Vierailija

haluaa pois. Eli avioero tässä taitaa nyt sitten olla edessä...lapset ovat vielä pieniä (1v3kk ja 2kk) ja minua vähän (lievästi sanottuna) pelottaa tuo tuleva. Vauvallani on koliikki ja se on nyt sitten ilmeisesti ollut viimeinen pisara miehelleni...näin olen ymmärtänyt. Mieheni ei halua puhua asioista, hän vain ilmoittaa asioiden laidan.

Lapset ovat nukkumassa ja itselläni on tässä paniikinomainen tunne, että mihin nyt tästä. Pitäisikö minun pakata kimpsut ja kampsut heti ja lähteä pois vai mitä ihmettä teen? Tähän taloon en halua jäädä, mutta mihin sitä tästä lähtisi ja mistä rahat.

En voi muuta todeta tähän lopuksi...olen aivan loppu.

Sivut

Kommentit (56)

Pyydä jotakuta sanomaan se miehellesi.



Samanlaista se on kaikissa lapsiperheissä. Joskus helpompaa kuin toisinaan.



Nythän teillä on hyvät mahdollisuudet nousta tuosta tilanteesta takaisin yhteyteen, kun pohjalla on käyty. Se, että uskaltaa ajatella tuon ero-ajatuksen, yleensä helpottaa ajattelemaan asioita selkeämmin..



Vielä kerran: ero ei ole ratkaisu.



että lasten herättyä olisin edes jonkinlaisessa järjellisessä tilassa. Kyllähän minun täytyy tästä selviytyä jo pelkästään lasten takia. Tämä tuli vaan kuin salama kirkkaalta taivaalta...olen itse ollut tuon koliikkitaistelun kanssa niin loppu, etten olen huomannut mitään. Olen yrittänyt olla rasittamatta miestäni ja tehnyt itse kaiken...hoitanut kodin ja lapset parhaan kykyni mukaan, mutta kyllähän se koliikki-itku on hermoja raastavaa.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vaikka hän sanoo haluavansa eroa. Ei kaikki ihmiset ole kuin koneita, että kun kerran päättää jotakin, ei mitään olisi tehtävissä. Ihmiset voivat muuttaa mieltään, ottaa aikalisää, kokeilla, harkita, oppia, yms. Se on inhimillistä.



Jos ei miehen kanssa edes yritä keskutella tuollaisessa pattitilanteessa, ei itsekään kyllä kovasti yritä.



Elämä ei ole kerrasta poikki - yleensä.

Jos muistan oikein, niin on vielä kyllä aika aikaista mitään kahdenkeskisiä ravintolareissuja ruveta järjestelemään. Vaikkei imettäisikään, niin kyllä äidillä hormonit ja alapääkin voivat vielä vaivata sen verran, ettei romantiikka ole ihan päällimmäisenä.



On se kumma jos, ei ukko puolta vuotta jaksa vaikka aidan seipäänä.



Teillä kuitenkin tosi pienet lapset. Jos miehesi on niille " mustasukkainen" . Sinun aika kuitenkin menee lasten kanssa, joten jos mies tuntee jäävänsä vaille huomiota.



Ei kai nyt mikään liitto voi päättyä yhtäkkiseen kyllästymiseen. Jutelkaa, levätkää. Jos mies kävis vaikka viikonlopun jossain nukkumassa.



Voimia!

Kumma mies jos ei edes iltaisinkaan kestä vähän perhe-elämää...



Et vastannut ap kysymykseen millä tavoin mies on osallistunut perhe-elämään? Onko heräillyt yöllä vauvan huutoon? onko iltaisin kanniskellut koliikkivauvaa? Jos vastaat ei, niin en tiedä mistä mies valittaa. Oikeesti?

kerro miehellesi, että elätte aivan tavallista perhe-elämää, niinkuin useimmissa suomalaisissa perheissä. Tuskin sun miehelläsi sen raskaampaa on kuin kaikilla muilla isillä.

jolla ei ole kiljuvia pentuja, joka pitää huolta itsestään, on kiinteä ja ihanan tiukka ja seksikäs. juu ja joka ei pihtaile kun " päätä särkee..."

Nyt et lähde minnekään. Oot muutenkin kauheen paineen ja muutoksen alla. Mies pakatkoon omat kamansa ja häipykööt.



Tosin voisit ehdottaa myös jotain parisuhdeterapiaa, mutta mitenkähän onnistuisi. Taitaa olla täys pelle mieheksi.



Voimia nainen. Kyllä sä selviät kun me muutkin ollaan selvitty!

Meillä tosin on vain yksi lapsi, joka nyt jo lähentelee vuoden ikää, mutta rankkaa on silti ollut -alussa oli juuri tuo koliikkivaihe. Mies käy töissä ja on aina aivan ' raato' töistä tultuaan. Minä taas olen poikki yövalvomisten sekä päivän kotona huhkimisen jälkeen.



Puhuimme asiasta ja päädyimme siihen, että kummallakin meillä on työ päivällä (minun työtäni nyt hoitovapaalla on lapsen hoito sekä kodin kunnossapito päivän aikana) ja yhteinen vapaa-aika illalla. Vapaa-aikaan nyt vain tällä hetkellä sattuu kuulumaan myös lapsenhoitoa ja lapsen kanssa leikkimistä - meille molemmille. Jos toinen meistä on erityisen väsynyt, saa hän sitten ottaa vaikkapa torkut ruuan jälkeen kun toinen on lapsen kanssa.



Asiasta piti kuitenkin yhdessä keskustella kun välit alkoivat kummankin väsymyksen takia olla aika kireät. Nyt menee paremmin ja ollaankin yritetty myös välillä panostaa siihen, että teemme yhdessä jotakin hauskaa ja romanttista.



Tsemppiä sulle ap ja yritä saada keskusteluyhteys avattua miehesi kanssa. Kyllä te siitä selviätte.

olen ollut vastaavassa tilanteessa...tosin toista lasta odotin loppusuoralla silloin....selvisin ihan mallikkaasti kahden pienen kanssa...tsemppiä!

Itse olen ollut töissä ja isä oli lasten kanssa kotona. Kyllä se vain niin oli, että kotiin meneminen lasten keskelle oli aika rankkaa. Kyllä minäkin tarvitsin jonkinlaisen palautumsiajan ennen kuin pystyin olemaan lasten kanssa. Työn ehkä ei välttämättä tarvitse olla rankkaa, mutta sitä jotenkin siirtyy maailmasta A maailmaan B. Se on vähän kuin matkustaisi lentokoneella jonnekin ja tarvitsee sopeutumisajan uuteen maahan. Miten sen nyt selittäisi, että edes joku ymmärtäisi pointin?

jos vaikka voisimme silloin puhua ja miettiä, mitä hän tarvitsee, että jaksaisi paremmin tätä arkea.

Olen yrittänyt jo sitäkin, että olemme lasten kanssa kyläilemässä iltaisin, että mieheni saa levätä ja hengähtää yksikseen kotona...no toivottavasti hänellä olisi jotain ideoita/ajatuksia...siis muita kuin vain avioero.



Sitä luulee, että on jo jaksamisensa venyttänyt äärirajoille, mutta pakkohan tähänkin on jostain jaksamista löydettävä.

ap

" pehmentää" hänen kotona oloaan...siis että hän saisi levätä ja ladata akkuja työpäivän jälkeen...mutta kun asia on vain niin, etten kolliikkista vauvaa saa hiljennettyä ja kyllä tuosta taaperostakin ääntää lähtee kun hän leikkii...

ap

Mies hoiti puolet aina siitä ajasta kun oli kotona. Eli yölläkin kanniskeltiin puoliksi, vaikka mies menikin töihin.



Rankkaahan se oli koko perheelle, mutta en ennen ole ajatellutkaan kuinka ihanasti oma mieheni tilanteessa toimi.



Voisiko omalla miehelläsi olla isyys hukassa? Eli jos hänestä tuntuu että pärjäätte paremmin ilman häntä, kun et " anna" hänelle vastuuta? Koitappa puhua hänelle ettet enää itse jaksa tätä tilannetta. Vie miehesi mukanasti neuvolaan jne. pakota hänet osallistumaan yhteiseen arkeenne!!



Voimia sinulle ja koko perheelle! Jos miehesi ei kaikesta huolimatta tule järkiinsä, pidä puolesi jotta saat sen mitä sinulle kuuluu.

naurattaa muutenkin tuollainen, ihan niinkuin kaikki niitä lastenhoitajia jostain muutenkaan saisivat... ei yksittäinen hotelliviikonloppu kyllä suhdetta paranna, jos se on huonossa jamassa, kyllä suhteen täytyy arkea kestää jokaikinen päivä, ei se kerran vuoteen yhteisella viikonlopulla hoidu.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat