Vierailija

Seksittömyys ja seksuaalisuuden "olemattomuus" suhteessa on karua ja se on ajamassa liittomme jonnekin mitä en tiedä...



Liittomme ei ikinä ole ollut mitenkään huiman seksuaalinen = vaimo ei ole koskaan ollut todella halukas, mutta kuitenkin näkisin, että seksimme on ollut monin tavoin normaalia useita vuosia.



Nyt tilanne on kuitenkin ajautunut siihen pisteeseen, ettei seksiä enää ole. Seksi ei kiinnosta vaimoa, ei yhdyntä eikä minun tyydyttäminen muutenkaan. Se kelpaa kyllä, että teen osani kotitöistä, hoidan perheen talouden suurimmalta osin, hoidan lapsia (tietenkin hoidan kun heitä rakastan) ja toimin muutenkin kuten kai nykyaikana vastuullinen isä/aviomies toimii. Ulkoisesti suhteemme ja kotimme on kunnossa, varsin keskiluokkaisia kai olemme monin tavoin. Lapset ovat normaalin reippaita, hienoja pakkauksia.



Seksiä ei kuitenkaan ole. Se painaa mieltäni lähes tunneittain. On karua, kun toista ei kiinnosta asia, joka minulle on tärkeä. Vaimo ei halua, että seksistä juuri puhuttaisiin. Totta kai se vaikuttaa myös minun haluihini ilmaista hellyyttä, kun tiedän, että toinen on täysin pidättyväinen seksin suhteen eikä ota minua yhtään huomioon. Ja hellyyden vähäisyys varmasti vaikuttaa osaltaan seksittömyyteen. Kun on tullut tolkuttomasti torjutuksi seksin saralla, niin ei oikein ole tarpeeksi helliä ajatuksia toista kohtaan. Mutta kyllä meillä hellyyttäkin on, ja minusta tuntuu tuon olevan yksi (teko)syy siihen, ettei vaimolle vain seksi ole tärkeää. Se olisikin vielä ihan ok, mutta se tuntuu pahalta, ettei minu tyydyttäminen edes silloin tällöin jollain tavoin kiinnosta häntä.



Ja kyllä, asioista on puhuttu.



Nyt tuntuukin, että olemme yhdessä vain lasten vuoksi. Kuten sanoin, olen vastuullinen isä, joten en oikeastaan näe eroa vaihtoehtona. Toisaalta, puhtaan itsekkäästi ajatellen mietin, että mitä helvettiä sitten teen? Ei minua kiinnostaisi vieraisiin mennä, haluaisin seksiä vaimoni kanssa. Tämähän se niin pirun paradoksaalista onkin: moni kaveri tai tuttu haaveilee vieraasta naisesta, mutta itse haaveilen lähinnä vaimosta, turhaan!



Sekavaa tilitystä, kunhan kirjoittelin, kun kurjalta tuntuu. Tiedän, ettei seksi ole maailman tärkein asia, mutta ei kai sille mitään voi kun fiilis on koko ajan itsellä paska? Lapset ovat elämäni suuri ilo ja heistä saan virtaa.

Sivut

Kommentit (61)

En kyllä ihan noin yksioikoisesti uskaltaisi väittää ap:n vaimoa pettäjäksi... Musta ap vaikuttaa tosin kiltiltä, muttei missään mielessä tyhmältä. Pikemminkin suhtellisen sivistyneeltä mieheltä, joka ensisijaisesti ajattelee asioita ja yrittää kohentaa niitä, ero ja perheen rikkominen on selvästikin viimeinen vaihtoehto. Eihän sitä koskaan voi sanoa toiselle, miten tulisi tehdä, mutta minun mielestäni ero otetaan nykyään liian löyhin perustein, monta kertaa erimielisyyksiä ei oikeasti edes yritetä ratkoa. Se on harmi. Ihan selväksi ei ole käynyt, miten kauan ap:n avioliitto on kestänyt, mutta uskoakseni kyse ei ole ihan mistään lyhyestä liitosta ja ap taitaa olla niitä miehiä, jotka ei pelkästään lupaa rakastaa myötä- ja vastamäessä vaan myös tarkoittaa sitä. Sellaisia kunnioitan.



N39

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

...tarkoittanut sitä, että "melkein kaikki naiset ovat tuollaisia", en tietenkään ja onneksi näin.



Kuten varmaan huomaat, jos luet tekstini uudestaan, että kirjoitin vain etten usko vaimoni olevan kovin ainutlaatuinen asiassa. Siis lyhyesti sanottuna; uskoisin, että parisuhteessa mies on useammin se puutteessa oleva kuin nainen. Johtuen ihan puhtaasti miehen fyysisistä säännöllisistä "purkautumistarpeista", jos asian rumasti sanoo.



Johtuuko se sitten siitä, että avioliitossa toinen lakkaa kiinnostamasta, kuten kirjoitat vai siitä, ettei mies hoida osuuttaan kotona, huomioi naista oikealla tavalla vai mistä, en tiedä.



Ja kyllä, tiedän valitettavan hyvin myös sen, että on olemassa iso joukko naisia, jotka eivät saa kotonaan seksiä syystä tai toisesta, mikä on ihan yhtä ikävää kuin miehen puutteessa olo.



Ap

hyvät neuvot ja jättää huonot omaan arvoonsa. Tuhottua avioliittoa ei koskaan enää saa ennalleen, ja jos vieraisiin lähtee, on saman tien valmis myös tuomaan lapset ja koko perheensä nenätysten avioeron kanssa, vai kuka rohkenee vaatia vaimoa pysymään avioliitossa miehen kanssa, joka pettää? Minä jättäisin tuollaisen seksologin höpötykset omaan arvoonsa. Ja jos eroa aikoo, on reilumpaa erota rehellisesti, kuin yrittää pimittää toiselta syrjähyppyjä. Siinä tulee mukaan sitten kaikki tautiriskit ym, eikä niitäkään ole reilua avioliittoon tuoda.



Ja vaimosi vastauksesta, luottamukseenhan avioliitto pitäisi perustua, jos et voi luottaa vaimosi vastaukseen, niin voitko luottaa mihinkään. Typerää toisten kylvää tuollaisia epäilyjä. Toki asiaa kannattaa sopivassa ilmapiirissä kysellä uudelleen, mutta taustalla todennäköisimmin on ihan jotain muuta kuin toisen miehen kaipuu. Mistä tiedät, vaikka vaimollasi olisi joku trauma varhaisemmilta vuosilta, tai sitten vain synnytysten myötä itsetunto vajonnut niin alas, ettei vaan kertakaikkiaan pysty seksiin, jos häpeää itseään?



Lainaus:

Ei seksitön suhde ole parisuhde, se on vaan ystäväsuhde. Eräs seksologi sanoi palstallaan, että avioliitossa torjutun osapuolen on oikeus käydä vieraissa jos kotona ei saa, tai sitten vaan erota ja etsiä halukkaampi puoliso.



En ymmärrä ollenkaan miten jotkut voivat vuodesta toiseen olla seksittömissä suhteissa, todella outoa.



Vaimosi voi herättää jossain vaiheessa toinen mies, jos hän sattuu ihastumaan. Hän ei vain halua sinua ja kilttinä ihmisenä sanoo, ettei halua muitakaan. Mutta takuulla jossain on mies, joka saa hänenkin sukat pyörimään jaloissa ja pään sekaisin. Kunhan hän vain ensin kohtaa Sen Miehen.

voi olla että ymmärsin väärin, mutta vanhempien seksielämähän ei kuulu lapsille millään tavalla, eikä heidän kuulu tietää, harrastetaanko sitä liian vähän, sopivasti vai liikaa. Joten sen takia he eivät outoa kuvaa voi saada. Eri asia on sitten, jos riidellään tai ollaan ilkeitä. Ja sellaisenkaan eteenpäin siirtyminen ei ole automaatio, kyllähän kaikki vanhemmat ovat epätäydellisiä, ja lapset sitten pohtivat omalla kohdallaan, millaisia vanhempia ja puolisoita haluavat olla ja mitä siirtää eteenpäin. Kuitenkin on parempi, että lapsilla on epätäydelliset vanhemmat mallina, kuin ei ollenkaan isää tai äitiä arkielämässä normaalisti läsnä. Ja erosta vasta pahaa mieltä ja ilmapiiriä seuraakin, ja se myös rasittaa isän ja äidin mielenterveyttä, joten ei siitä lapsille kyllä mitään hyvää yleensä seuraa, jos noinkin normaali avioliitto ja perhe muuten on. Väkivaltatapaukset ovat asia erikseen.



Seksi on itselleni valtavan tärkeää, ja ero on mielessä täälläkin. Ymmärrän kyllä sinua ja sitä että seksi kuuluu avioliittoon.

Harmittaa myös lasten puolesta, saavat kummallisen kuvan avioliitosta ja miehen ja naisen suhteessa, jota sitten tietysti siirtävät eteenpäin :-(

jospa nyt tulis oikeeseen paikkaan...



joten ymmärrän todella hyvin tilannettasi. Oikeestaan en osaa sen kummemmin auttaa. Tuo eräs kommentti tuosta orgasmiasiasta on kyllä kaukaa haettu. Jos jo parisuhteeseen kuuluvaa fyysistä läheisyyttä puuttuu, sillä ei ole kyllä mitään tekemistä sen kanssa ettei `koe pakottavaa tarvetta orgasmiin`



Meilläkin mies perustelee seksittömyyttä ja läheisyyden puutetta sillä, ettei `ylipäätään tee mieli` ja `ei johdu sinusta` Toisaalta huumorin säestyksellä sanoo, että `pitäisi olla sun seksiorjana` tai että olen seksuaalisesti vahvempi ja hallitsevampi.



Meilläkin ollaan puhuttu asiasta niin paljon, että tällä hetkellä on sellainen tilanne, että suhde ja perhe-elämä menee omalla painollaan ilman parisuhdetta. Kurjaa, mutta toivon itse, että tämä olisi vaan joku vaihe..



Tsemppiä aplle parisuhteeseen ja toivotaan parempaa...



N29

Ehkä hieman parempaan suuntaan on kesän aikana menty. Halumme eivät edelleenkään kohtaa usein, mutta kyllä kesällä on seksiä sentään useita kertoja harrastettu ja käsittääkseni ihan nautinnollistakin sellaista. Hyviä asioita on tapahtunut ja saatu tapahtumaan niin parisuhteessa yleisesti kuin vähän seksinkin saralla. Puhuttu on aika paljon enkä enää oikein tiedä mistä uudesta asiasta puhetta saisin aikaiseksi.



Ehkä jotenkin tuntuu vain, että seksuaalisuutemme ja tarpeemme ovat eri tasoilla. Ihan niin kuin tuolla aiemmin kirjoitin: minulle seksi on tärkeysjärjestyksen yläpäässä, kun taas vaimon kohdalla seksittömyys ei tunnu olevan mikään ongelma, minkä hän on joskus sanonutkin. Sen verran olen lueskellut ja kokenut, etten valitettavasti usko, että vaimo on kovinkaan ainutlaatuinen nainen tässä suhteessa. Toinen ääripää on sitten av:n säännölliset avaukset puutteessa elävien naisten taholta, millä on frigidi mies. Ihan yhtä ikävää kumpikin, vaikka tuo jälkimmäinen kai huomattavasti harvinaisempaa.



Vastauksia joihinkin kysymyksiin, mitä noista yläpuolne viesteistä muistan.

- Joo, lapset ovat pieniä, muttei mitään vauvoja, joten mistään synnytyksen jälkeisestä asiasta ei ole kyse. Tietenkin kun lapset ovat pienehköjä, on elämässä jonkinmoinen kiire koko ajan, mikä vaikuttaa omalta osaltaan.

- Iältämme ollaan siinä 30-40:n välissä.



Mutta kuten kirjoitin, hieman on edistystä tapahtunut, joten en eivät ajatukset enää yhtä kurjat ole kuin kesän alkupuolella. Optimistina haluaisin uskoa, että kesän jälkeen voisi edistys jatkua, vaikken olekaan ihan varma olenko niin optimisti.



Ap

Toki lapset vaistoavat jos on kovin kireä ilmapiiri, mutta ei sekään eron uhalle ja äidin ja isän menettämisen pelolle vedä vertoja. Ja usein kyllä lapsilta jää asioita tietämättä, jos vanhemmat näkevät vaikaa siinä, että aikuisten asiat pysyvät vain aikuisten omana tietona, eikä riidellä lasten kuullen.



Me emme ole tässä onnistuneet olemaan kovin hyvä esimerkki, mutta tiedän monia, jotka ovat kertoneet olleensa täysin tietämättömiä vanhempiensa välisistä isoistakin avioliitto-ongelmista lapsena, ja vasta aikuisena kuulleensa vanhemmiltaan, millaisten ongelmien kanssa ovat kamppailleet. Ja silti pysyneet yhdessä ja suoneet lapsilleen turvallisen kodin ja onnellisen lapsuuden. Se on sitä uhrautumista, mikä ei ole nykyään ollenkaan muodissa. Ei edes omien lasten tähden, mikä hyvin surullista.

Olet selvästikin miettinyt asioita tosi paljon, ja nuo viimeisimmän viestisi kysymykset olivat todella ajatuksia herättäviä. Kuitenkin se, että sinulla on paha olla ja kuten kirjoitit "kärsit joka päivä", on tarpeeksi hyvä syy tehdä asialle jotain. Mielestäni vähintä, mitä avioliitolta voi vaatia on se, että kumpikin osapuoli olisi edes jokseenkin tyytyväinen asioiden tilaan. Harvoin kai se kysyntä ja tarjonta seksin suhteen täysin on balanssissa mutta kultainen keskitie tulisi löytää.



Oletko kysynyt suoraan vaimoltasi, mitä hän olisi mieltä siitä, että sinulla olisi avioliiton ulkopuolinen suhde seksitarpeiden tyydyttämistä varten? Kuulostaa ihan hirveältä, joo, mutta jos ei kerran kotoa lohkea niin jotenkinhan ne tarpeet on tyydytettävä. Missä se luvallisen ja luvattoman raja menee, se pitää määritellä itse omantuntonsa mukaan.



Itselläni oli sellainen vaihe, että seksi ei kamalasti kiinnostanut, eikä siitä ole niin pitkäkään aika. Minulla oli kuitenkin tosi paha olo sen takia, etten "antanut" tarpeeksi, ja sitten se paha olo heijastui kaikkeen tekemiseen ja olemiseen ja oli pakko alkaa etsiä keinoja, joista seksielämä piristyisi. Minulla se oli chattailya miesten (ja muuten naistenkin) kanssa, tuhmiakin juttuja, pientä salaista kivaa joka "purkautui" sitten niin, että mies siitä loppupeleissä hyötyi. En tiedä, onko se oikein vai väärin, että hakee vipinää muualta, mutta omasta mielestäni (juu, olen täysin puolueellinen...) jos se jää jutteluun, niin siinä ei mitään pahaa ole. Joskus tekee vaan tosi hyvää huomata, että on vielä kiinnostava muidenkin, kuin oman puolison mielestä ja jos ei oman puolison mielestä olekaan, niin ainakin jonkun muun....



Et sinä rutise turhista. Ei se, että jollakin menee vielä huonommin (seksin suhteen ei kyllä paljon huonommin voisi kai mennä... ) tarkoita sitä, että pitäisi tyytyä kohtaloonsa ja kärsiä. Miljoonakaan hyvää asiaa ei kumoa sitä yhtä, joka on totaalisen pielessä, se vaan myrkyttää niitä hyviäkin juttuja. Mietin tuossa sitäkin, kun kirjoitit, ettet halua lapsille erokokemusta. Miten ajattelet siitä, luuletko että lapset eivät vaistoa, että vanhempien väliltä puuttuu jotain? Hellyyden osoittaminen lastenkin nähden on kuitenkin heille mallina, se, että halataan ja suukotellaan ja näytetään, että rakastetaan. Tämä (tai sen puute) vaikuttaa väistämättä lastenkin emotionaaliseen kehitykseen.



Oletko ajatellut heittäytyä holtittomaksi kotitöiden, lastenhoidon jne. suhteen? Kuulostat nimittäin vähän liiankin hyvältä mieheltä ollaksesi totta. Alkaisit vaan illat pitkät maata sohvalla ja juoda kaljaa. Heräisiköhän vaimosi sitten? Meillä ainakin toimii toisinpäin - kun imuri alkaa laulaa ja ruohonleikkuri päristä plus niskoja hierotaan pyytämättä, tiedän kyllä mistä kenkä puristaa ja jos nyt ei ihan silmittömästi päätä särje, niin uutteruus palkitaan ;) Olen ollut ihan yllättynyt siitä, millainen potentiaali miehessä piilee, kun pitää hänet seksin suhteen tyytyväisenä! Jonkun naisen pitäisi selventää tätä ehkä sinunkin vaimollesi. Tai sitten olet liian kiltti ja teet kaikki hommat ilmankin :( Eihän se seksi toki ole mikään vaihdon väline kotitöiden suhteen, mutta joskus imuroiva mies näyttää ihmeen seksikkäältä...



nro 2 / N39

tästä olen ihan varma. On syy sitten vauva- ja pikkulapsivaiheen rankkuus valvomisineen ja imettämisineen ja siitä seurannut mahdollinen masennus tai työn ja kodin yhteensovittaminen tms.



Ihailen ap:n tapaa käsitellä kypsästi asiaa ja tehdä kaikki mahdollinen ennen eroa. Moni tosiaan heitää hanskat tiskiin liiankin helposti. Ap tosiaan rakastaa vaimoaan kun miettii erilaisia vaihtoehtoja!



On äärettömän surullista jos joutuu elämään parisuhteessa, missä toiveet ja tarpeet seksin suhteen eivät kohtaa. Toiset elävät kavereina kämppisliitossa ja tämäkin on ihan ok, jos molemmat ovat sitä mieltä, että seksi sivuseikka.



En kuitenkaan ymmärrä niitä parisuhteen osapuolia, jotka antavat toisen kärvistellä ilman seksiä jos kerran tietävät, että se ei ole näille yhdentekevä asia! Seksi on kuitenkin niin äärettömän tärkeä osa parisuhdetta: energian lähde, rentoutumisen keino ja rakkauden vahvistaja sekä arjen ilo ja piristys.



En ole ennen osannut ajatellakaan miten onnekas olen parisuhteessani, jossa seksi kiinnnostaa kumpaakin yhtä paljon ja intoa ja mielenkiintoa riittää vielä nelikymppisinäkin. Ellei ole vielä parempaakin kuin parikymppisenä! Sängyssä on niin älyttömän kiva pitää hauskaa; nauraen kutitella ja kiusoitella toista, nauttia toisen ihon kosketuksesta ja pötkötellä laukeamisen jälkeen nirvanassa fiilistelemässä uusintaa.



Toivon sydämestäni ap, että saatte vaimosi lukot avattua. Google käyttöön vaan ja etsimään sopivaa seksuaaliterapeuttia. Tsemppiä!



n40

Voi sua. Olen pahoillani, ettei seksi suju vaimosi kanssa. Voin kuvitella ( siis tiedän) miltä se tuntuu. Olen elänyt tuollaisen miehen kanssa, siis joka ei seksistä juuri piitannut ja jos sitä joskus oli, se oli sisään-ulos ja kellahdus-tyyliin..:(



Kunnioitan sua, että ajattelet noin lapsistasi, sinä todellakin rakastat heitä ja ajattelet heidän elämäänsä ennen omaasi (ainakin tavallaan), eli voisiko sanoa, että hieman uhraudut heidän eteensä, mikä on ihan hienoa.



Olen sitä mieltä, että vaimosi ei ymmärrä mikä kultakimpale hänellä on sussa. Valitettavasti. Taidat olla tosiaan vähän liiankin kiltti. Annatko koskaan kuulua esim. ko. aiheesta "täyslaidalliselta" ? Eli suututko tosissasi, vaan yritätkö sinnikkäästi aina vaan keskustella rauhallisesti. Näytä vaimollesi, että sinäkin voit ärsyyntyä ja kyllästyä tilanteeseen ! Ei sun ole mikään pakko aina olla se periksiantava osapuoli. Riita oikein kunnon huutoinen joskus, mutta huom. vain joskus voi puhdistaa ilmaa, sekä herättää toista horroksesta !



Kummallista, ettei vaimosi halua niinsanotusti koko pakettia, vaan hän tyytyy osatoimitukseen, eli susta kelpaa se isä ja puoliso, muttei intiimiä kanssakäymistä, joka nimenomaan juuri kruunaisi teidän lähes täydellisen liittonne.



Toivon sulle sydämestäni voimia kestää tuo kaikki, sekä uskoa siihen, että parempaa on tulossa. Nimittäin sitä seksiä ja hellyyttä ja tyydytystä !



Halaus sinulle ap !

Olen paininut samanlaisen ongelman kanssa jo pitkään. Rakastan vaimoani ja kahta lastamme suunnattomasti. Olen myös mielestäni huolehtiva, rakastava ja kaikinpuolin "kunnollinen" mies (jos näin voisi sanoa). Seksi on minulle todella tärkeä ja suuri osa parisuhdetta. Alkuaikoina, kun aloitimme seurustelun, seksiä oli riittävästi ja se sujui ongelmitta. En osaa sanoa milloin tilanne muuttui mutta sanotaan, että ainakin viimeiset 2-3 vuotta on mennyt niin, että seksiä ei ole suhteessamme lähellekkään riittävästi (ehkä kerran 1-3 kk). Minusta on tullut kärttyinen, masentunut ja väsynyt ihminen. Aiemmin olin pirteä ja iloinen ja osasin nauttia normaalista arkielämästä.

Olen myös aikamoisessa umpikujassa, kun seksi on päivittäin mielessä ja se heijastuu KAIKKEEN tekemiseen. Olen yrittänyt löytää "tilalle" jotain muuta mutta seksi on seksiä eikä sitä voi korvata. Punttisali "auttaa" ehkä jonkinverran kun päätä puristaa liikaa. Siitä on tullutkin erittäin tärkeä osa elämääni. En voisi koskaan pettää vaimoani joten vieras nainen ei ole missään tilanteessa vaihtoehto.



AP, kerroit että tilanteesi on jo parantunut. Voisitko vastata miten olette saaneet tilannetta korjattua? Tarvitsitteko enemmän yhteistä aikaa ilman lapsia? Teittekö yhteisen lomareissun tms.?



Ahdistaa...



- Hopeless

en ole tietenkään vaimosi, mutta kerronpa samantyyppisestä tilanteesta toisesta näkökulmasta.

Seksi ei kiinnosta, nimenomaan oman miehen kanssa. Syy on se, että hän ei saa minua tuntemaan itseäni haluttavaksi ja seksikkääksi. TOisin sanoen minut huomataan silloin kun on joku ongelma missä tarvitsen apua tai kun "pitäis saada pikapano". Tunnen olevani miehelle siis joko ongelma tai barbara. Niin pitkälle on menty, että seksi oksettaa, joten en enää edes anna, saati sitten pyydä. Tilanne on tiedossa myös miehellä, mutta ei oikein näe omaa osuuttaa asiassa. Itsetuntoni naisena on aikalailla lattian raossa, mitä avioseksiin tulee.

Toisaalta mieltymyksemme ovat hyvin erilaiset, minä tykkään rajummasta touhusta mihin mies ei ole valmis.



Seksi on itselleni valtavan tärkeää, ja ero on mielessä täälläkin. Ymmärrän kyllä sinua ja sitä että seksi kuuluu avioliittoon.

Harmittaa myös lasten puolesta, saavat kummallisen kuvan avioliitosta ja miehen ja naisen suhteessa, jota sitten tietysti siirtävät eteenpäin :-(



Olisitko valmis kuulemaan onko SINUSSA tai tavassasi olla jotain, mikä tökkii niin pahasti että vaimosi ei halua sinua. Se on varmasti rankkaa kuulla mutta ehkä sen arvoista, ongelmat jotka ovat tiedossa ovat ratkaistavissa, tavalla tai toisella.

Tunteeko vaimosi olonsa "turvalliseksi" kanssasi - voiko hän luottaa ettet nolaa häntä?



tässä jotain hajanaisia ajatuksia.



N37

että asioissa on tapahtunut edistystä ja etenkin että niistä on puhuttu. Ja kun lapset tuosta vielä kasvaa niin jospa ne asiat paranis entisestään.



Ole vain optimistinen :) mutta toki sä itse tiedät parhaiten missä teidän parisuhteessa mennään.



tsemppiä!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat