Vierailija

Esimerkki tämän päivän touhuista: poika otti poltetun tuikun alumiinikuoret roskiksesta. Hän tunki sen pöydällä olleeseen juustokimpaleeseen. Repi pois. Huomattuani asian, tivasin kuka sen oli tehnyt (vaikka tiesin hyvin, pikkusisarus ei vielä kykene moiseen). Poika sanoo kirkkain silmin, ettei hän ainakaan. Ja toistaa monta kertaa kun tivaan. Sitten hermostun ja huudan, etten kestä tällästä valehtelua. Poika tunnustaa tehneensä, kun se nyt vaan oli kivaa. Koverran juustosta palaa pois ja raivoan.

Tällaisia älyttömiä tempauksia meillä esiintyy päivittäin. Pikkusisko saa kärsiä kiusaamisesta ja pienestä satuttelusta. Pippeli-kakka-pissa-pylly-jutut ovat toooosi mukavia. Äidin pyynnöt kuuluvat kuuroille korville tai sitten tehdään juuri päinvastoin.

Onkohan tää nyt normaalia ja mitä mun pitäisi tehdä? Meidän perhe on tavallinen, kiltti ja turvallinen perhe. Nyt vaan loppuu kärsivällisyys. Miten mä olen poikani kasvatanut???

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat