Vierailija

Melkein kolem vuotiaamme lähes joka ilta sanoo minulle (äidille) " en rakasta sua, rakastan isiä, koiraa ja kissaa (lemmikit luettelee nimiltä)" .



Kun tämä alkoi ajattelin että ohitan hänen rakastamattomuutensa kokonaan, mutta kun on jatkunut. Niin päätin, että sanon hänelle, että ei sun ole pakko, äiti rakastaa sua kuitenkin!



Nyt kun äidin " rakastamattomuutta" on kestänyt jo pidempään, alkaa pikku hiljaa äidin pää hajota. Miksi ihmeessä minua ei voi rakastaa??? Vain isi ja lemmikkimme kelpaa rakastettaviksi.... Onko syynä kenties se että isä on vuorotyössä ja minä joudun pitämään kovaakin kuria kotona? Vai mikä kumma on? Mielestäni en kasvatuksen suhteen ole kohtuuton (kunhan ketään ei satuteta niin lähes kaikki on ok)!



Onko tää nyt sit normaalia uhmaa? Ja jos on niin kauan tätä äitin rakastamottomuutta kestää?



Please auttakaa te tietävämmät!!!

Kommentit (17)

hänellä pikkusisko 1.4kk...



ja UHMAA pukkaa :)



joka päivä melkein nämä samat jutut:

-minä en ole mimosan (pikkusisko) sisko!! en ole!!!

-isi rakastaa minua ja äiti rakastaa mimosaa!!!

-en tykkää äidistä!

-minä tykkään isistä ja äiti mimosasta...



empä oo tähän osannut oikeen mitään sanoa...olen vaan näyttänyt surulliselta ja kysynyt miksi ei tykkää äidistä



kaikkea muutakin kivaa on keksinyt uhmailla :)

on niin että meidän 3 v sanoo aina päinvastoin, eli jos äiti sanoo että rakastaa vastaa: En rakasta äitiä, rakastan isää, ja kun isä sanoo että rakastaa vastaa: En rakasta isää, rakastan äitiä.



Eli kuuluu varmaan asiaan tossa iässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierähtää kivi sydämeltä kun ei tarvi miettiä mikä lasta vaivaa.



Ja lapsemme on siis poika, eli miten se oidipaalivaihe/kausi voisi vaikuttaa tässä tapauksessa?

ei pienet lapset ymmärrä mitä rakastaminen oikeasti on. Eikös sekin ole jo tapakasvatusta, että opetetaan ettei kaikkea voi sanoa ääneen..ihmiset pahoittavat mielensä. Ei kannata nyt kuitenkaan ottaa tuota lapsen " rakastamista" samanlaisena tunteena kuin itsellään on. Puhutaan siitä sitten eri ketjussa jos tarvetta, ovat lapsilla ja aikuisilla kuitenkin ihan eri asia

mummi on paljon kivempi kuin äiti. Ei kauheen kivalle tunnu mutta poika kyllä myöskin sanoo äitiä parhaaksi kaveriksi, halaa, pussaa myös. Olen ajatellut sen niin että onpa kivaa kun niin kovasti tykkää mummista. Mutta en ole hetkeäkään epäillyt etteikö minua rakastaisi. Miksi pienelle lapselle ei voisi sanoa että kyllä äitiäkin pitää rakastaa, äitille tulee muuten paha mieli ja äiti ainaskin rakastaa sua hirmuisesti?


Esim. tuossa aiemmassa Mimosa-sisko -esimerkissä on aika ilmeistä että lapsi kokee että äiti antaa enemmän aikaa/ huomiota pienemmälle = äiti ei (muka) häntä rakasta, niinpä ei hänkään äitiä! Eli hakee sillä huomiota itseensä, että saisi äidin vakuuttamaan että hänestäkin tykätään (mieluummin enemmän kuin siskosta, vielä!) Lapsi peilaa oman mustasukkaisuutensa äitiin; " miltäs tuntuu kun rakastan enemmän isää kuin sinua..."





Ja monesti lapsi sanoo tahallaan ärsyttääkseen asioita joita ei oikeasti tarkoita, kun on huomannut että k.o. asia saa esiin voimakkaita tunteita vanhemmassa. Esim, jos tietää että äiti haluaa että sanotaan äidiksi eikä etunimeltä, niin pitkäjänteisesti ja tahallaan käyttää pelkkää nimeä äidin kuullen, ja virnuilee tyytyväisenä kun äiti vetoaa, että siitä tulee paha mieli. " Että siitäs sait, kun lähdit taas töihin ja minun piti mennä päiväkotiin, vaikka olisi ollut kivempi viettää päivä äidin kanssa..."



Kuitenkaan lapsi ei tällä tarkoita ettei rakastaisi, älkää äidit masentuko vaikka se kauhealta kuulostaakin, se on todellakin sitä rajojen hakua ja huomion kalastelua. Lapsi testaa sanan mahtia ja se on todellakin yleistä.



enemmän lukemassa säntöjä hänelle, ja isä tuntuu niiiin mukavalta... Jatka samaan tahtiin sanot aina että sinä rakastat kuitenkin häntä jne. Odotapas kun ne pahemmat sanat alkavat tulla käyttöön ja olet ties mikä k...pää yms...kyllä se vielä iloksi muuttuu...joku päivä.

Vierailija:

Lainaus:






Jos lapsi muuten käyttäytyy normaalisti sinua kohtaan, niin kyllähän tuo on ihan kokeilua ja rajojen hakua on - sitä lähintä uskaltaa koetella.

Muista vain sanoa, että äiti rakastaa kuitenkin =)










" Miksi pienelle lapselle ei voisi sanoa että kyllä äitiäkin pitää rakastaa, äitille tulee muuten paha mieli ja äiti ainaskin rakastaa sua hirmuisesti?"

ja kuuluu asiaan.



Tärkeintä, että osoitat lapselle, että sinä rakastat ja että lapsi on tärkeä, sanoi hän sitten noin tai ei.



Kai tuossa on myös jotain rajojen kokeilua: pysyykö se turvallinen aikuinen tukena ja turvana kaikesta huolimatta.



t. vajaa 4-vuotiaan, uhmaikäisen äiti, joka on tyhmä ja jonka lapsi haluaa muuttaa kavereille =)

Osaako siis tuonikäinen antaa tunteelleen nimen? Siis ymmärtääkö, mitä tarkoitetaan, kun äiti sanoo rakastavansa lastaan??



Meidän 3v9kk sanoi yhteen väliin rakastavansa pupuaan, kun minä kerroin rakastavani häntä.

meillä oli kausi, jolloin lapsi luetteli isän, koiran, isovanhempien lisäksi miltei kaikki kumminkaimatkin keitä rakastaa ja mainitsi myös, mutta äitiä ei rakasta.



Ja nykyisin siis olen aina välillä tyhmä....



Jos lapsi muuten käyttäytyy normaalisti sinua kohtaan, niin kyllähän tuo on ihan kokeilua ja rajojen hakua on - sitä lähintä uskaltaa koetella.

Muista vain sanoa, että äiti rakastaa kuitenkin =)







" Isi on ihuna, mutta äiti vaan keittää vihasena puuroa" =D



Eilen sai kauheat uhmaraivarit ja huusi että jos minä (äiti) en muuta pois niin hän muuttaa koirankoppiin.



Tänä aamuna tuli herättämään pusulla ja sanoi, äiti on niin kaunis ruttuisenakin=D=D



Taitaa siis vähän mielialat vaihdella



Tyttö siis kyseessä!



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat