Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kadehdin jokaista uskovaista, joka saa lohtua ja turvaa uskonnostaan. Kateellisena katson kun muutamat ystäväni suorastaan huokuvat lämpöä. Olen yrittänyt saada uskontoa osaksi elämääni, sillä olisi mukavaa kun olisi joku korkeampi voima mihin voisin luottaa, mutta minusta tuntuu että mitä enemmän yritän sitä enemmän tulen ateistiksi. Jotenkin en pysty syrjäyttämään järkeäni tässä asiassa.



Muita?

Kommentit (19)

13, hyvä pointti.



Elämässä on tosiaan yleensä asioita, joita joudumme kohtaamaan ihan itse (menneisyys jne). Silti toki Jeesuksen antama rauha on vielä jotain muuta, kuin psykologin kanssa keskusteluissa saatu rauha. Mutta tiedän, mitä tarkoitit :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

" Jumala, JOS sinä olet olemassa, niin osoita se minulle. Älä tee sitä minun kriteerieni mukaan äläkä rajoita puhettasi minun käsityskykyni sisäpuolelle" .



Näin minä olen rukoillut. Vaikka järki sotii uskoa vastaan, niin jossain sydämeni sopukoissa tiedän, että Jumala on, ja ennenkaikkea että hän on jotain paljon enemmän kuin järkeni edes pystyisi käsittämään.

Vierailija:

Lainaus:


Uskominen on hyvä asia, kunhan sitä ei tee ehdottomasti, eli sitä ei pidä ottaa liian vakavasti.




Tuo kuulostaa ihan siltä, että uskoon pitäisi suhtautua kuin jonkinlaiseen vitsiin...

Mä en tykkää jotenkaan sitä ääneen sanoa. Mä en tiedä edes olenko kristitty, kun mä en usko viime kädessä Jeesuksen olevan fyysisesti jumalan poika. Uskonpuhdistaja, kristinuskon kehittäjä ja profeetta kuitenkin.

Me ollaan mun miehen kanssa paljon puhuttu tästä, hän on uskovaisesta ja minä ateisti perheestä. Me ollaan aika samoilla linjoilla, mutta vielä vähän tuuliajolla.

Voi tosiaan olla että jotkut tunnepuolen traumat ja hylkäämiset estävät minua uskomasta. Toisaalta uskosta etsin sitä voimaa jolla antaisin esim. isälleni anteeksi.



toivon niin löytäväni sen rauhan ja lämmön myös!



ap

itse olen uskovainen, tiedän kyllä mistä täällä puhutaan. Mutta ihmiseen kuuluu body, soul and spirit. Meissä on siis ruumis, ja kukaan ei voi väittää etteikö meissä olisi muutakin. Meissä on myös hengellinen ulottuvuus, myöntää sitä tai ei. Ja meissä on psyykkinen osuus.



Mieleeni tulee, että ehkä et löydä rauhaa, koska sinun tunnepuolesi on sekaisin? Olen itsekin kuullut kertomuksia, kuinka jonkun elämä loksahtaa paikallaan, tilalle tulee rauha, kun tulee uskoon. Mutta yleensä meillä kaikilla on omia lapsuudenaikaisisista traumoista johtuvia ahdistuksia, joista ei pääse yli eikä ympäri, ennenkuin ne käsittelee ja kohtaa. Sitä ei kukaan, ei edes Jumala, tee puolestamme. Itse pitää omiin luurankoihinsa tutustua. Siinä vaiheessa, kun siihen ei enää itse kykene, omalla järjellä ei voi asioita selvittää, tulee Jumala apuun.



Luulen, että itse olen näitä uskovaisia, joita pidetään lämpimänä. Uskon sen johtuvan ihan psykologisesta puolesta: olen kohdannut oman vajavaisuuteni, enkä voi sen takia tuomita ketään muuta ihmistä. Se tuottaa lämpöä ja hyväksyntää toisia ihmisiä kohtaan. Yritän myös kohdata toisen ihmisen tunnetasolla. Eli pidän lämpöä psyykkisenä tuotteena.

Voi olla, että on sitten eri asia, kenen avulla olen tähän ymmärrykseen päässyt.

Ihmisen on käännyttävä itseensä siinä se juju. Gurujen käyttö tietysi helpottaa hurmokseen pääsyä. Se on se ihmemies joka kantaa ne paska jutut joista itse ei selviä. Anna mielesi työskennellä, kuvittelet eteesi hahmon joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Hän ottaa/puhdistaa kaikki pahat ajatukset ja teot sinulta ja tekee sinusta lumivalkean. Tietysti hän rakastaa sinua kaikkein eniten maailmassa lupaa taivaat ja aarteet. Katsos ihminen on hyvin itsekäs ja ahne. Parasta tai sitten ei mitään.



Maailman uskonnoista tehdyn tutkimuksen mukaan buddhalaiset ovat kaikkein onnellisimpia ja tasapainoisempia ihmisiä maailmassa.

Et varmankaan tunne mitään ylimaailmallista humausta (tai mistäs minä sen tiedän;), mutta Hän on ainoa, joka sen rauhan voi antaa.



" Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Näin sanoo Jeesus Raamatussa (Joh. 14:27 - siis Johanneksen Evankeliumi)



Tämän rauhan voi vain Jeesus antaa.

ap: omalla yrittämisellä ei pääse mihinkään näissä uskonasioissa.

Heitä pallo sinne yläkertaan ja anna Hänen lähestyä sinua.

Jätä se järkeily nurkkaan tässä asiassa.

Mutta mielestäni usko voi olla neutraali asia, eli ei tarvitse olla ns. kaavoihin kangistuva uskova vaan voi tosiaan olla normaalisti korostamatta uskoaa liikaa.



Kyllä meidän perhe on uskossa vaikka saunaoluet otamme ja joskus käymmä baareissa, emmekä joka sunnuntai ole kirkossa..

Kukin tavallaan.

4

Uskominen on hyvä asia, kunhan sitä ei tee ehdottomasti, eli sitä ei pidä ottaa liian vakavasti.

Vaikka uskoo, voi elää normaalia elämää eikä ainakaan toitottaa uskoaan muille. =)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat