Vierailija

Mä olen niin totaalisen loppu ja väsynyt... en jaksa olla työssä, en kotona tai missään... päätä särkee,silmiä särkee, ja koko sielu on kipeä. Kaksi vuotta sinnittelin, ja nyt ei enää pysty pitämään itseään kasassa... Elin entisen mieheni kanssa 12 vuotta alistavaa, sairasta suhdetta, josaa minua pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti.. minut on hakattu, raiskattu ja kaikkea mitä toiselle voi tehdä. Pahin oli se henkinen tuska... kadotin itseni kokonaan matkalla toiseen, halusin miellyttää ja olla hyvä, koskaan en kuitenkaan ollut. Itsetuntoni on pakkasen puolella... on niin paha olla. Kaksi vuotta sitten sain voimia erota, ero oli tuskallinen ja vaikea, mieheni ei päästänyt millään irti minusta, mutta pääsin eroon!! Meillä on lapsia avioliitostamme, jotka olosuhteiden ja minun henkisen kantin pakosta jäivät asumaan isälleen, ja ovat minun luonani mahd.paljon. Enää en vaan kestä tätä etävanhemmuutta. Haluan olla arjessakin mukana, olla enempi äiti. Ehdotin miehelleni uutta ratkaisua, muutan jopa lähemmäs että kaikki järjestyisi, voitaisiib jakaa arkea ja viikonloppuja, mutta ei. Nyt pelottaa tuleva taistelu, koska käräjillehän tästä mennään... Kaikista eniten minua suututtaa se, että mieheni on materialistisin ihminen maailmassa, hän ei halua tulla vastaan vain siksi, että ei halua menettää lapsilisiä, elatusapua jne... minä sanoin suoraan, etten halua rahaa, haluan vaan tasapuolisuutta... keksustelin jo lastenvalvojan kanssa tulevasta, hän ymmärtää täysin minua, mutta silti kaikki pelottaa... anteeksi että tuli näi sekava selostus...pakko oli vaan johonkin purkaa...ei tästä oikein itsekään tolkkua saa...

Kommentit (15)


Olet kokenut elämässäsi niin kovin paljon. Olet kuitenkin hirvittävän vahva ja sisukas ihminen, olethan jo tänne saakka selvinnyt. Mutta sinäkin olet vain ihminen, ja nyt lopussa. Sinulla on suuri huoli ja paha olla lastesi puolesta, älä soimaa itseäsi siitä ettet voi heitä niin paljon nähdä kuin haluaisit. Sinä olet kulkenut pitkän tien, taistellut itsesi vapauteen tuhoavasta parisuhteesta.. Se on vienyt aikaasi ja voimiasi ja nyt on sinun aikasi alkaa hoivaamaan itseäsi kuntoon. Hienoa että olet hakenut keskuteluapua, se auttaa sinua. Lisäksi lapsistasi saat voimaa, tunnet heidän rakkautensa ja heille olet maailman paras äiti. Olet heille todella tärkeä. Ota nyt rauhassa, lepää paljon ja kesksity hetkiin lastesi kanssa. Muistele niitä hetkiä mielessäsi, haaveile rohkeasti tulevasta :)



Elämäsi järjestyy, mieskin jossain vaiheessa tulee vähän vastaan asioissa. Muutto on sinulle hyväksi, uudet ihmissuhteet odottavat siellä. Vaikka nyt tuntuu täysin toivottomalta ja lohduttomalta, niin kyllä asiat ovat menossa parempaan suuntaan, usko pois. Saat elämän, jossa olet onnellisempi kuin koskaan ja aurinko loistaa kasvoiltasi.



Paljon haleja sinulle, voimia ja enkeleitä vierellesi. Kyllä sinä selviät, ihan varmasti. Olet vahva nainen.





Vierailija:

Lainaus:


Mä olen niin totaalisen loppu ja väsynyt... en jaksa olla työssä, en kotona tai missään... päätä särkee,silmiä särkee, ja koko sielu on kipeä. Kaksi vuotta sinnittelin, ja nyt ei enää pysty pitämään itseään kasassa... Elin entisen mieheni kanssa 12 vuotta alistavaa, sairasta suhdetta, josaa minua pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti.. minut on hakattu, raiskattu ja kaikkea mitä toiselle voi tehdä. Pahin oli se henkinen tuska... kadotin itseni kokonaan matkalla toiseen, halusin miellyttää ja olla hyvä, koskaan en kuitenkaan ollut. Itsetuntoni on pakkasen puolella... on niin paha olla. Kaksi vuotta sitten sain voimia erota, ero oli tuskallinen ja vaikea, mieheni ei päästänyt millään irti minusta, mutta pääsin eroon!! Meillä on lapsia avioliitostamme, jotka olosuhteiden ja minun henkisen kantin pakosta jäivät asumaan isälleen, ja ovat minun luonani mahd.paljon. Enää en vaan kestä tätä etävanhemmuutta. Haluan olla arjessakin mukana, olla enempi äiti. Ehdotin miehelleni uutta ratkaisua, muutan jopa lähemmäs että kaikki järjestyisi, voitaisiib jakaa arkea ja viikonloppuja, mutta ei. Nyt pelottaa tuleva taistelu, koska käräjillehän tästä mennään... Kaikista eniten minua suututtaa se, että mieheni on materialistisin ihminen maailmassa, hän ei halua tulla vastaan vain siksi, että ei halua menettää lapsilisiä, elatusapua jne... minä sanoin suoraan, etten halua rahaa, haluan vaan tasapuolisuutta... keksustelin jo lastenvalvojan kanssa tulevasta, hän ymmärtää täysin minua, mutta silti kaikki pelottaa... anteeksi että tuli näi sekava selostus...pakko oli vaan johonkin purkaa...ei tästä oikein itsekään tolkkua saa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joten muista että et anna periksi ja pidät pääsi asioissa. Täällä päin lastenvalvoja on sellainen että isä on paras, isä sitä isä tätä. Joten vaikka minulla on pojan yksinhuoltajuus niin olen joutunut ottamaan lastenvalvojan kanssa niin pahasti yhteen että meinasin jo tehdä valituksen kyseisestä henkilöstä.



Mutta taistele lastesi takia jos itse olet valmis siihen, älä lähde " puolikuntoisena" siihen. JA muista että vanhempina TE molemmat olette tasa-arvoisia, sinulla on yhtälaiset oikeudet lapsiisi kuin isällä. Onko teillä yhteishuoltajuus? Jos on niin pidä siitä kiinni ja vetoa siihen kaikessa.

Vierailija:

Lainaus:


Nyt on mulla kiire, mutta palaan illalla asiaan. hetken jo luulin että olen itseltäni salaa kirjoittanut...




Kiitos sinulle, ja kaikille jotka jotain kommentoivat!!! Ihanaa kuulla sinusta, että minulla on kohtalontoveri!! KIITOS.

Vierailija:

Lainaus:


Nyt on mulla kiire, mutta palaan illalla asiaan. hetken jo luulin että olen itseltäni salaa kirjoittanut...




eli se on priscilla1976@luukku.com kiitos vielä kerran! Et usko kuinka paljon jo tieto ettei ole yksin ja ainoa maailmassa merkitsee, tai ehkä tiedätkin jo...odotan yht.ottoasi.

En ehtinytkään eilen vastaamaan, olen siis se saman kokenut. Olen itse tällä hetkellä työstäni sairaslomalla. Minä olen pikku hiljaa alkanut voittamaan vaikeuksiani ja kiitos kuuluu todella hyvälle psykologille ja nykyiselle hyvälle parisuhteelle.

Kaikesta toipuminen vie aikaa. Etenkin vaikeasta parisuhteesta toipuminen , mulla kesti 10 vuotta kaikenlainen nöyryyttäminen ja alistaminen, jonka seurauksena sairastuin niin, että lapset sai isä. Mies on psykopaatti, joka osaa kätkeä pimeät puolensa muilta.

Kannattaa jos suinkin vaan jaksaa niin puhua asioistaan reilusti ja suoraan niin kyllä sitä apua alkaa löytyä.

Voimia sinulle.

en osaa sinua paremmin neuvoa, koska en ole tilanteessasi ollut mutta toivon sinulle VOIMIA, rohkeutta sinulta jo taitaakin löytyä :) Yksi hyvä keino henkisen voiman lisäämiseksi on liikunta ja hae apteekista beroccakuuri ja kalaöljykapselit, b-vitamiini auttaa mielialaan ja jaksamiseen, kalaöljy masennuksen ehkäisyyn. TSEMPPIÄ SULLE!

Kiitos sinulle joka valat uskoa ja toivoa, en oikein pysty kirjoittamaan edes, itken vaan...



Ja sinulle joka kysyit yht.huoltajuudesta, kyylä meillä on yhteishuoltajuus.



kiitos teille, käsittämättömän paljon sain teiltä kaikilta voimaa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat