Seuraa 

Kertokaahan kuulumisia

Kommentit (16)

Totaalinen kato käyny kesäkerttujen keskuudessa.....Vaik ei itekään oo juuri tullu käytyä....



Kaikkee muuta tekemistä keksin tässä ettei tarttis siivota ja kakkua rueta tekemään...Miehen 30v juhlitaan tänään...Vaik sovittiin aikonaan ettei juhlita mut minkäs voit ku ihmiset kuhtuu ite ihtesä..Ihana suku...



Koko perhe alkaa olla flunssan kourissa eikä enää pysty sanomaan mikä olo johtuu raskaudesta ja mikä ei...Pää on ihan " pehmee" eikä panadolia haluais ottaa ennen ku pakko....



Tiistaina eka lääkärinla ja jotensaki jännittää...Mitenhän sitä jakso esikoisen odotuksessa oottaa viilipyttynä...Nyt tuntuu et on paljo kärsimättömämpi...



Mut pakko jotain ees rueta tekemään....



Suhmura 11+3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauhdikas kertomus Lytte, toivottavasti jatkossa helpottaa...



Meillä on ollut uhan mukava päivä, kavereiden lapsi oli tänään hoidossa ja pienistä oli toisille mukavasti seuraa =). Meidän pojukin (pian 8kk) viihtyi lattialla pitkät pätkät tyttöä(1v2kk) tuijottaen... Saatiin harjoitella millaista kahden pienen kanssa on! Tuo hoitolapsi oli kyllä niin helppo tapaus ettei sen varaan kannata laskea. Tyytyväisenä leikki, söi kaiken ja nukkui 2,5h päikkärit. Ja tosissaan oli miltei helpompaa kun pojun kanssa yksin, se kun vaatisi seuraa kokoajan.



Muuten olo on pikkuhiljaa parempaan päin kääntynyt. Koputetaan puuta -mutta taitaa olla ensimmäinen päivä viikkoihin kun en ole oksentanut kertaakaan!!! Mutta kyllä olo aamusta oli vielä heikko...



Ensi torstaina olisi sitten eka neuvola. pitäisi siellä puhua np-ultraan pääsystä. Itse olen vielä vähän epävakaalla kannalla, mutta mies niin kovasti haluaa vauvan nähdä että varmaan mennään. Tekeehän se sitten itsellekin asian konkreettisemmaksi (jos tämä jatkuva oksentelu ei ole vielä siihen riitänyt...).



terkuin: Tummetott rv10+0


Tosiaan, meidän pinoihin on tullut kato :O Toivottavasti johtunee vain siitä että meillä on viikonloppuisin muutakin elämää ;) Palailkaa pliis taas viikolla pinohin, joohan?? :)



Me oltiin vkonloppu maalla -> vaihdettiin talvirenkaat alle ja käytiin isovanhemmat läpi. Samallakierrettiin autokauppoja josko maalta saisi paremmilla eduilla ja alennuksilla uuden auton ja omasta enemmän vaihdossa. Meille kun siis kolmas tulossa ja kovasti tää mamma haluu tila-autoa farkun tilalle ;) No, hitaasti hyvä tulee...



Täällä pahoinvointi hellittää aina välillä ja sitte taas oksennetaan kunnolla 2-3 pvääniin ettei mikään pysys sisällä. Onneks nyt menossa kohtalainen pvä -> ei oksentelua mutta kaikki yököttää ja kuvottaa.



Tytteli kyseli miesten reagoinnista näin raskauden alussa. Meillä mies kyllä ottaa huomioon kassien kantamiset ym. On siivonnu työpäivien jälkeen (kun vaan oksennan), hoitaa nuorimman muksun iltapesut ja leikittämiset. Esikoinen hoitaa miltei itsensä jo ;D Ja töistä tullessaan kysyy aina mitä kykenisin syömään, hän tekisi. Joka pvä kun tuppaan saamaan ales ihan eri ruokia kuin edellisenä pvänä.

Ja ekan viikon oksentelun jälkeen sain uuden kännyn " kärsimys" -lahjaksi =) Olen kyllä ERITTÄIN tyytyväinen mieheni käytökseen tällä hetkellä.

MUTTA, esikoista oottaessa ei tosiaan oltu ihan näin ihania ja lääpällään raskaana olevaan vaimoon ;) Ajan kanssa oppinut, sanoisin :D



Mutta tämän pidemmittä löpinöitä taidan mennä takas sohvalle ;)



Marieela 9+0

Tänään hiljaista täällä, kaikki viikonlopun vietossa.

Lyte: voimia sinne, välillä tuntuu että silloin kun hommat kaatuu niskaan ne kaatuu kaikki samaan syssyyn. Parempia päiviä sinne toivottelen :)



Täällä on pieni epävarmuus iskeny koko raskaudesta: Välillä tuntuu ettei mitään oireita oo ja aattelen et oon keksiny koko plussan sinne tikkuun, sitten taas aattelen et eipä menkkojakaan oo ollu ja tissit on kohta ylisuuret kaikkiin rintsikoihin et kaippa tuolla jotakin on tulollaan. Mahaa ei kuitenkaan turvota juurikaan ja nätisti menee farkut jalkaan (tosin mulla ei mitään superkireitä ookkaan)



Täällähän ei tarjota kun rakenneultra ja lääkärineuvola on viimonen päivä: miten tässä epävarmuudessa jaksaa sinne asti?? ja mitäs jos sitten ei kuulukaan sydänääniä??? Täytynee vissii jutella miehen kanssa uudelleen että mentäs sinne yksityiselle ultraan, mähän sen oikeestaan päätin etten meniskään... Miten ne nt-ultrat? mulla viikkoja nyt 10+0

Ehkäpä nääkin tunteet vaan kuuluvat tähän mutta tuntuu että niin monilla jo varmistunut sykkeet ultrissa ja oireitakin vaikka muille jakaa.. Ehkäpä tää liika tieto tekee vaan uusia ajatuksia tässäkin asiassa!



No joo pitemmittä valituksitta taidan jatkaa töitäni.. yövuorossa siis valvoskellaan täällä.

Hyvät loppuillat/yöt!!

Ei ole mitään erikoista tapahtunut vähään aikaan, niin en oo jaksanu kirjoitella tänne.



Pahoinvointi ja väsymys on onneksi tältäerää jo takana, maha kasvaa, näyttää ihan kuin oottaisin vähintäänkin kolmosia ;)



Ensi keskiviikkona on np-ultra ja sinne meno vähän jännittää...



Palailen varmaan viimestään silloin kertomaan kuulumisia.



Rosa, örpylä rv 12+1 ja Eeli 8 kk

meillä mies tuntuu innostuvan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Kyselee odotuksesta. mutte koska mun vointi ei oo menny huonomaksi niin ei kyllä kauheesti hössää sen puolesta, lähinnä siis kuten ennenkin. Sen oon huomannu että auttaa helposti kaiken kantamisen kanssa. ennen oon aina ihan reilusti napannu kauppakassiin käteen mutta nyt mies haluaa sen kantaa ihan väkisin! :)



Omat tunteet räiskyy mutta osaan aika hyvin pitää ne kurissa. Johtuu varmaan siitäkin että oon vuosia yksin kuumeillut ja nyt vaan niin onnellinen tästä yhteisestä odotuksesta etten viitti miehelle tiuskia :)

Ihanaa kun tännekin päin Suomea on vihdoin ja viimen saatu talven tuntua. Käytiin miehen kanssa pitkällä kävelylenkillä ja kyllä teki hyvää kun pakkanen nipiseli nenää!!



Juu eilen olimme mekin elokuvissa, ja oli yhtä tuska kun selkää alkoi särkeä aivan jumlattomasti ennen puoltaväliä. Onneksi mieheni sitten teki minulle takistaan " alaselkätuen" , onneksi se hieman helpotti. Toivottavasti tämä on vain jokin ohimenevä ilmiö, eikä ainakaan pahene.



Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Kerrankin oli hauska kattela humalaisia työkavereita ja naureskella vieressä niiden kännisekoiluja. Ja kun ainoastaan kaksi tiesi minun olevan selvin päin ;o) Huomenna nähdään millaisia morkkiksia ihmisillä on..



Ensiviikolla onkin neuvolalääkäri, ja sitten katsotaan taas Pullan vointia. Np onkin sitten joulukuun puolivälissä. Toivottavasti kaikki on hyvin, että saadaan nauttia joulustamme.



Ja nyt pipareita paistamaan..

nandiitti ja pulla rv 9+2

Tulipa nukuttua myöhälle, tais olla univelkaa. No kuitenkin, nyt näin unta että olin synnytysosastolla - jo synnyttäneenä! Meillä oli suloinen pieni poika, joka oli kyllä jo vanhempi kuin vastasyntynyt, vähän kuin elokuvissa " juuri syntyneet" .

Kuitenkin, poika söi hyvällä ruokahalulla ja maitoakin riitti, niin kysyin sitten hoitajilta jos heillä olisi rintapumppua, niin voisi tarvitsijoille lypsää. Sanoivat että hetkinen, ja toivat sitten jonkun toisen vauvan! Oli kuulemma turhaa ensin lypsää ja sitten pullosta syöttää, että imetä vain. No imetin siinä oman lapsen lisäksi kahta muutakin vauvaa..



Outo uni.



Mutta vaihteeksi mukava nähdä sellaista unta jossa raskaus päättyy hyvin, eikä näe unta vuodosta tai keskenmenosta.



Niin, eilen oltiin elokuvissa, ja voi kun märisin puolet ajasta, eikä nenäliinan nenäliinaa mukana.

Mies otti torkkuja vierellä (univelkaa hänelläkin)



Sunnuntain jatkoja!





Marple + Rääpäle, rv 11+1







Viime viikko meni jokseenkin hyvin pahoinvoinnin osalta, mutta viikonloppu on taas ollut yhtä tuskaa. Eilen illalla tuli oikein kunnolla kaikki pihalle ja tänä aamuna myös. Enää ei oo mitä oksentaa, mutta silti vaan on paha olo. Pitäis mennä yhdeksi töihin. Jospa sitä jotain sais sisällä pysymään, jotta jaksais työskennellä.



Särkylääkkeistä galluppia: Vältättekö viimeiseen asti Panadolia? Mulla on ollut ihan järkkyjä päänsärkyjä melkein päivittäin ja oon kyllä ottanut Panadolia, joinain päivinä jopa kolme kun ei helpota. Juon paljon, että ei siitä ainakaan pitäisi johtua. Eihän Panadolista pitäisi olla mitään haittaa. En kuitenkaan jaksaisi kärvistellä pääkipujen kanssa.



Miten teidän miehet suhtautuvat raskauteen? Musta tuntuu, että kaikilla muilla on niin hellä ja huomaavainen mies raskauden aikana, mutta ei kyllä mulla. Äksyää ihan samalla tavalla ja välillä tuntuu, että jopa enemmän kuin ennen raskautta. Ois ihanaa jos sanoisi vaikka: Kulta, mie voin kantaa siun repun kun se on niin painava. Jos välillä pyydän, että kannatko tän niin tuhisee vaan ja riuhtaisee kassin kädestä. Jospa se sitten alkaisi olla mukavampi kun maha alkaa näkyä ja liikkeet tuntua. Ehkä se vauva ei ole hänelle vielä hirmu konkreettinen.



Tulipas taas tarinoitua. Kiva on kuitenkin kuulla miten muilla menee.



T: Tytteli-83 rv 10+4

Voi Lytte sinua..

Toivottelen kovasti auringonsäteitä sinne, tulee niitä parempiakin päiviä.



Oltiin katsomassa kaverien viikon vanhaa pikkuprinsessaa, vooooooi kun oli ihana ja suloinen ja ihana ja suloinen ja....

Laskeskelin, että enää reilu kuusi kuukautta, niin on meilläkin tuollainen nyytti. Mieskin oli ihan innoissaan pikku tuhisijasta, tuijotteli ja silitteli poskea..



Nyt ei kuitenkaan lörpötelty.. ;)



Illalla leffaan!





Mitäs muille kuuluu?





Marple & rääpäle, rv 11+0!!! Jee! Taas viikko täynnä!



Meillä mies on ihan innolla mukana, kuitenkin odotettu ja ensimmäinen. Ei kuitenkaan aina hoksaa, että miksi leimahtelen ja mun mielipiteet heilahtelee, pitää " järkevänä" hetkenä aina selitellä että ne hormonit, koeta ymmärtää..



Terveeksi!



Huomatkaa sensuuri, koska nyt tuntuu juuri siltä. Olihan mun pakko tulla tänne purkamaan, koska kotona ei purkauksesta olisi mitään hyötyä.



Siis eilen iltavuoro, tänään aamu ja tyttö pomppaa ylös klo 5.00 - äiti mua ei nukuta, äiti mulla on hirvee nälkä. Ahaa, odotas nyt hetki. Ja siitä ylös ja keräilemään itseä ja sitten seitsemäksi töihin...

Aha pahaa oloa ja huimausta ja palelua.... jes!



No töistä pois niin on viesti, että sori kulta en päässyt hakee........Täytyy laittaa tota ovea tonne ulos. Joo hyvä juttu, tullaan linkulla..

Missä v:ssä se onnikka luuraa, ai se ei sitten tullut. No odotellaan seuraavaa, se tosin menee vaan kaupunkiin ei kotiin asti. Ja ei kun jalat sitten alle ja talsien kotiin. Hitto vaan, kun on iltapäivä ja aamulla ei saanut syötyä niin nyt on kahta kamalampi olo.



Ja sitte pitäis alkaa kotona laittaan huomisia likan kolmivuotis juhlia....

No olohuoneessa on räjähtänyt jonkunlainen atomipommiin verrattava, tai no ainakin kolme vee ja iskä aamutoimissa... Keittiössä tiskit pitkin pöytää - lue mitäs en hoitanut eilen. Ja mites kun tuota ruokaa ei oo, kun on sitä ovea laittanut, et voisitkos vaimo pistää tulemaan.



Joo - tottakai, ai sä et syökkään, kun sun täytykin lähtee töihin, joo niin sulla olikin tänää se päivystys et soittavat kun tarvivat. Et kai sä sitä kakkuakaan sit illalla myöhään, mä sit yritän kohta.

Ulko ovi kiinni ja vessan ovi auki ja halataan pönttöö...Tänhän piti jo loppua. Siunattu omena mehu se taitaa pysyä sisällä. He maailmakaan ei keinu, kun istuu tässä koneella ja pitää likkaa sylissä.



Kiitos kärsivällisyydestä!!?? Taitaa olla pakko repiä itsensä ylös ja alustaa pullataikina ja ruveta raivaamaan tiskejä.



Kertokaapa hyviä kuulumisia muut!

Ei huomaakaan kuinka nopeasti viikonloppu menee. Varmaan johtuu siitä kun ei ole huono oloa,eikä muutakaan ikävää.Hokasin äsken etten eileen ollut ollenkaan kertomassa kuulumisia.



Oltiin eileen shoppailemassa neljä ja puoli tuntia. Olin sitten ihan poikki sen jälkeen,mutta mukavaa oli.



Tänään ollaan oltu kaupungissa hakemassa uusi puhelin kun edellinen sanoi työsopimuksensa irti sitten perjantaina. Sen jälkeen käytiin asuntonäyttelyssä ihan huvikseen. Ja tietysti se kämppä oli ihana ja vielä edullinenkin ja iso. Ja just kun ei olisi rahaa sellaiseen. Sinnitellään tässä nyt ainakin vuosi eteenpäin ja katsotaan sitten.

Illalla isä lupasi tarjota pullakahvit kaupungissa kun on joulunavajaiset. Ja sinne pitäisi keretä. Ihanaa kun jaksaa jo paremmin eikä okseta niin voi tehdä jotain jopa normaalia jo. Ja teekin on alkanut maistua uudestaan ;)



Masu kasvaa kovaa vauhtia. Tuntuu että joka päivä se on vain isompi ja isompi ;) Joskus mietittyttää että kuinkahan iso siitä oikeen tulee.

Kun kävin liberon sivuilla tossa eilen ja laskeskelin uudestaan sitä laskettua aikaan. Niin siihen tuli sitten kuinka monelle kuukaudella on ja se sanoi sen kolme niin jotenkin raskaus alkoi tuntua enemmän todellisesta kuin ennen.



Sellaisia kuulumisia tänne. Koittakaahan jaksaa,kyllä se huono olo pian helpottaa! :)



Lilli81 12+1

Heippa!



Minäkin pitkästä aikaa tulen oikein kirjoittamaan. Olen vaan käynyt lukemassa. Mä olen edelleen niin epävarma tästä mahdollisesta raskaudesta, etten uskalla täällä vielä mitään hehkuttaa. Ultra on reilun viikon päästä ja sitten vasta uskon tämän homman.



MIITSU ymmärrän niin hyvin mitä sä ajattelet! Mä olen ollut koko tämän ajan ihan samanlainen. Mulla on väsymystä (on ollut ennenkin) itken/liikutun herkästi (olen aika herkästi itkenyt ennenkin) muutaman kerran on ollut muka kuvottavaa oloa mutta ei ne mua vakuuta. Rinnat on kasvaneet vähän ja ovat kipeät, muuta ei.

Jos sulla on se neuvola pian, niin eihän sun ole välttämätöntä sitä ultraa tilata. Odota sydänääniä, ne varmaan sulla jo vois kuulua. Jos eivät kuulu, niin sit tilaa ultra. Vai oliko sun neuvola tässä pian?



Mä en ole ollut vielä edes ekassa neuvolassa. Sain ajan vasta joulukuuhun. Mutta tän epätietoisuuden takia, tilasin yksityiseltä ultran viikon päästä tiistaiksi. Jännittää! Mä kuolen, jos siellä ei ole mitään!



Väsyttäis mutta haluan katsoa Idolsin äänestyksen tulokset! Mä tykkäsin Petestä ja Agneksestä. Se hihhuli Ilkka sais tippua!



Eipä nyt muuta. Mä aloitan aktiivisen kirjoittajan uran, kunhan tämä mulle selviää varmasti. Taikauskoisena en uskalla vielä hehkuttaa onneani, etten tipu sitten korkealta ja kovaa.



Kesäheinä rv 9+3 ?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat