauva on hyvä nukkumaan, joten aamu-ulkoilujen aikana vauva on nukkunut vaunuissa ja äidillä on ollut mahdollisuus leikkiä taaperon kanssa, iltapäiväunet on nukuttu aika lailla samanaikaisesti ja illalla on vielä ollut pikkusiskon unien ajan äidillä aikaa keskittyä esikoiseen. Tällä hetkellä vauva nukkuu useimmiten enää kahdet päikkärit ja huomaan, että jälkimmäisten unien oikein aika olisi hieman myöhemmin kuin esikoisen päiväuniaika, mutta siitä huolimatta olen laittanut lapset iltapäiväpäikkäreille aika samaan aikaan. Siinä jää vaan vauvalle aika pitkä aika olla valveilla yöunille menoon asti, mutta aika pienellä kitinällä olemme kuitenkin selvinneet (eikä hän kolmansia unia kuitenkaan enää halua nukkua).



Esikoinen harjoittelee parhaillaan olemaan ilman vaippoja, mutta periaatteessa meillä on vielä kaksi vaippaikäistä. Kun oli vielä yksi lapsi, ehti käydä tapaamassa lapsen kanssa kavereita jne., mutta nykyään meidän elämä on kyllä aika aikataulutettua: herätään, vaihdetaan vaipat, syödään, ulkoillaan, syödään, vaihdetaan vaipat, nukutaan, syödään, vaihdetaan vaipat, leikitään, syödään, vaihdetaan vaipat, leikitään, suihkutellaan, syödään, vaihdetaan vaipat, luetaan iltasadut ja jossain välissä sitten siivotaan, pyykätään, tehdään ruokaa ja yritetään jutella vähän miehenkin kanssa. Esikoinen yritti jo oppimissaan taidoissa taantua takaisin vauvan asteelle ja vaati esim. äidin syöttämään itseään, kun vauvaakin syötetään, mutta tälle laitoimme hyvin äkkiä stopin ja nyt veli on jo aika hienosti " iso poika" , joka haluaakin pärjätä useissa hommissa omin neuvoin. Parhaillaan hän opettelee myös pukemaan joitain vaatekappaleita itse, mikä onkin ihan tervetullutta, koska uloslähdöt ovat aina aikamoinen show, kun ensin puetaan vauva, sitten esikoinen ja sitten itse ja takaisin tullessa hiekkaa ja kuraa ja vettä on kaikki paikat täynnä, kun esikoinen on sotannut itsensä leikeissään.



Kuten jo aiemmin kävi ilmi, tyttömme on erittäin rauhallinen vauva, joka jaksaa odottaa vuoroaan mukisematta. Meillä siis suurempi haaste on ikänsä vaativan esikoisen kanssa sumpliminen. Isän kanssa hoidamme lapsia ja kotia aika tasavertaisesti (isän ollessa töistä kotona tietysti), anopin lastenhoitoavusta on valtavasti apua. Lisäksi esikoinen on käynyt tiettyinä päivinä hoidossa kodin ulkopuolella. Tällä tavalla meidän arki on sujunut oikein hyvin. Huomattavasti paremmin kuin mitä osasin alunperin ajatella.



Ihan alussa, kun olin itse vielä hormonimyräkässä, hemoglobiinini oli alhainen ja pyörrytti, vauvalla ei ollut kunnon rytmiä, imetys piti hoitaa esikoisen itkiessä huomionkaipuuta, kuopuksella oli kovia vatsavaivoja/koliikkia ja esikoinen oli iltaitkuista kummissaan jne., elämä vaikutti aika kaoottiselta, mutta aika pian rutiinit loksahtivat paikoilleen. Kuopus alkoi nukkua yöt syömättä 7,5 kk iässä ja sen jälkeen olen jaksanut oikein kunnolla iloita tästä lapsiperheen arjesta ja illalla kahdeksan jälkeen, kun lapset on viety nukkumaan, minulla on jäänyt aikaa vähän itsellenikin, niin ja sille miehelle.



Tsemppiä!

alku oli vaikeaa. isompi oli mustasukkainen ja allerginen vauva huusi ja huusi. isompi näytti mustasukkaisuutensa lähinnä hakkaamalla äitiä. välillä olin ihan epätoivoinen sen kanssa mutta paljon syliä ja yhdessä puuhaa sekä tarvittaessa napakat jäähyt niin meni lopulta hyvin. itse koin rankaksi rytmien pitämisen isommalla, etenkin talvellä. aikamoinen homma siinä uloslähdössä oli pakkasessa varsinkin kun pienempi hakia rytmiään kovasti. monet kerrat isompi leikki lumessa ja äiti hyssytti huutavaa vauvaa, joka ei nukkunutkaan vaika oli tarkoitus.



molemmat lapset ovat poikia. ja pojat ovat nykyään parhaat kaverit. ikää 1v ja 3v. rakastavat toisiaan pyytettömästi ja pieni seuraa isompaa kuin hai laivaa. aamulla lempihomaa on kun isompi kiipeää pienemmän sänkyyn ja sieltä kurkkivat ja huutelevat. juoksevat ympyrää, tekevät kakkuja ja halailevat. ja isompi huolehtii pienemmästä esim hiekkiksellä jos joku lapsi tulee ja yrittää viedä lelua.



välillä isompaa ottaa päähän kun pieni tulee ja särkee leikit ja haluaa koko ajan mukaan. sillon vaan pojat eir kerroksiin tai vanhemmat jakautuu lasten kanssa eri puuhiin että isompi saa tehdä isojen juttuja ja pienempikin toisen vanhemman täyden huomion.



mutta ihana ikäero jokatapauksessa minusta.

Meidän kaksi ensimmäistä ovat jo 9 ja 7-vuotiaita (ikäeroa 1v 8kk), mutta voinen jotain kertoa minäkin.



Esikoisen kanssa olin tosi arka - kaiken piti mennä juuri kuin oli neuvolassa neuvottu ja mitä olin itse esim kirjoista lukenut. Tytöstä tulikin luonteeltaan pikkutarkka ja ohjeita ja neuvoja kunnioittava. Kun pikkuveli syntyi, tilanne oli ihan toinen. Pojan kanssa olin jo varmempi enkä stressannut turhista. Siksiköhän pojastakin tuli sellainen huoleton hulivili ; ).



En tiedä, johtuuko sitten siitä että esikoinen on nimenomaan tyttö, mutta hän ei ole koskaan ollut mustasukkainen veljestään kovin voimakkaasti. Päinvastoin, sisko on enemmän ollut hoitaja- ja hoivaajatyyppiä koko ikänsä! Itse vauva-aika oli melko raskasta kahden pienen kanssa kaikkine yösyöttöineen yms.(kaikki lapseni ovat syöneet esim öisin tosi tiheästi - onneksi mies on alusta asti osallistunut lasten hoitoon tosi aktiivisesti), mutta nyt on niin ihana katsoa heitä, koska vaikka he tappelevat melkein joka päivä niin enimmäkseen heillä on tosi hyvät välit keskenään. Esim eilen viimeksi leikkivät yhdessä koti-leikkiä ja hauskaa tuntui olevan! Eli itse kyllä kannustan ja rohkaisen yrittämään sisarusta näinkin pian :)



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat