Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Tyttö aloitti pk uransa elokuussa. Taival on ollut aika kivikkoinen, erityisesti unet ovat olleet siellä hänelle vaikeita. Rauhaton ympäristö pelottaa häntä ja monesti kotonakin sanoo " ei halua nukkua dagiksessa, xx pelottaa" .



Unitutti on hänelle erittäin tärkeä ja ihan kauhistuin kun pk:ssa otettiin puheeksi että nyt pitäisi alkaa vierottaa. Siis jos ja kun tyttöni tuntee edelleen olonsa pk:ssa hieman turvattomaksi (14 lasta ryhmässä) ylipäätäänkin ja varsinkin nukkumistilanteissa, enkä koskaan ole häntä kotonakaan saanut nukahtamaan ilman tuttia (yritimme lempeää vierotusta kesällä ennen pk:n alotusta. Täysi floppi, tyttö kiljui täysin hysteerisesti: xx tarvii tuttia!!! xx on vielä pieni tyttö!!! En todellakaan halunnut huudattaa tyttöä, en kokenut asiaa (itselleni) niin tärkeäksi). Ja tosiaan käyttää tuttia ainoastaan unituttina. Olen itse ajatellut että syököön tuttia mutta ehdoton takarajana on ensi kesä (tyttö täyttää 3v ensi elokuussa).



Sanoin pk:ssa ettemme halua vielä alottaa vierotusta, mutta tuntui siltä etteivät hyväksyneet kieltoani. Eikö mulla ole oikeus sanoa koska ja miten tytön tutista vierottaminen tehdään? Siis noin ihan periaatteessa mikä on pk rooli asiassa jos vaikka tyttäreni söisi tuttia 3v tai 4v???? Se ei ole siis missään nimessä tarkoituksena, mutta haluaisin tietää voiko pk jollain tapaa puuttua moiseen???



Siis summasummarum on se että TIEDÄN ettei tyttö ole vielä valmis vierotukseen (tulee suuria pysyviä muutoksia muutenki vielä perheemme elämään tässä joulukuun alussa), mutta voisiko pk henkilökuntakin luottaa lapsen vanhempiin tässä asiassa ja lopettaa painostamisen? Mielellämme vierottamisen toteuttaisimme jos tuntisimme ajankohdan olevan oikean ja onnistumisen mahdollisuudet olisivat mielestämme olemassa ilman jotain käsittämätöntä showta mikä siitä nyt taatusti mielestämme seuraisi.



Kommentteja, kiitos!?



Lotta

Kommentit (16)

Meillä on tosi omatahtoinen tyttö ja kova ääninen myös. En jaksanut vierottaa aiemmin, koska en yksinkertaisesti jaksanut taistella.. ajattelin että se on niin hankalaa.

Meillä on ollut koko neidin elämän ajan hankalat yöt. Olen samanlainen pehmeiden arvojen kannattaja kuin avauksen kirjoittajakin. Ajattelin, että tyttö tarvitsee tuttia, niin tärkeä se hänelle oli. No, koska yöt on mitä on, päätin että kokeillaan, jos yötkin rauhoittuisi sitten kun tutit on jätetty pois. Lisäksi hammashoitaja uhkasi avopurennalla...

Leikkasin tutteihin reikiä ja sanoin, että kun lapsi kasvaa tarpeeksi isoksi niin tutit menee rikki. Tyttö huuteli niitä yhden illan ja viikon ajan ehkä muisti asian. Tosi helposti siis.



mutta öihin tämä ei rauhottavasti vaikuttanut.



Tee oma päätöksesi. Tässä oli minun ja tyttäreni tarina.

piti olla kymmenen että nukkui. Päätettiin sitten että hävitetään tutit pikkuhiljaa ja yhtenä yönä otettiin vikakain tutti pois. Yhden päivän poika itki tutin perään mutta sitten ilmoitti että iso poika juo juomapullosta yössä ja tuttia ei enää kaivattu.



Vanhempi toki päättää mutta joskus PK:ssa tutista pääsee helpommin eroon kuin kotona. Kaikki lapset kun eivät itse tutista luovu. Oma siskoni aikanaan pakotettiin 5-vuotiaana luopumaan tutista mutta tyttö osteli ja keräili tutteja itse vielä vanhempanakin ja söi niitä sitten salaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

etta en viitisisi huudattaa...

mutta ei sita pahempaa kitinaa ollut kuin pari paivaa ja loppui siihen eli tosi helpolla pääsi kun oli vain itse tiukkana.



Mutta tosiaan sinahan itse sen päätät miten haluat tuon tutti vieroituksen tehdä.

ja siitähän voi sitten keskustella tarhassa.



Meilläkin tarhassa sanoivat omatoimisesti antaneensa meidän pojalle univettä maidon tilalle unille mentäessä joten vieroittaminen helpottui, joten en lainkaan laittanut pahakseni.

Ymmärrän, että tutista vieroittaminen voi olla todella rankkaa ja sinusta tuntuu ettei päiväkoti ole teitä asiassa tukenut. Mutta...



Päiväkodissa, lapsesi ryhmässä, on tod.näk. yli kymmenen muutakin lasta. Kaikkien lasten unentarvetta ei vain voi " uhrata" yhden lapsen tutista vieroituksen takia. Uskon, että ovat varmasti ensin yrittäneet lastasi ilman tuttia rauhoittaa.



Usko itseesi, sinä tunnet lapsesi ja tiedät koska on oikea aika - tai ainakin koska [u]ei[/u] ole oikea aika.

Itse menisin seiniä pitkin ylös jos joku tulisi minulle kertomaan koska minun on sopivaa tehdä lasteni kanssa niin tai näin. Mieheni on onneksi samantapainen, hän ei kyllä mene seiniä pitkin, toteaa vain " Jahas" ja tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.



Meillä ei tutin kanssa kukaan erehtynyt neuvomaan saatikka painostamaan, mutta asuimmekin tuolloin onneksi vielä Saksassa.

Esikoisellemme tutti oli aina kovin tärkeä, tosin vain nukahtamiseen, mutta kuitenkin. Viime kevättalvella, kun tyttö oli n. 2v8kk, aloimme puhua tutin antamisesta pois, ei mitään " suostuttelukeskusteluja" vaan puhuimme että " sitten joskus" kun tyttö on vähän isompi, hän voi vaihtaa tuttinsa nukenvaunuihin (joista oli puhunut puolitoistavuotiaasta...:-)).



Emme halunneet ottaa tuttia pois ennen muuttoamme Suomeen nyt kesällä, muutto sinänsä kun on/oli suuri, uusi kieli, uusi ympäristö, paljon stressiä ennen ja jälkeen jne.

Kesäkuussa, 3-4vkoa ennen muuttoa kävi kuitenkin niin tyhmästi että hän itse ehdotti vaihtamista ja teimmekin niin.

Ensimmäinen ilta oli täysin ok, mutta seuraavat päiväunet eivät olleet onnistua millään, tyttö oli täysin hysteerinen, itki tuttinsa perään pari tuntia kunnes nukahti vähän leikittyään kirjaa lukiessaan.



Tuon jälkeen nukahtaminen sujui hyvin, eikä hän edes kysellyt tuttinsa perään - mutta muuten oli tosi vaikeaa:

Hän nukkui yli 2h/vrk vähemmän kuin siihen asti ja oli (ehkä väsymyksestä?) todella itkuinen, sai hysteerisiä huutokohtauksia, ei osannut rauhoittua enää ollenkaan, meni helposti paniikkiin, toisin sanoen voi todella huonosti.

Pahoinvointiaan tyttö ei itse yhdistänyt tutittomuuteen eikä kysellyt sen perään ollenkaan, edes 1v pikkuveljen tutit eivät kiinnostaneet yhtään.



2vkon jälkeen meille kuitenkin riitti, ehdotimme vaihtoa toisinpäin ja tyttö hyväksyi. Vaunut pakattiin pois ja tyttö sai tuttinsa takaisin - ja olikin siitä lähtien kuin ennen. Nukkui ensimmäisenä yönä tunnin pidempään kuin tavallisesti ja seuraavana päivänä 3h päiväunet; tuntui olleen oikein univelkaa! Lapsi itse sanoi että tarvitsi tuttia vielä vähän aikaa ja vaihtaa sen " vähän isompana" pois.

Aika ei ollut tuolloin oikea, lapsen huono olo on meistä kamalampaa kuin ehkä-joskus-vinot-hampaat (Saksassa ei onneksi painosteta tutista luopumiseen niin aikaisin, hammaslääkärissä kun kävimme toukokuussa, sanottiin että 4. synttäreihin kun luopuu, hampaat palautuvat ok).



Nyt elokuussa (3v3kk ikäisenä) hän ihan yhtäkkiä antoi tuttinsa pois eräänä päivänä eikä koskaan enää kysellyt sen perään. Päiväunet tosin jäivät tutin mukana pois mutta eipä ole tuo enää mitään haitannut.



Mekin siis tiesimme, ettei olisi ollut oikein ottaa häneltä tuttia pois, ja näin jälkeenpäin olemme tyytyväisiä siitä että teimme kuten itse tunsimme oikeaksi.

Olen myös onnellinen että meillä on tämä kokemus takanamme, muuten neuvolan hammashoitajan vaatimus tutin poisjättämisestä 2v-päivään mennessä ehkä olisi voinut horjuttaa uskoamme. Hänelle totesin että sitä tuskin kuopuksenkaan (nyt 1v5kk) kohdalla tapahtuu, saa antaa poikakin tuttinsa pois kun siltä tuntuu.



Tsemppiä sinulle/teille, mihin ratkaisuun tahansa päädyttekään!

:-)

en kommentoi aikaa koska pitää jättää pois -meilläkun lapset olleet 1v ja 2,5 pojat yhtä aikaa ja ja 2*1.3 v jätetty pois. + tutiton

Nuorin nyt 11k ja tutti on mutta otan sen nukahdettua aina pois. Eikä välttämättä tarvi muutenkaan nukahtaessaan tuttia. Joskin imetän vielä yleensä illalla ja sen jälkeen saa tai ei tutin tarpeen mukaan.

voisi hyvin vaikka jättää kokonaan pois jo. Helpoin vieroitus ollut kuitenkin 1v

Unileluksi otettiin juuri ihanan pehmeä pikkukoira jota kädellään siinä pyörittelee. Tähänasti unileluna ollut joku äidin yöpaita tai alushame.... varsinkin silloin kun äiti ollut illalla nukkumaanmennessä omilla harrastuksillaan.



Pikkuhiljaa imetystä ja tuttin lopetusta haikaileva.

Pirjot

Sain kuulla sen tyyliin " ei teidän xx ole enää viikkoon käyttänyt tuttia päiväunilla. Sanottiin vain, että on jo tarpeeksi iso nukkumaan ilman tuttia. Aluksi vähän kitisi, mutta nyt nukkuu jo hyvin" . Samaan aikaa kotona tutti oli muodostunut entistä tärkeämmäksi, tyttö vaati sitä muulloinkin kuin uniaikaan.



Tyttö oli tuolloin 2v2kk. Olin aivan tyrmistynyt, että tuolla lailla ottivat tutin pois minulta kysymättä. En kuitenkaan viitsinyt tehdä siitä isoa numeroa, koska tyttö oli jo oppinut nukahtamaan ilman tuttia pk:ssa. Sanoin kuitenkin hoitajille, että tutti säilytetään tytön lokerossa ja se täytyy hänelle antaa sellaisissa tilanteissa, jos satuttaa itsensä eikä rauhoitu syliin. Emme voineet ottaa tuttia kotona pois, koska siitä oli tullut tosiaan aikaisempaa tärkeämpi. Odottelimme siis pari kuukautta, ja kun tyttö oli 2v4kk, tutti lahjoitettiin kaverin vastasyntyneelle. Lopullinen vieroitus onnistui hyvin. Nukahtaminen iltaisin vaikeutui, mutta ei onneksi juuri itkenyt tutin perään.



Meilläkin hoidon aloitus oli tosi hankala (tyttö oli 1,5-v.). Hoitajat ehdottelivat jo silloin, että tutin käytön voisi lopettaa pikku hiljaa, mutta tein selväksi, ettei siihen kajota ainakaan puoleen vuoteen, jotta tyttö ehtisi tottua hoitoon.



Jos olet ehdottomasti sitä mieltä, että lapsenne tarvitsee vielä tuttia pk:ssa, tee se hyvin selväksi hoitajille. Ja sano samalla, että sinulta lupaa kysymättä tuttia ei pois oteta.

Olemme itse yrittäneet vierottaa 1v8kk lasta tutista puolitoista viikkoa eikä tuttia ole annettu enää ollenkaan kotona. Päiväkodissa sen sijaan tutti on annettu välillä päiväunille, koska lapsi sitä on vaatinut ja huutanut niin, että muut eivät olisi voineet nukkua. Vierottaminen on ottanut meillä koville etenkin nukahtamisen osalta eikä päiväkodin toiminta ole ainakaan tukenut siinä.


... aikoihin.



Kävi nimittäin niin, että kerran lastenlääkäri sanoi tyttären kuullen, että tutissa voi olla niitä kurkkuun menevisä pöpöjä ja kehoitti putsaamaan tutit aina hyvin.



No kotona tätä asiaa hieman setvittiin ja tytär heitti tutin nurkkaan todeten, että ' siitä tulee kurkku ja korvat pipuiseksi ...?'



No eihän se tietenkään noin helposti mennyt. Sovittiin, että yksi parhain tutti jää ja muut heitetään roskikseen (taisi olla äidille kovempi paikka kun tytär vain ' viskeli' tutit menemään ...) ja niin myös tehtiin.



Jonkun aikaa sitä yhtä tuttia pidettiin vain tarhan päiväunilla ja sitten ' siihenkin tuttiin iski pöpö' (ymmärtänette yskän) ja sekin täytyi heittää roskikseen. Se siitä.



Sitten vain höpöteltiin kannustavaan sävyyn tyttärelle, että ' kun olet nyt niin paljon isompi tyttö et tarvitse tuttia lainkaan' ja nyt tytär osaa jo itse kertoa sen meille ...



Joskushan siitä tutista vaan täytyy yrittää päästä mutta tuosta ap. kirjoituksesta saa jotenkin sellaisen mielikuvan, että tarhasta jotkut hoitajat pakottavat (negalla) yrittämään tutista vierottamista - toivottavasti näin ei ole - sehän täytyy hoitaa hyvässä hengessä niin lapsen kuin vanhempien ja tarhan yhteistyönä!



(" ;)

Meillä tutti jäi hammaslääkäriin. Kävimme 2-vuotiaana ensimmäisen kerran ja HL totesi, että nyt olisi korkea aika jättää tutti pois. oli kuulemma jo vaikuttanut hammasrivistön kehtitykseen. Jos ei nyt tutista olisi luovuttu, olisi kuulemma oikomishoito myöhemmin ollut edessä. Vielä 2-vuotiaan rivistö kuulemma voisi oieta itsestään, mutta tuon jälkeen tutin kanssa elävänä olisi todella joutunut oikomishoitoon, jota en halunnut -> tutti jäi pois.

Ja ihan varta vasten lähettiin kauas mummolaan eli etsittiin erilaista ympäristöä että asia olisi helpompi.Ensin kokeiltiin toisessa mummolassa pari päivää hyvällä menestyksellä-poika kävi vain iltaisin salaa keittiössä kokeilemassa voisiko maitoa juoda mukista...ja sitten 2viikkoa toisen mummin luona ja kotiin tullessa ei tietenkään löytynyt enää pulloja!Kerran poika raivosi,se tapahtui 3kk vieroituksen jälkeen kun pikkuveljelle tarjottiin tuttipulloa ekan kerran.Voi olla että teillä ajankohta onkin ihan hyvä koska kuten mainitsit niin muitakin muutoksia on tiedossa.Miksi huudattaisit tyttöä pitkään jos lyhyellä aikataulullakin onnistuisi?Voi olla että te vanhemmat pelkäätte tilannetta turhaan?lapset on aika sopeutuvaisia ja uskon että yli 2vee ymmärtää jo aika paljon.Itse ajattelen että ottaisin haasteen vastaan jos kerran ulkopuolistakin apua on tarjolla.

Unilelu on rakas rakas Upponalle, jonka hännässä tutti roikkuu... Ovat siis yhdistettynä turvaleluna... Pitäisi varmaan sitte ku aloitamme vierotuksen selittää ettei Uppis sitä enää halua käyttää... tai jotain...



Hammaslääkäri sanoi, että kyllä hampaista joko näkyy erittäin lievää " sisäänpäin kääntyneisyyttä" , mutta se voi olla täysin luontaista tai sitten tutin käytöstä seurausta. Eli normaalien hampaiden normit vielä täyttyvät... Ei pitänyt pahana kuitenkaan unitutin käyttöä, muttei todellakaan tietenkään tutin käyttöä ihan jo ammattinsa puolesta suositellut. Tästä vinkkelistä katsottuna on lienee täysin selvää että mitä pikemmin tutista eroon sen parempi! En todellakaan myöskään hammasrautoja ehdoin tahdoin tyttärelleni haluaisi!



Oli ikävä kuulla että tosiaan jollekkin tutista vieroitus oli tehty konsultoimatta vanhempia. Mun mielestä kuitenki sen verran suuri asia että haluaisin tietää. Muutenkin oon erittäin kiinnostunu tietämään miten tytön dagispäivä on aina mennyt (välillä saa turhan nihkeästi infoa, tyyliin: helt ok. Ja sitte pitää kysellä: onko syöny, nukkunu, kenen kanssa leikkiny? jne. Ja sitte voiki saada ihan eri kuvan päivästä...).



No jos ajattelisi tota helmi-maaliskuuta vierotusajankohdaksi (tyttö sillon n. 2,5 v. Toivottavasti hampaat ei vinoudu kamalasti muutaman ekstra kk takia...



Lotta



Kiitos viestistasi! Ihana lukea. Meidan tytto 2v kayttaa tuttia nukkuessaan ja loytaa sen paivalla laittaa aika nopeasti suuhuun. Tutti on meilla tosi tarkea ja olenkin itse ihmetellyt naita suomalsia aiteja joille vierottaminen jo 1 v on jotenkin tosi tarkea juttu. Itse soin tuttia 4 v asti ja purentani on " taydellinen" , joten siihen avopurenta hommaan en heti usko.



Meille on tulossa myos vauva kevaalla, joten muutoksia tulee...



Mutta siis kiva oli lukea kirjoituksesi, joka oli niin samoilla linjoilla oman ajatteluni kanssa. Tuo vaihtosysteemi otetaan meilla varmasti kayttoon kun sen aika tulee.



elenoora tutti 4v asti & kauniita hampaat, tytto 2v& useita tutteja ja rv 18

Ihan relevantteja pointteja kirjottelitte.



Muutama selvennös vielä: Kun mainitsin suurista pysyvistä muutoksista joulukuun alussa, niin se tulee olemaan se että tyttö joutuu valitettavasti 100% pk:laiseksi eikä 80% niinkuin tähän asti eli en usko että tämä on hyvä muutos myöskään tutin pois ottamiseen kun pk päivät vaan pitenee eikä mammaa näy eikä kuulu... Nyt jo kuulemma katselee seinäkellon viisareita kun mun nykyinen hakuaika lähestyy...



On myös aivan totta että mahdollisesti me vanhemmat pelkäämme pahinta eli että vierottaminen olisi helpompaa kuin luulemme mutta pelko on syvällä... Jotenkin tytön tapa suhtautua tuttiin ja muihin tärkeisiin asioihin on niin perusteellinen ja vaativa. On erittäin tiedostava tyyppi yms. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta näin me hänet koemme. Todella reipas ja itsenäinen, mm. ilman vaippaa ollut jo 1,3kk lähtien. Eikä tällaisilla asioilla ole mielestäni merkitystä, mutta tiedoksenne vaan että tämä tutti asia on hänellä se ainoa ns. " vauva-asia" . Tuttipullosta ei ole koskaan suostunut juomaan, haluaa nukkua omassa sängyssä jne.



Pahoin pelkää että hänen päiväunitutin käyttöä paheksutaan tai ainakin väheksytään pk:ssa. Mielenkiintosta on myös se, että pk:ssa kuulemma pyytää välillä muutenkin tuttia (ei kuitenkaan anneta ja se sopii myös meille vanhemmille...) kun taas kotona ei todellakaan muista tutin olemassaoloa valveillaollessaan. Olin vähän hämmästynyt että pk:ssa näköjään sen muistaa vaikka siellä on niin paljon sitä touhua ympärillä (eli tuntee turvattomuutta, on mun arvioini tilanteesta).



No katsotaan tilannetta. Taidan vielä toistaa ettemme halua hänelle vierotusta vielä. Ja toivottavasti sieltä ei tule painostusta sitten tämän enempään. Mitään ymmärrystä ei siis tuntunut löytyvän (olisikohan silläkin jotain merkitystä ettei ryhmän 3 hoitajalla ole kenelläkään omia lapsia, ei kokemusta alalta eikä alan koulutusta???!!!! Asia joka mua jaksaa ihmetyttää!!!). Jotenki kamalaa tajuta etten ihan 100% varma oo vaikka siellä kuitenki sitä jollainlailla jo alotettaisi... En vaan yksinkertasesti halua lisätä sitä turvattomuuden tunnetta lapselleni kun tässä on vielä esim. koko kevät aikaa miettiä sopivampaa ajankohtaa vierotukselle. Haluaisin hänen ensin tottuvan kunnolla päiväkotiinsa.



Sekavaa tekstiä, sori... Mielellään kuulisin vielä lisää kommentteja!



Lotta

Päätös on teidän, ei heidän.



Oma lapseni söi tuttia pitkään ja vieroitus oli todella hankalaa, tuttia kyseli ja itkeskeli pari kuukautta!!! Ei siis hänen mielestään ollut vielä oikea aika jättää sitä pois!



Hammashoitaja neuvoi, että ihan hyvin voisi vähentää tutin käyttö esim. vain uniaikaan ja että kolmen vuoden iässä viimeistään jattäisi kokonaan pois, silloin vielä ehtii palautua jos virheitä purentaan on tullut. Näin meille sanottiin eikä suinkaan arvosteltu, paheksuttu vaan neuvottiin meidän näkökulmasta tilanteessa! Ja se oli minusta hyvä juttu kuulla ettei se nyt ihan " maailmanloppu" ollut että 2v lapsi söi tuttia!



Tuli vain mieleeni jos lapsesi pelkää nukkumista PK:ssa, että paheksutaanko siellä lapsellesi sitä tutin käyttöä ja jatkuvasti siitä hänelle sanotaan jotenkin, että lapsesi tuntee olonsa turvattomaksi?Pelkää että tutti viedään häneltä.. Tuttihan on hänelle siinä nukkumaan menossa tuttu ja turvallinen " kaveri" eikä sitä kukaan saa pois ottaa. EI mielestäni ainakaan kukaan muu kuin vanhemmat ensin yhdessä juteltuaan lapsen kanssa koska hän on jo sen verran iso että tarinoita hiirivauvoista ja semmoisista voisi kehitellä ;)



Toivottavasti saatte asian ratkaistua..

unirätillä, nallella tms.? Meidän pojan tuttivieroitus onnistui aikoinaan tosi helposti, sillä korvasimme sen unirätillä. Kun poika sitten aloitti päivähoidon, oli unirätti se, joka kaivettiin päiväuniaikaan esiin ja toi turvaa. Nykyisin poika ei unirättiään juuri hoidossa kaipaa, kotona se on siltkin vielä erittäin tärkeä juttu.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat