Seuraa 

eli meillä on kohta 2v2kk vanha poika jolla alkoi yks kaks pelkääminen. viime torstaina oli tosi tuulinen päivä ja poika heräs tuuleen yölllä tai lähinnä siihen että ikkunalaudan pellit tärisi. nukkui sitten meidän välissä sen yön. (minä ja mieheni ei sitten pahemmin nukuttu)

no seuraava yö meni suht hyvin mutta sitten alkoi alamäki. poikaa ei saa millään nukkuun tai jos saa niin se vaatii paljon työtä. heti kun näkeekin että pitää mennä nukkuun hokee ei hätää ei hätää!

eilen ihme kyllä sammui 21:30 mutta heräs sitten 0:30 ja valvotti meitä tonne puol 4. :( juostiin sitten vuorotellen ukon kanssa viemässä poikaa sänkyyn ja tehtiin kaikkemme että se olisi sinne jääny, mutta ei :( alkaa oleen voimat ihan loppu. mies sammuu kohta töihin koska yöt on niin rikkonaisia ja itse alan oleen myös niin loppu että ei paljon kiinnosta päiväaskareet ollenkaan.

Ihme ja kumma poika sitten sammui yöllä mutta itkun kanssa.



Kysymys kuuluu onko muilla ollut tämmöistä noin 2v iässä tai vähän vanhempana? ilmeisesti poika pelkää joko tuulta, pimeetä tai molempia niistä. valoja meillä pidetään pojan huoneessa (yövalo) ja käytävässä on myös valo, mutta ei tuo poikaa rauhoita :(

Kommentit (7)

Meillä siis kans kokeiltiin yhdessä vaiheessa yövaloa/lamppua, mutta se ei toiminut, tuntui vain lisäävän pelkoja. Nyt poika nukkuu taas pimeässä (ovi ihan vähän raollaan), ja nukkuu paljon paremmin.



Luin jostain, että itse asiassa lapset saattavat pelätä enemmän niitä varjoja, joita yövalo tms valo aiheuttaa, kuin pelkkää pimeyttä. En tiedä, onko siinä perää, mutta meillä siis ainakin nukutaan paljonpaljon paremmin pimeässä.

kuten juuri tuo, että ulkona tuulee yöllä, tai lentokoneiden kovaa ääntä (aiemmin ei pelästynyt sitä yhtään) tai pimeitä nurkkia jne. Liittynee siihen, että meillä on ainakin puhe alkanut kehittyä kunnollisiksi lauseiksi vasta vajaa puoli vuotta sitten, ja selvästi samalla on pojan mielikuvituskin kehittynyt - hän on jostain (kirjoista?) mm. keksinyt möröt ja kummitukset.



Meillä on auttanut se, että esim illalla katsotaan ikkunasta, kun pihalla tuulee, ja sitten selitetään, että tuulemisesta tulee ääntä, mutta se ei haittaa eikä sitä tarvitse pelätä, puut vaan liikkuvat tms. Nykyään poika saattaa sanoa puolitokkurassa illalla, että " ulkona tuulee kovaa" mutta se jää siihen, se ei enää pelota. Sama koskee tuota lentokoneen ääntä, käymme usein ikkunasta katsomassa, kun hävittäjät lentävät talon ylitse, että siitä se ääni tulee... Ja Mörköjä ja kummituksia ollaan nyt yritetty ottaa leikkeihin " mukaan" sellaisina hassuina ja vähän jännittävinä otuksina, että nekään ei enää sillä tavalla pelottaisi. Tällaiset keinot siis on meillä tehonneet, toistaiseksi kaikista peloista on päästy yli. Varmasti uusia on tulossa... :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli voisiko olla mahdollista siirtää poikanne sänkyä teidän huoneeseen,takapakkiahan se vähän olisi mutta nämä vaiheet tuppaavat menemään onneksi (suurimmalla osalla) ohi aika nopeeta.



Tai jos toisinpäin,niin voisiko jompikumpi teistä nukkua pojan huoneessa.



Jos tällaista " pelkoa" ei hoideta pois niin siitä saattaa tulla pidempi aikainen riesa.

Meillä tämä alkoi kesällä, tyttö (1v10kk) alkoi ryntäilemään huoneestaan öisin itkien kauhun vallassa, oli siinä vanhemmilla miettimistä että mikäs nyt. Vasta syksymmällä keksimme (hitaat hämäläiset ;D) jättää pienen valon (tällä hetkellä pöytälamppu olohuoneessa) palamaan läpi yön ja tyttö kun herää hän näkee valon kajon eikä enää tule kiljuen viereemme.



Silloin tällöin aamulla herään kun lapsi on vieressä mutta tulee hipihiljaa koska en minä eikä isäkään olla siihen herätty.



Eli meillä auttoi tuo valo, ainakin tähän asti sillä pärjätty!:)



JMMK

Pelästyy todella herkästi jotain ääniä ja nimenomaan minusta tämä on alkanut nyt kun on jo iltapäivällä hoidosta haettaessakin pilkkopimeää. haluaa nukkua vieressämme ja pidettävä yövaloa päällä kunnes nukahtaa.



Usein kyselee " mikä tuo ääni on?" tai ihan juoksee syliini kun pelästyy jotain ääntä. Sanoo myös itselleen monista asioista, että " ei sitä tarvitse pelätä" ....



Taitaa olla ikään ja kehitykseen kuuluvaa että tavallaan myös ymmärtää pelätä joitain asioita.

Meillä on valvottu 2vuotta ja kohta 2 kuukautta nukkumatta yhtään yötä putkeen, että voin kuvitella väsymystänne - joka meillä on jo kroonista laatua...



Voisitteko kuvitella hiukan takapakkia eli siirtää pojan sänky teidän makuuhuoneeseenne? Sitten kun tämä pelkovaihe menee ohi (se kuuluu kyllä ikään ja mielikuvituksen kehittymiseen), niin hinaisitte vähitellen sänkyä oman huoneen suuntaan.

Tytöllä ikää 2v6kk ja yöt on välillä mitä sattuu. Meillä myös öisin herätään ja valvotaan... välillä kiljutaan kurkku suorana. Painajaisia näkee meidän tyttö. Omassa sängyssä ei voi nukkua, joten viereen tulee ja siinä oli sit äidin unet. Tyttö pyörii, potkii, ähisee ja puhisee. Aamulla kun herää, niin on kun myrskyn merkki huonosti nukutun yön vuoksi. Ja päikkäreitäkään meillä ei nukuta, joten itkua ja kiukkua riittää.

Toivotaan, että menee tämä vaihe pian ohi =)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat