Vierailija

Onko oikea sulle hän...Mites se laulu taas menikään?



Joo, tuli vain tässä mieleen, kun olemme yrittäneet saada muuttoapua :-/ Ne, joilla on helpoin elämä ja luulisi olevan eniten aikaa, ovat niitä jotka eivät sitä toisen avuntarvetta näe tai ymmärrä.



Lähetin ystävilleni viestin, jossa pyysin kantoapua muuttopäivälle ja pakkausapua ennen muuttoa. Muuttoon on vajaa kaksi viikkoa, joten on runsaasti päiviä, joista valita itselleen sopivin päivä tulla auttamaan, jos siltä tuntuu. Lupasin tarjota ruuat vaivanpalkaksi. Selitin vielä viestissäni, että kuten kaikki tietävät mieheni on töissä todella pitkiä päiviä ja minun voimani näin raskaana ollessa ovat aika rajalliset. En myöskään 1-vuotiaamme hoidolta juuri lomaa saa...



Apuaan tarjosivat ne, joilla on kaikista vähiten aikaa ja kaikista rankinta itselläänkin. Sen sijaan ne, joiden luulin automaattisesti tulevan apuun, ovatkin yllättäen niiiiiiiin väsyneitä, etteivät kykene apuun minään päivänä seuraavan kahden viikon aikana. Tekeekö se sinkkuus ihmisestä niin itsekkään, vai mikä?



Hyvänä vertailuparina voisi pitää näitä kahta ystävätärtäni. Toinen on raskaana oleva kahden päiväkoti-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, joka tekee kokopäiväisen opiskelunsa lisäksi rankkaa fyysistä työtä. Toinen tapaus on yksinasuva, normaalissa toimistotyössä käyvä nuori nainen, joka asuu tässä ihan naapurissa. Tuota raskaana olevaa ystävääni en edes kehdannut apuun pyytää, mutta tarjoutui itse tulemaan koko lauantaiksi pakkaamaan. Tämä toinen ystäväni sen sijaan ilmoitti, että kai minä ymmärrän, että hänen on iltaisin pakko levätä, että jaksaa töissä, mutta että katsoo nyt sitten, josko voisi asialle jotain tehdä. Joopa joo. En kai minä häntä miksikään yötyöorjaksi ole värväämässä! Hitto vie, että ottaa päähän!



Eihän kenenkään ole pakko minua tulla auttamaan, mutta kyllä tämä jostain kertoo...Tämä " väsynyt ystäväni" käy meillä viikottain syömässä ja vuodattaa minulle päivittäin parisuhdepulmiaan ja voivottelee työmäärääni ja jaksamistani. Apuaan ei silti voi tarjota, vaan antaa minun kokata ja tiskata sillä aikaa, kun istuu keittiössäni valittamassa. Olen toiminut ilmaisena kokkina ja terapeuttina hänelle kai jo liiankin kauan, kun arvostus on tuolla tasolla...



Tässä se tulee taas testattua tämä ystävyyssuhteiden vastavuoroisuus. Taitaa mennä kaverit uusiksi...



Muilla kokemusta tällaisesta? Mieheni on sitä mieltä, että minun pitäisi ottaa tuo ystäväni ja muut samanlaiset puhutteluun, mutta mitä tuohon nyt viitsii enää sanoa? Jos on itsekäs, niin sitten on :-(



Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat