Seuraa 

miksi joku tuleva äiti ei voi sietää sitä jos tuleva lapsi on tyttö? minua hirvittää ajatus jos niin käy niin miten hän suhtautuu siihen, Nyt hän on aivan järkyttynyt ajatuksesta, ja pelkään todella tulevan lapsen puolesta. Eikö se ole sama kumpi se on ja millainen se on, ei meillä ole tulevien lapsien sukupuoleen mitään määräysvaltaa,Kaikkien pitää olla yhtä rakkaita oli ne tyttöjä tai poikia. En ymmärrä Äidin vihaa tyttölasta kohti.

Kommentit (11)

Tervejärkinen äiti rakastaa lastaan sukupuolesta riippumatta.. Itse toivoin ensin tyttöä, mutta luulin odottavani poikaa ja sekin tuntui oikein kivalta. Tyttö kumminkin tuli!



Toista odottaessa odotus oli aivan erilainen kuin eka, pahoinvointi ja mahan muoto, mielihalut ja kaikki oli päinvastoin kuin ekassa. Ajattelin sitten odottavani poikaa, itse asiassa olin siitä lähes varma. Halusin pojan ja mieheni myös (oli sanonut jo ekassa toivovansa poikaa, mutta rakastui tietysti tyttöön välittömästi ja hullun lailla). Kaikki puhui että esikoiselle tulee " pikkuveli" , sanoivat että aivan selvästi poikamaha jne. Ostettiin sinisiä vaatteita ja mietittiin pojalle nimeä.



Sitten kun syntyi toinen tyttö, oli aluksi " pettymyksen" tunteita. Se oli tosi kamala tunne, kun joutui asennoitumaan kokonaan uudelleen, ja oikeesti SUREMAAN sitä lasta jota ei saanutkaan! Syyllisyydentunteet painoivat, kunnes tajusin ettei siinä ole mitään pahaa, me oltiin vaan luotu liian epärealistisen kuvan tulevasta lapsesta ja nyt jouduttiin luopumaan siitä. Rakastin tytärtäni tietenkin valtavasti, mutta jouduin silti käymään läpi " suru-ajan" ennenkuin pystyin ajattelemaan että tämä oli juuri se lapsi mikä oli tarkoitettu meille. Nyt kun tyttö on jo 5-kuinen olen äärettömän ylpeä tyttäreistä, ja seuraan ilolla miten hyvin siskokset tulevat toimeen ja sydäntä lämmittää kun isosisko hauskuuttaa pikkusiskoaan.



Eli, jos luulee odottavansa jompaa kumpaa ja asennoituu siihen kovin vahvasti, voi tulla pettymyksen tunteita jos todellisuus ei vastaakkaan näitä- mutta se ei tarkoita sitä että ei rakastais lastaan. Ei kannata siis tuomita äitejä jotka " toivovat" jompaa kumpaa, siihen voi olla monta syytä, ja koko tilanne muuttuu heti kun lapsen saa syliinsä!

..toinen lapsi on piakkoin haaveissa ja olen jo nyt alkanut stressaamaan siitä, että kovasti toivon toista tyttöä kun tämä ensimmäinen on ollut niin kertakaikkisen ihana ja täydellisen rakastettava tapaus.



Potentiaalisen uuden tulokkaan oikeus on toki olla kumpaa sukupuolta hyvänsä ja olenkin alkanut hyvissä ajoin muokata ajattelua siihen malliin, ettei se mahdollinen uusi vauva sitten kumminkaan ole sama ihminen kuin tämä ensimmäinen oli hän sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei kai vaan kyse ollut minun miehestäni?? = )))

Hänen ystävänsä pyysi juuri mainitsemallasi tavalla kummiksi, ja mieheni vastasi että pojalle voi tulla. Hänellä oli jo ennestään kummityttö, eikä hän ole järin uskonnollinen. Kai hän ajattelin että sopiva määrä on yksi kumpaakin = )

Toisaalta uskon kyllä, että olisi suostunut tytönkin kummiksi. Lapsuuden kavereita kun ovat tämän ko. isän kanssa. Ehkä mieheni ei myöskään ymmärtänyt asian " vakavuutta" , johtuen tästä " uskottomuudesta" . Meidän omia lapsia ei myöskään ole kastettu,minun vakaumuksestani johtuen.

Tämä nyt oli vain joitain ajatuksia, kun sattui vaan olemaan niiiiiin samalainen tilanne.

mutta ystäväni kertoi minulle että olivat miehensä kanssa pyytäneet miehen kaveria lapsensa kummiksi, siis miespuolista. Lapsi ei ollut ihan vielä syntynyt, ihan viimeisiä viikkoja vietiin.

Tyrmistyin kun kuulin vastauksen että POJALLE hän voi tulla kummiksi mutta ei tytölle. Huh!

olisi saada molempia sukupuolia. En todellakaan usko, että kukaan tervejärkinen äiti vihaa lastaan sukupuolen vuoksi. Ehkä se saattaa sieltä isän puolelta sitten enemmän tulla, että toivotaan hieman enemmän poikaa (koska poika yleensä jatkaa sukunimeä), mutta ainakin tuntemani isät ovat olleet aivan onnessaan tyttövauvastakin.



Todella omituista jos olet tuollaiseen asiaan törmännyt. Sukupuoli on nyt lapsessa se kaikista vähänpätöisin asia, ja molemmat ihan yhtä hyviä ja rakkaita.

Siis, että lapsen sukupuolella on vanhemmalle väliä muutamaltakin tutulta. Tarkoitan juuri sillä tavoin, että masentuvat, ellei lapsi ole heidän toivomaansa sukupuolta. En tarkoita missään tapauksessa, että siinä olisi vikaa, jos nyt haaveilee huvikseen jommasta kummasta sukupuolesta ja sitten hyväksyisi yhtä hyvin kuitenkin kumman vaan. Minustakin se oli kauhean järkyttävää! Olen itse saanut tytön mutta yhtä rakas poikakin olisi ollut. Minua järkyttää pelkosi, anli, että kuvauksesi äiti ei ehkä ollenkaan hyväksy lastaan, jos ei saisikaan lasta. Toivottavasti hän ei kuitenkaan ole ihan vakavissaan puheissaan, joita olet kuullut luultavasti häneltä vaan voisit tulkita hänet väärin? Ethän todella joudu pelkäämään lapsen puolesta? Tarkoitatko, että hän tekisi vielä abortin ellei lapsi ole oikeaa sukupuolta kuten esim. kiinalaiset usein tyttösikiöille?

Voimia, anli!

kyllähän minäkin olen aina toivonut tyttöä ja esikoine olikin tyttö vaikka luulin odottavani poikaa.

kuopusta kun odotin ... olin aivan varma että on poika ja niin olikin, ja puolisoni sitä toivoikin.



kolmanneksi haluaisin pikku prinsessan taas, mutta ihanintahan on se vauva, ei se sukupuoli. kunhan vielä saisi oman pienen nyytin. sukupuoleen katsomatta.

Heh :)

Ei kyllä kuullosta sinun mieheltäsi :)

Tämä kyseinen herra oli ihan tosissaan vakavalla naamalla sanonut että ei hän voi tulla kummiksi jos on tyttö koska ei keksi tytön kanssa mitään tekemistä eikä osaa sille mitään ostaa. Aiempia kummilapsia hällä ei ole.

En nyt halua ketään arvostella asiasta mutta kyllä itselläni voisi naama venähtää ko vastauksesta jos itselleni vastattaisiin noin :-o

Tosin minä kysyin kummit vasta lapsen synnyttyä.

esikoisesta salaa toivoin aluksi poikaa, mutta kun sain kuulla odottavani tyttöä ehdin totuttautua ajatukseen ja nyt olen todella ylpeä ja onnellinen ihanasta prinsessastani! pojan olisin halunnut vain siksi että siitä olisi tullut " suojeleva" isoveli..

äsken eli tarkoitin tuossa, että minustakin oli kauhean järkyttävää, kun tutuille lapsen sukupuolella oli väliä. Itselle kumpi tahansa sukupuoli oli yhtä rakas toive ja oli ihanaa saada tyttö. Silti pojankin saaminen olisi ollut varmasti yhtä ihanaa. Haaveilinkin itse kummastakin sukupuolesta ennen lapsen syntymää.

Mulla oli raskauden aikana tunne, että poika on tulossa, kun lueskelin uskomuksia just mahan muodosta ja mielihaluista yms. Kuitenkin salaa toivoin ehkä tyttöä, näin synnytyksen jälkeen sen uskaltaa paljastaa. Totuttelin ajatukseen, että poika tulee, ultrissa tms. ei kysytty sukupuoliarvauksia, vaan haluttiin pitää jännitys. Tyttö kuitenkin tuli, suureksi yllätyksekseni ja onnemme kukkuloilla oltiin miehen kans kumpikin. Varmasti oltais ihan yhtä suurella rakkaudella otettu vastaan kyllä se poikakin. Loppujen lopuksi en olis ollut pettynyt tms. poikaan, tärkeintä oli saada se toivottu ja haluttu vauva ehjänä maailmaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat