Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Siis mitä asentoja kokeilit ja mikä oli paras?



Minä kokeilin vain puoli istuvaa ja kyljellään ja kyljellään sitten vain synnytinkin.... mulle helpompi tapa!!

Sivut

Kommentit (42)

Yritin ensin kätilön ehdotuksesta kontallaan, sitten puoli-istuvasti ja lopulta halusin itse jakkaralle. Siihen aion luottaa vastakin, jos vielä niihin hommiin päästään. Painovoima tuntui hoitavan homman kuin itsestään eikä tarvinnut miettiä mihin suuntaan pitäis ponnistella (niinkuin neuvolan perhevalmennuksessa sanottiin synnytyksessä tehtävän).

avoimin mielin enkä suunnitellut mitään. luotin siihen että tiedän sitten mitä tehdä. ja niin tiesin. olin avautumisen loppuvaiheessa seisaaltaan nojaten sänkyyn ja siinä ponnistinkin. en voinut kuvitellakkaan muuta asentoa siinä tilanteessa. liikkuminen tuntui erittäin ikävältä näin lievästi sanottuna. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kokeilin puoli istuvaa ja siinä synnytinkin. Ei mulle ehdotettu edes muuta ja en muuta osannut vaatia, koska olin vapaaehtoisesti kätilön ohjattavana =) Se oli ihan jees asento.

Yhdeksän olen synnyttänyt enemmän tai vähemmän puoli-istuvassa asennossa. Kymmenes syntyi seisten, koska en ehtinyt kiivetä pöydälle. Se oli TODELLA helppo ponnistus. Ehdottomasti en enää koskaan yritäkään ehtiä viralliseen asentoon :)

Tuliko siinä hötäkässä repeämiä tms?

Itse kun olen ponnistanut puoli-istuvassa ja siinäkin vauva(t) on tullut muutamalla kunnon ponnistuksella ulos, niin pelkään miten jakkaralla kävisi. Kun sanotaan että siinä ponnistaminen on vielä nopeampaa. Pystyykö siinä pidättelemään tiukassa kohdassa (pään tullessa) niin että kudokset ehtivät venyä luonnollisesti vai repeääkö helpommin? Tuossa puoli-istuvassa selvisin molemmista ilman pienintäkään repeämään niin en tiedä " uskaltaako" sitä edes muuta kokeilla jos kolmas vielä suodaan... :)

Syntyi puoli-istuvassa asennossa.En saannut ite päättää asentoa.kuopuksen synnytyksessä ponnistin seisaaltaan se oli huomattavasti helpompaa.lienee myös painovoima apuna.

mutta näistä sit halusin ihan lopuksi ponnistaa tuossa puoli-istuvassa, mulle tuo kyljellään olo ei sopinut ollenkaan kun en jotenkin saanut siinä " voimaa" ponnistaa!

Seuraavakin kyl puoli-istuvassa, jos ei leikkausta tuu;)



R-p ja tylpykät 34+1

Esikoinen syntyi jakkaralla, olin saanut epiduraalin mutta onneksi jalat kantoivat jakkaralle asti, ponnistusvaihe oli kuitenkin aika pitkä ja olis varmaan kestänyt puoli-istuvassa kauemminkin. Nyt tokalla kertaa kotan pärjätä luomuna, koska haluan taas pystyasentoon ja epiduraalin kanssa ei aina onnistu! Olen vähän miettinyt kyykkyasentoa ja jos en siinä jaksa olla, niin sitten jakkaralle tai polvilleen/kontalleen. Joku muuten kyseli, että onko ponnistusvaihe sitten tosi nopsa pystyssä ja tuleeko sitten helposti repeämiä, niin tuo konttausasento on kuulemma nopeaan synnytykseen hyvä, koska se vähän jarruttelee vauvan vauhtia.

Aleksandra0905:

Lainaus:


Siis mitä asentoja kokeilit ja mikä oli paras?




Alunperin halusin kokeilla jakkaraa, mutta tositilanteessa olin ensin kyljellään (ei hyvä mulle) ja selällään sukista kiinni eli se perinteinen, joka oli hyvä eikä selkäkään kärsinyt.



Aluksi olin seisaallaan, mut kätilö ei sitä ensikertalaiselle suositellut ja ehdotti jakkaraa. Olin sitä itsekin ajatellut, mut siinä hötäkässä osannut mitään kysyä...

Jakkaralla sitten ponnistelin poikaa maailmaan ja tykkäsin kovasti asennosta. Tosin lapsi sitten loppujen lopuksi syntyi puoli-istuvassa, kun kätilö pyysi sängylle kiipeämään, et saadaan vauva nopeasti ulos (sydänäänet alkoi heiketä). Kahden supistuksen ajan siis puoli-istuvassa, ensimmäisellä hain tuntuman siihen miten/mihin tässä asennossa ponnistetaan ja seuraavalla supistuksella syntyi sitten vauva.



Jakkaralla oli jotenkin todella helppo ponnistaa, mutta vaatii kyllä voimia kun siinä melkein 40 minuuttia puskee... Onneksi avautumisvaihe oli niin helppo ja nopea, etteivät voimat huvenneet jo silloin - muuten olisin varmaan joutunut petiin jo aiemmin...

Kun kylkiasento ei tuntunut mun jutulta. Tokan jouduin kätilön vitkuttelun takia ponnistaa täysin makuulta.

Nyt kolmannen haluaisin myös polvillani ponnistaa, jos aika antaa myöten eikä vauvalla olisi yhtä kova kiire kuin kakkosella.



Heidi 33+5

Olin pystyssä koko synnytyksen. Ponnistamisen aloitin jakkaralla, mutta koska en tuntenut ponnistamisen tarvetta alussa, enkä saanut " otetta" hommaan, nousin välillä vähäksi aikaa seisailleen vasten sellaista kävelytukea, johon saa ylävartalon tuettua ja jossa on käsikahvat. Seisailla meni muutama ponnistus, jonka jälkeen laskeuduin takaisin jakkaralle. Seisominen oli auttanut lasta laskeutumaan alemmas, joten nyt jo tunsinkin jotakin - niin ponnistamisen tarpeen (vaikkakin heikkona) kuin lapsen etenemisen. Kipua en muista ollenkaan. Olin niin keskittynyt voimien keräämiseen, ponnistamiseen ja tauoilla hengittämiseen. Sen muistan, että tunsin, kun lapsi tuli esille vähitellen muutaman ponnistuksen/supistuksen aikana.



Vaikkei muista asennoista olekaan kokemusta, oli tämä siinä tilanteessa ainoa mahdollinen tapa omasta mielestäni. Vaikka lapsivesi oli ollut vihertävää, ei se jakkaralla oloon ollut kuulemma este.

jakkaraa, polvillaan tai seisten. Mutta tositilanteessa ponnistin ihan omasta halustani sitten puoli-istuvassa jalat kätilön ja miehen kyljillä enkä muita kokeillutkaan. Tuossa asennossa ponnistaminen oli niin helppoa etten helpompaa osaa kuvitella - enkä siis ehkä enää muuta aio kokeillakaan mahdollisissa tulevissakaan koitoksissa. Molemmat vauvat ulos muutamalla kunnon ponnistuksella ja ihan ilman vaurioita :)

kylkiasento. Toka ja kolmas ½istuva.



Nyt ajattelin jakkaraa , jos voimat on vaan sellaiset. Anatomiaan nyt perehtyneenä olen sitä mieltä että maan vetovoima ja ponnistussuunta ovat yhteneväiset kuten ulostaessa. Veikee se skeidaa on ylöspäin työntää. Se kun sieltä eka tulee ja vasta sitten vaavi.



*gravidity ja graviditeetti ne yhteen soppii* laulaa

...epiduraalista. Päinvastoin epiduraali rauhoitti heilumista ja lopettikin sen joksikin aikaa.



Mitenkään kivuliasta se ei ollut, ainoastaan höntin tuntuista kun raajat vaeltelivat ihan omia menojaan.

-Ensimmäisen lapsen aikana kokeilin puoli-istuvaa mutta päädyin kuitenkin jakkaralle kätilön polvistuessa eteeni. (Oli loistava asento työntövaihe kesti 15min.)

-Toisen aikana synnytin synnytystuolissa (ihan ok muttei helpoin työntövaihe 8min)

-Kolmas syntyi selin maaten sukista kiinni pidellen (yllättävän helppo vaikka itse epäröinkin, kätilö jostain syystä suositteli tätä asentoa, työntövaihe 1 min.)

- Neljäs syntyi selin makuulleen polvet vain koukussa (tuntui hyvältä just silloin kun lapsi pukkas hopulla ulos, työntövaihe kesti 1min.)

Kaikki neljä lasta olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa ja se on ollut mulle ehdottomasti paras. Ponnistusvaiheet ovat olleet nopeat: 10, 8, 6 ja 3 minuuttia.



Tansku, pojat *2 & tytöt *2

Synnytys oli tosi pitkä ja olin ihan väsynyt. Olisin halunnut olla jakkaralla, mutta olikohan sitä edes sairaalassa...tai muuten jotenkin pystymmässä. Seisoin avautumisvaiheen lopussa sängynlaitaan nojaten, mutta kun alkoi ponnistuttaa, niin kätilö(opiskelija?) kehoitti sänkyyn. Sanoi, että voisin nojata päätyyn, mutta se oli tosi hankalaa kun patja upotti polvien alla. Sitten menin puoli-istuvaan asentoon. Siinä olisi pitänyt sukista repiä, mutta enhän mie jaksanu. Mitä muuten se auttaa se sukista kiskominen, kokeneet? Sitten käsiin aina nojasin kun ponnistin, kun tuntui, että istun vauvan päällä kun se ulos tulee. Kädet olis tosi kipeät, kun ponnistusvaihe kesti kamalan pitkät 1h 19min. Tuntuu vieläkin, että olisi se nopeammin tullut jos olisin saanut olla pystymmässä, tuolissa tai seisaallaan mies vaikka takana tukena. Ens kerralla mua ei saa sinne sänkyyn kyllä kuin ihan pakosta!

Synnytysaikana ollaan L-PKS alueelle muuttamassa, onkohan siellä minkälaisia varusteita synnytyssalissa, kun ei ehditä tutustumaan???

Molemmissa synnytksissä olen mennyt sairaalaan lähinnä ponnistamaan, joten en ole ehtinyt kokeilemaan eri asentoja. Ponnistusvaiheet kestäneet 21 min ja 8 min.

..polkujaan, etten jaksanut pysytellä polvillani (halusin ponnistaa sängyssä ja samalla käyttää painovoimaa, eli polvillaan sängynselästä kiinnipitäen).



Kätilö ehdotti kylkiasentoa joka mielestäni toimi hyvin. Ei tullut lonkkakipuja.



Virallisesti ponnistus kesti 44 min asennonvaihtoineen ja haahuiluineen (aluksi ei ponnistuttanut kun loppuvaihe aukesi niin nopeasti epiduraalin jälkeen).



Sitten kun lopulta tajusin heittää ilokaasumaskin pois ja kätilö neuvoi tosi hyvin ponnistuksen (tajusin jujun), vauva tuli ulos kahdella supistuksella. Jäi voittajafiilikset kun pääsin niin hyvin jyvälle ponnistamisesta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat