Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä on 10kk ikäinen ihana vesseli. Ehtiväinen pikkukaveri saa käsiinsä aika usein sellaista mitä ei saisi ottaa ja välillä ryhtyy muutenkin luvattomiin puuhiin. Miten mielestänne on parasta opettaa mitä on EI? Hienovaraisesti ohjata muihin juttuihin vain tiukka linja ja vauvan nostaminen esim. pois tai esineen ottaminen tiukasti pois?



Entä ruokapöydässä? Pois pöydästä vaan jos ei maistu? Ja entä jos se huuto silti jatkuu? TÄmän ikäinen ei vielä ymmärrä oikein mitään ja usein hakee vain huomiota ja syliä itkun seassakin. Itse otan sitten kyllä syliin, koska ei näin pientä voi mitenkään " rangaista" . Joskus vaan mietin, että millainen on se hyvä linja ja miten meidän pojasta tulisi hyväkäytöksinen, koska se on kuitenkin tosi tärkeää.



Missä iässä se ei alkaa mennä läpi eli minkä ikäinen ymmärtää mitä kielto tarkoittaa?

Kommentit (8)

Ympäristö mahdollisimman lapsiystävälliseksi, koska ympäristö, jossa kuulee jatkuvaa eitä, ei motivoi ja kannusta luovuuteen. Sitten on tietysti hyvä olla ja tottakai tulee olemaankin niitä paikkoja, joihin ei auta kuin olla päästämättä.



Itse en lähde vimpan päälle perustelemaan vielä näin pienelle, tiukka ei ja toisaalle vieminen riittää mielestäni useinmiten. Jos perustelen, niin lyhyesti, muutamalla sanalla. Isompikin lapsi ymmärtää tällaista paremmin kuin luentoa. " mehän olemme sopineet" sanomiset ei mielestäni ole tarpeellisia, koska se ei ole totta; lapsi ei ole kanssasi sopinut mitään. isomman ja puhuvan lapsen kanssa sitten voi jotain jo sopiakin.



Ja kyllä sitä kokeillaan hymy naamalla kerran jos toisenkin, mutta joskus myös pelkkä eikin tehoaa : )

ja mielestäni kyllä jo jotenkin ymmärtää sanan ei. Ei silti tarkoita sitä että vielä tottelisi. Olemme vaan sitkeästi yrittäneet kieltää esim. niin kovasti kiinnostavien sähköjohtojen pureskelua esimerkiksi yhdistämällä tiukan ei:n poisnostamiseen. Sitä saa varmaan toistaa kyllä lukuisia kertoja ennen kuin alkaa yhdistää siihen että pitäisi totellakin. Ruokailu on sitten kyllä meillä oikea murheenkryyni. Ei tunnu olevan ruokahalua. Ei saisi kuulemma pakottaa syömään mutta jossei syö, on koko ajan tietty pahantuulinen ja pitäähän sitä syödä kasvaakseen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Selvästi kyllä eidän poika (nyt 9.5kk) tietää sanan ei. Toisinaan uskoo, mutta joskus taas on kuin ei kuulisikaan. kun itukasti sanoo ei niin joskus alkaa itkemään ja puistattamaan. On melko hauskan näköistä kn sanoo ei niin poikaa alkaa puistattamaan.. Eli ilmeisesti ei hirveän kiva sana ole. Mutta tietää kyllä tarkoituksen. (silloin kun itse haluaa.)

on aloitettu heti sillon kun poika alkoi liikkumaan eli 6,5 kk. Koska mielestäni mitä aikasenmin kertoo mikä on sallittua ja mikä ei niin sen aikasenmin se menee perille =) Esim sähköjohtoja ei pureskella, uunin luukussa ei roikuta eikä hellan nappuloita väännetä.

EI sanan käyttö on siis jo tuttua meillä, todella hyvin ymmärtää jos ei saa koskea tai tehdä jotain. Totta kai yrittää uudelleen ja uudellee ja vippas konsteilla yrittää " harhauttaa" esim katsomalla toiseen suuntaan mutta käsi silti hivuttautuu kaukosäändintä kohden ;)

Todella huomaa jo itsepäisyyden ja teko itkut kun komentaa että jotain ei saa tehdä- monesti sanon vain topakalla äänellä esim kun nousee syöttö tuolissa seisomaan että " muistako että olemme sopineet että ei saa nousta seisomaan, koska siitä voi tulla vahinko" tai " muistatko viimeksi kun kaaduit siitä pöydän vierestä ja tuli iso itku" .

En aina käytä EI sanaa ensinmäisenä- ovat jotkut viisaat sanoneet että siten lapsi sanoo kohta meille takas ei ei ei- eikä tee mitään mitä pyydetään. (tiedä onko totta koska on esikoinen kyseessä)

Mutta näin meillä on aloitetu aikasin kieltämään ja komentamaan, mutta myös keuhumaan ja kiittämään kun toivottu asia " menee perille" .

Ruokailun suhteen ei ole mitään ongelmia- kaikki ruuat menee alas ja ei todellakaan ole ruoka halun puutetta. En tiedä sitten isonpana muuttuuko se koskaan nirsoiluksi. Mutta sillä periaatteella että jos ei nyt maistu niin seuraavalla ruokailulla takuu varmasti maistuu-eikä mitään namuja välissä.

Poika on nyt 9 ja puol kk ja kotikieliä on kaksi ja molenmilla kielelillä ymmärtää kiellot ja ei sanan.



Terv. Heta ja poitsu



miksi ei. Esim. jos sähköjohtoja pureskellaan, niin sanotaan että: " niitä EI saa pureskella, koska niistä voi saada sähköiskun, ja tulee iso pipi...." Vauvathan ei tietenkään ymmärrä, mikä on sähköisku, mutta ei ne ikinä opikkaan jos niille ei sitä sanota. Sähköiskun voi demostroida, sanomalla että." sieltä voi tulla sininen salama" , joka pitää rätinä ääntä yms. Näin ainakin meillä. Nuorikkikin kummasti matkii, ja tekee pikkusormellaan sik-sakkia matkien salamaa ja ähisee kummissaan kulmat rutussa... Menee kyllä uudestaan ja uudestaan, mutta tietää mikä on kielletty.



Ja syömä hommissa pöristiin, ja tulkitsin sen myös, ettei ole nälkä. Olemme vähän myöhästäneet syömisiä, ja kummasti menee ruoka alas kun on " oikeasti" nälkä. Yhtään ei pöristä.



Näin meillä.



Meillä myös saman ikäinen pojan vesseli kuin teillä A.Kollontay ja olen monesti pohtinut samaa kuin sinä, olisi äärimmäisen ihanaa että osaisi kasvattaa hyväkäytöksisen lapsen, mutta miten.



Minä kiellän pikkuista jossain asioissa tosi tiukasti ei-sanan kera ja joissain asioissa vain kannan pois pahanteosta. Jotkut asiat ovat ns. kiellettyjä mutta koska niistä ei aiheudu vaaraa kiellän lempeämmin, että lopetapas tuo ja tuo ja vähän ajan kuluttua siirrän muihin puuhiin.



Ruokailun suhteen olen noudattanut sellaista linjaa kun pikkuinen esimerkiksi päristää ruokaansa suusta niin koitan olla kiinnittämättä huomiota etten villitse enempää pärisyttämään ja saatan myös sanoa " no-no nyt lopetetaan tuollainen ruoalla leikkiminen" . Ruokapöydässä en viitsi istuttaa mikäli ruoka ei maistu. Olen myös viimeisen kuukauden aikana oppinut ottamaan rennommin ruoan suhteen, olen tullut vain siihen tulokseen että meidän tenava ei syö isoja määriä eikä kovin usein. Annan esimerkiksi lounaan puoli yhdeltä ja seuraavaksi tarjoan ruokaa esim. kuudelta illalta, kyllä silloin ruoka maittaa. Luonnollisesti saa maitoa kuitenkin tuossa välissä välipalaksi, on rintaruokinnalla. No nyt meni vähän asian vierestä, mutta joka tapauksessa turha pakottaa syömään ja koko ajan en viitsi olla kieltämässä.



ja kuukauden verran harjoiteltu nej/ei sanaa ja kyllä sen huomaa, että reagoi jo jonkin verran=>katse äitiin/isään päin ja hölmistynyt ilme :). Eihän tässä ihmeitä tavoitella, mutta jos aloittaa aikaisin niin voipi jo siinä vuoden iässä alkaa ymmärtämään ihan tosissaan. Niinhän sitä sanotaan, että on olemassa niitä 2, 20, 200 ja 2000 kiellon jäleen oppivia lapsia. Sen verran itsepäisyyttä on tytössä (äidiltä perittyä-höm-), että pahoin pelkään kuuluvan tuohon viimeisempään luokkaan...

Poika ens viikolla 1 v ja kyllä todellakin tietää mikä on kiellettyä ja menee tekemään niitä kiellettyjä juttja vaivihkaa kun äitin silmä vaan vähän muualle katsoo! Ymmärtää ei sanan johon liitämme usein sormen heilutuksen ja kovin poika itsekin sitten sormeaan heristelee, mutta utelijaisuus vie usein voiton ja on ihan pakko taas kokeilla sitä johtoa.. Onneksi ei niitä pure mut yrittää repiä seinästä. Sit kun nostan pois, saattaa vähän itkasta ja kun katon muualle (joskus ihan testimielessä) niin painelee hirveetä kyytiä takaisin ja oikein makeesti hymyilee päälle. Nämä veijarit ymmärtää yllättävän paljon! Eli tuntuu et saa sanoa sitä ei sanaa koko ajan, mut eihän ne muuten opi jos ei kommenna. Itsestä se vaan tuntuu joskus rasittavalta koko ajan samoista sanoa. JOskus tuntuu et huomioo hakee sillä kun menee tekee juttuja jotka tietää olevan kiellettyjä. Ruokapöydässä nousee seisomaan ja saa sit kieltää ja kertoa miten tulee pipi jos tipahtaa mut kohta pitää taas nousta. Yleensä ei kyl ruualla ns. pelleile ja jos pelleilee niin otan sen " ettei ole enää nälkä" ja sit lopetetaan syönti. Mut nämä ruoan päristelyt tulee yleensä viimeisillä lusikoilla et ei oikeestikaan enää ole nälkä. Olen ajatellut et aikansa kutakin ja kun nyt jo pienenä opettaa perusjuttuja menevät paremmin isompanakin perille. JOtkut lapset ovat enemmän sellasia et pitää koko ajan tutkia kaikkea ja niitä sit joutuu enemmän kieltämään. Mulla joitan kavereiden muksuja joita ei ole pahemmin kiinnostaneet kirjahyllyn tavarat tms. Mutta nyt on poika jättänyt kukat jo rauhaan ja oikeestaan johot on sellaset joista pitää eniten kieltää.



Tsemppiä!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat