Vierailija


vai olenko minä itse vain AINA käsittänyt väärin anoppini teot ja sanomiset?



Siihen tuli selvyys eilen: Kyllä voi olla. Mieheni äiti on oikeasti luonteeltaan epärehellinen, epäluotettava ja juonitteleva. Olen siitä todella surullinen, koska olisi halunnut itselleni toisenlaisen anoppisuhteen. Mutta minkäs teen.

Kommentit (14)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerronpa syyn, miksi tulin tähän johtopäätökseen.



Olen yleisesti ottaen pitänyt hössöstä ja juoruilevasta anopistani. Välillä on mennyt hermot, mutta olen ollut hiljaa, sillä minulle on ollut tärkeää tulla toimeen appivanhempieni kanssa. Tilanne muuttui kuitenkin tällä viikolla, kun kälyni soitti ja haukkui minut pystyyn.



Anoppi oli mennyt kertomaan toisen poikansa vaimolle minun ja anopin välisiä keskusteluja vääristellen ja värittäen hyvin rankasti. Kyllä oli työtä, että sain kälyni vakuutettua, etten ole puhunut asioista ihan noin. Kälynikin tietää anoppinsa, mutta oli niin provosoitunut jutuista, että unohti anopin taipumukset ja uskoi joka sanaan. Eilen sitten sain sanottua asiasta anopille. Hän ensin kielsi kaiken, mutta loppujen lopuksi hän rupesi haukkumaan ja nimittelemään minua. En kuulemma ole koskaan kelvannut hänelle, kun olen sellainen hienostelija enkä osaa kunnolla hoitaa kotiakaan. Lapset olen kuulemma kuitenkin osannut hoitaa hyvin.



Mies ilmoitti äidilleen, että jos paskanpuhuminen selän takana ei lopu, katkaisemme välit häneen kokonaan. Hyvä, että mies on minun puolellani, sekään kun ei ole itsestään selvää. Olen akateemisesti koulutettu, hyvässä virassa ja laajan ystäväpiirin omaava sosiaalinen ihminen. Anoppini on vain tavallinen duunari ja sekös häntä kismittää. Itselleni asia ei ole ongelma, mutta anopille on. Sen ole tiennyt aina ja nyt se tuli oikein todistettua.

niin voisit todeta, ettei se koulutus aina ole mahdollista... Mun ukko sattuu olemaan kaiken muun lisäksi vielä TODELLA itsepäinen tapaus, joka ei suostu millään ilveellä muuttamaan ärsyttäviä tapojaan ja lisäksi on tätä " minä olen aina oikeassa ja kaikki muut väärässä" -tyyppiä.



Meidän perheessä kuvaavaa on vaikkapa sellainen tuokiokuva, että ukkoni röhnöttää olkkarin lattialla ja näppäilee tietsikkaansa ja samalla siinä SOTKEE kaiken aikaa kaikella mahdollisella tavalla (esim syö siinä ja töhrii mattoa ja heittelee ruuan murusia yms yms.) ja sitten paikalle tulee kohta 3 v. täyttävä poikani, joka korjailee niitä sotkuja ja murusia lattialta ja vie roskikseen... Onneksi vaikuttaa siltä, ettei pojastani ainakaan tule samanlaista...

täällä nuo iänikuisten anoppien haukkujat, kun sitten samaan hengen vetoon ylistävät miestään kuin jotain täydellistä epäjumalaa (tajuatteko, että se inhoamanne eukko on synnyttänyt ja kasvattanut sen jumaloimanne äijän retaleen?).



Itsekään en pidä avoanopistani yhtään, mutta samaa voin sanoa avoukostanikin ja usein totean ukollekin, että kyllä näkee, kuka sinut on " kasvattanut" . Inhoan etenkin ukkoni itsekkyyttä ja epäsiisteyttä ja anoppihan on samanlainen ;-).

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat