Vierailija

no joo,nyt saan kuraa ja paskaa niskaan,mutta kirjoitan kuitenkin,kun raivostuttaa...Oikeasti vaikea sietää tyhmiä ja hitaita ihmisiä ja valitettavasti oma koululainen nyt sitten on yksi näitä vähemmillä hoksottimilla varustettuja.Tuskaisaa on joka helvetin päivä tapella läksyjen kanssa ja koettaa sietää sitä,että kun toinen ei tajua niin ei tajua. Voihan vee.

Kommentit (24)

koon. Varmaan muualla ja muiden kanssa on ihan normaaliälyinen lapsi. Anna miehesi hoitaa auttaminen läksyissä, jos se on sinulle vaikeaa, koska lapsen itsetunnolle on tosi paha, jos tuo tuollainen jatkuu.

ja toiset kieliä, se on perinnöllistä. Jos koulutehtävät työläitä, kannattaa katsoa peiliin , ja miehen taustaa, onko siellä ketään jolla samoja vaikeuksia. Tyhmyydellä ei ole mitään tekemistä tän asian kanssa. Hali ja pusi sitä pientä, ja laita jotain hyvää välipalaa kun tulee koulusta, ja jos ei sun hermot läksyjä kestä, kysy koulusta, olisiko joku avustaja siellä, jonka kanssa voi läksyt tehdä, tää on ainakin toiminut joisain Helsingin kouluissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta on huvittavaa, kun ystäväpiirissäni monet kouluttamattomat ja yksinkertaiset ihmiset vaativat lapseltaan vähintään luokan parasta todistusta tms.

Näin on ollut myös usean ikäiseni tuttuni kotona - vanhemmat edelleen katkeria, kun lapsesta tulikin " vaan" duunari..



se sanonta siitä kauhasta ja lusikasta on niiin totta!

musta nimenomaan tällaisella palstalla on hyvä tunnustaa tuollaisia asioita ja haukkua niitä lapsiaan täällä, kuin että päin näköä lapsilleen.

lapset poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä, esim. matematiikassa. Esikoiseen matikkapää on siirtynyt geeneissä, mutta vaikka kuinka olisin toivonut, suorastaan oletin, että geeneissä se on ja sitä rataa siirtyy, niin kuopukseen ei siirtynyt, ei todellakaan. Niin vaan on matemaatikkoäidin lapsi luokkansa ainut matikan tukiopetusta nauttiva!



Ja omaa lasta en myönnä tyhmäksi, en hidasälyiseksi, hän ei todellakaan sitä ole, mutta tämä matikka tökkii. Hänellä on suorastaan vastenmielisyys koko läksyssä ja vähän pahaa pelkään, että kehä on ollut valmis, kun on ehkä luokkansa nuorimpana ihan " oikeutetusti" vähän perässä tässä asiassa muista, niin on kuitenkin saanut negatiivista palautetta kavereilta / opettajalta ja nyt sitten on rima niin korkealla, ettei suostu edes aloittamaan ko läksyjä, kun pelkää kenties epäonnistuvansa. Kuitenkin, vaikka välillä tuntuu aivan epätoivoiselta äidinkin mielestä, niin voi elämän onni ja autuus, kun huomaa, että kyllä hänkin oppii.



Kaduttaa myös suunnattomasti, että olen moneen otteeseen onnistunut myös itse menettämään malttini...



Yksi asia, mikä on myös huomattu tärkeäksi läksyjen teossa, on se, ettei niitä kukaan jaksa tehdä klo 18 jälkeen. Ne on oikeasti tehtävä virkeänä.

niin..erikoiset on ärsytyksen aiheesi:oma lapsi,joka ei viellä millään käsitä kaikkea!olet säälittävä/helvetin lapsellinen!voi vee kun risoo tuollaiset ihmiset!miten kehtaat...buu!

Sen mentyä ohi poikani 7v. totesi isälleen " se on nyt ohi, huomasitko..." Eli meillä oli jälleen täysi valaistu täyden pimeyden jälkeen...

mitä vastaisit?

Lapsesi tarvitsee enemmän tukea oppimiseen, toivottavasti koulussa on asiat kunnossa.

Ymmärrän hermostumistasi oikein hyvin kuitenkin koska itsellänikin on erityislapsi.

paljon tärkeämpää että lapsi on empaattinen ja kunnollinen kuin älykäs. Itse vihaan julmia ja itsekkäitä ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia.

Mielestäni on oikein hyvä hakea muiden mielipiteitä, jos mielessä on jokin tämänkaltainen pulma. Ei se ongelma tuossa perheessä sillä ratkea, että sinä täällä pyydät äitiä vaikenemaan.



Tuli mieleen ap:lle muutama asia:

- lapsi on varmasti kiinnostunut tai hyvä jossakin. Anna tähän enemmän mahiksia ja paneutukaa siihen yhdessä. Näin lapsi saa itseluottamusta, sinun hyväksyntääsi ja yksi vahvuusalue heijastuu usein muihinkin taitoihin, kun sitä kehittää ja sen varjolla voi oppia paljon muitakin asioita

- millä luokalla lapsi on, ekalla ja tokalla läksyihin saisi mennä noin 30 -40 min/päivä myöhemmin vähän enemmän. Jos menee kohtuuttoman kauan, ota yhteyttä opeen. Ei ole tarkoitus, että junnaatte kaiket illat koulutehtäviä. Elämssä on muutakin. Voittehan joskus ottaa sitten pidempiä sessioita, ja voitte poimia tekemättömistä jotakin keskeisiä tehtäviä.

- oletko varma, että lapsi on " tyhmä" , ehkä häntä ei vaan kiinnosta ko tehtävät, ehkä hän on vilkas, onko keskittyminen vaikeaa, vähän pikkuinen vielä mieleltään??? Ja vaikka tulisitkin siihen tulokseen, ettei hoksaa samalla nopeudella asioita kuin sinä hänen ikäisenään muista, että olemme kaikki erilaisia. Hänen vahvuutensa voi olla jossakin hyvin erityyppisessä asiassa.

T. Ope2

Muistan, että olen joskus inhonnut ap:n tapaan hitaita ja tyhmiä ihmisiä ja sain lahjaksi kehitysvammaisen lapsen.

Koin kotiäitiyden kauheana vaihtoehtona ja jäin työttömäksi - siis lapsen kanssa kotiin.

Näin useaan kertaan painajaisia siitä, että asun taas vanhalla kotipaikkakunnallani, ja ainoa paikka josta minulle tarjottiin uutta työtä oli tämä kotipaikkakunta.



Nykyään varon sanomasta, että jokin asia inhottaa. Taikauskoinen.

mulla meni pari ekaa vuotta koulussa aivan ohi. Ei kiinnostanut, enkä tajunnut monestakaan aineesta juuri mitään. Esim englanti tuntui aluksi aivan ylivoimaiselta.



Mutta sitten pääsin kärrille koulunkäynnistä. Sittemmin olen esim kirjoittanut englanniksi väitöskirjan.



Ei se, ettei heti tajua tarkoita että olisi lahjaton tms. Toisilla menee vain vähän kauemmin asioihin.

Joillakin lapsilla on niin harhaileva mieli etteivät kertakaikkiaan suoriudu hyvin tehtävistään ensimmäisinä vuosina. Usein tähän auttaa aika ja esim. joku keskittymiskykyä ja itsetuntoa parantava harrastus. Lapsen väheksymisestä saattaa tulla itseään toteuttava ennustus, valitettavasti. Pyydä puolisoasi auttamaan lasta tai opi peittämään kärsimättömyytesi.



t. ope


Siitähän ne pahimmat ahdistukset tulee ja tiedostamattaan tunnelma varmasti välittyy myös lapseen, joka kokee olevansa jotenkin selittämättömästi huono.



Tämä palsta on juuri loistava sellaiseen, että pystyy nimettömänä ruotimaan ei-toivottujakin tunteitaan ja ehkä saa jopa käsiteltyä asian jotenkin rakentavampaan muotoon.

Olen juuri sitä mieltä, että äiti joka kirjoittaa noin omasta lapsestaan voisi tutkia pitkään ja hartaasti sitä, että kuka ja millainen ihminen sieltä peilistä katsoo. Jollei silloinkaan vielä herää repimään niitä lappuja silmiltään, niin joutaisi vaikka hoitoon. Miten kukaan voi kirjoittaa mitään tuollaista?

Siinä vasta kasvun paikka äidille, ei lapselle.





Itselläni sen verran pieni vielä, etten ole huomannut lapsen nokkeluutta tai sen puutetta. Olen itse matemaattisesti lahjakas ja jotenkin ajattelen että matemaattisilla ihmisillä järki juoksee muutenkin peremmin. En kyllä ole tätä koskaan kellekään sanonut enkä tule sanomaan, ja tästä ei kannata ajatella kenenkään mitään. Tiedän, että jos lapseni ei pärjäisi matemaattisissa aineissa, se olisi mulle kova tikki. Tätä en kyllä lapselle näyttäisi.

inhoavani. Teillä on todella ruuvi löysällä päässä että kehtaatte täällä arvostella ja mollata.Keroo todella jotain teiän kaltaisista ihmisistä,mutta tulis liian rumaa tekstiä jos kirjottamaan rupeais.Kato peiliin

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat