Vierailija

En pääse irti viidentoista vuoden takaisistakaan tilanteista, joissa olen käyttäytynyt hölmösti ja antanut itsestäni tyhmän vaikutelman. Olen akateemisesti koulutettu ja pärjännyt elämässä hyvin. Minulla on perhe ja ystäviä, mutta itsetuntoni on surkea. Miten osaisin käyttäytyä niin, ettei tarvitsisi hävetä tai miten pääsisin soimauksista eroon?

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä uskon, että kaikki sanoo joskus vahingossa jotain hölmöä joka saattaa jäädä vaivaamaan. Mietipä muistatko parin vuoden tai edes parin viikon sisältä jotain tavallista tilannetta, jossa joku olisi sanonut jotenkin hölmösti...



Yleensä kukaan ei muista... samalla tavalla sun keskustelukumppanit voivat ajatella, että voihan vihtori, kun tuli taas avattua suunsa.

Miten niin ei ole väliä? Se, mitä muut minusta ajattelevat, vaikuttaa siihen, miten he minua kohtelevat ja mitä he sanovat minusta muille (=maine). Se, mitä muut minusta ajattelevat, vaikuttaa työpaikkojen saantiin, ystävien löytymiseen ja jopa siihen, miten perheenjäseniäni arvioidaan ja kohdellaan eri yhteyksissä. Tämä " ei sillä väliä mitä muut ajattelevat" on näitä yhtä ihmeellisiä ja sitkeitä fraaseja kuin " jokainen on paras mahdollinen äiti omalle lapselleen" . (Don' t get me started on that.)

Tosiaan minäkin häpeän useinkin omaa käytöstäni ja sanomisiani. Mutta, jos miettii jos joku ystävistäni olisi jotain vastaavaa tehnyt, niin eihän se niin paha juttu olisi ollut. Toisaalta on kiva joskus nähdä, että muillekin sattuu välistä jotain ei niin täydellistä. Sehän on vain inhimillisyyden merkki. Häpeä on pitkälti opittu juttu jo kotioloista, ja se lievenee varmasti kun tulee ikää, elämänkokemusta, ja muuta ajateltavaa kuin aina se oma napa. Itseensä pitäisi suhtautua kuin hyvään ystävään, antaa anteeksi omat töppäilyt ja möläytykset.



Olen huomannut itsessäni myös sellaisen oudon piirteen, että kun jonkin aikaa on osannut käyttäytyä suht mallikkaasti ; ) niin sitten on ihan väkisin tehtävä jotain älytöntä, ettei vain unohtuisi tuo alaspainava häpeän tunne. Outoa!

häpeästä kertovaa kirjallisuutta. En muista suoralta kädeltä kirjaa, mutta haepa psykologiselta osastolta niitä. Tunnistat varmaan, että olet häpeään sidottu persoona. Tuo häpeä on todennäköisesti syvemmällä sinussa, eikä pelkästään vain noissa tilanteissa. Koska muuten ei häpeä nostaisi päätään niin herkästi.



Olen myös jonkin verran ns. häpeään sidottu persoona. Olen - onneksi - kasvamassa siitä yli. Ihanaa vapauden tunnetta! Jos sanon jotain tosi tökeröä, pääse siitä yli sen vuoksi, että tiedän tunteen olevan merkki jostain muusta.



Lisäksi muistutan itselleni, että KAIKKI muut ihmiset mokailevat ihan yhtä lailla. KAIKKI. Ihan joka ikinen.


Sanoit, että et näe muiden mokia, tai sitten he eivät tee niitä. Olisikohan niin, että muut ihmiset eivät myöskään näe mokiasi, tai sinä et niitä muiden mielestä tee?



Itse olin myös ennen tuollainen, muistan todella hyvin, miltä se tuntui aina nolostella sanomisiaan. Lääke on löytynyt: minulla ei ole aikaa miettiä mokiani enää. Kaksi lasta, yrittäjä mies ja kamalasti kotitöitä, hyvät unenlahjat takaavat sen, että en ehdi miettiä sanomisiani. Ja stressi on helpottanut, en häpeile enää :D



Kävin lähellä kuolemaa n. vuosi sitten ja sen jälkeen olen ollut entistäkin vapaampi häpeilystä. Jos joku asia meinaa nolottaa, muistutan itseäni aina että:" yhtä hyvin voisin olla kuollut tai halvaantunut, miksi siis pohtia näitä turhia??"



Äitini kävi joskus runonkirjoitus-kurssilla, jossa myös viedoitiin omien runojensa lausumista. Äitini kertoi ihmeissään, miten hassua oli, että vaikka itsestä tuntui, että mokasi ihan kauhealla tavalla ja tärisi kuin haavan lehti jne. Sitä EI videolta näkynyt, tai ainakaan muut eivät " virheitä" ja hermostumista huomanneet.

Eli, mokailu voi olla ihan oma luulosi, ja muut eivät sanomisiasi pistä merkille mitenkään...



Ota itseästi niskasta kiinni ja nosta pää pystyyn. Sinä olet sinä, ja IHAN SAMA, mitä muut sinusta ajattelevat! Eikö niin?

Usein ihmiset eivät ajattele toisista yhtään mitään. Tässä ketjussa vain luullaan, että toiset ajattelevat koko ajan kaikkea kauheaa.

Vanhat kiusalliset tilanteet eivät unohdu millään. Onneksi olen huomannut, että kaikki muutkin mokailevat samalla tavalla koko ajan niin ehkä opin antamaan itselleni anteeksi joku päivä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat