Seuraa 

Ensi viikolla sektio edessä ja nyt menee yöt pyörinäksi, kun todella PELOTTAA! Kaikki kauhukuvat tulevat esiin ja menetyksen pelkokin iskee, esikoista ja perhettä kohtaan =( Miten muilla, onko ollut samanlaisia aatoksia ennen leikkausta? Mielenkiinnolla lukisin vastauksia jos ne helpottaisivat =) *ahdistaa*

Kommentit (7)

Mutta itkin kyllä ja oli ihanaa, että mieheni sisko ehti paikalle ennen miestäni (hän oli tulossa töistä ja hänet tietysti olisin mieluiten nähnyt) ja ehti halata ja tsempata. Jonkin verran kauhukuvia mielessä vilahti, varmasti suureksi osaksi tilanteesta johtuen. Mutta sanon sinulle silti, ettei kannata pelätä ja jännittää liikaa. Älä murehdi. Teistä vauvan kanssa pidetään hyvä huoli ja kaikki on teidän parhaaksenne. Yritä luottaa henkilökuntaan! He tietävät mitä tekevät. Ja anna mennä vaan, heittäydy tilanteeseen mukaan. Asiat sujuvat omalla painollaan. Tsemppiä sulle! Toivon, että kohdallesi sattuu oikein hyvä kätilö ja hyvä leikkaustiimi!

Charlotte ja poika 6kk ja rv12+4

Moi!

Ajattelin kertoa omista sektiokokemuksista, jos niistä olisi yhtään helpotusta teille.

Kesällä 2002 minulle tehtiin kiireellinen sektio, koska vauva ei olisi alakautta päässytkään tulemaan ulos, vaikka kaiken piti olla kunnossa. Tänä kesänä minulle tehtiin suunniteltusektio ja voin vain sanoa, että kokemus oli aivan ihana vrt. aiempaan. Tällä kertaa syynä oli jalkatarjonta.

Suunniteltu sektio oli rauhallinen tilanne, vaikka " tuntuikin oudolta" että vatsaa liikuteltiin ja itse ei nähnyt mitään. Mies sai olla vierellä leikkauksen ajan ja saimme lapsen vierellemme joksikin aikaa. Sitten mieheni lähti kätilön kanssa pienokaista pesemään ym. Kun itse siirryin heräämön tiloihin.

Inhottavaa oli vain, kun ei tuntenut alaraajojaan puudutuksen takia sekä seuraavana päivänä liikkeellelähtö. Haavakipu oli aika kovaa, mutta älkää empikö pyytää lääkettä siihen! Kun kipu on pienempi, jaksatte vauvankin kanssa olla enemmän. Haavaa kannattaa huuhdella kunnolla pari kertaa päivässä, ettei se tulehdu, hoito-ohjeet saatte sairaalasta varmastikin.

Ihan yleisenä ohjeena antaisin, että kyselkää hoitajilta ja kätilöiltä asioita. Heille jotkut asiat ovat itsestäänselvyyksiä, jotka jäävät välillä kertomatta. He ovat siellä töissä sinua ja vauvaasi varten.

Tämä oli tälläinen lyhennelmä, mutta kyselkää lisää jos haluatte.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajattelin vain rohkaista sinua kun itselläni on sectio takana 31.8.2005 ja parvekkeella nukkuu parhaillaan ihana, tyytyväinen pikkumies.

Minulla myös takana kiireellinen sectio johon päädyttiin noin 20 tunnin synnytyssalissa olemisen jälkeen. Avauduin täyteen 10 senttiin mutta vauva oli hieman väärässä tarjonnassa eikä laskeutunut eikä siis pystytty edes imukupilla auttamaan.

Näin jälkikäteen kun ajattelen koko synnytystä ja sectiota niin minulla on päälimmäisenä vain hyvät mielikuvat. Sectio toimenpiteenä on mitä nopein. Vatsani leikattiin auki tasan klo 16 ja vauvan syntymäaika on 16.08. Ainoa hieman epämielyttävä tunne on todella se kun on hereillä eikä pysty liikuttelemaan jalkoja eikä oikeastaan muuta kuin päätä ja käsiä mutta se tunnottomuus häipyy tosi nopeasti.

Jo seuraavana päivänä minut autettiin jaloilleen ja siitä saakka liikuin itsenäisesti sairaalassa ilman tukea tai apua. Suosittelen nimenomaan sitä varovaista jalkeilla oloa sekä liikkumista koska olen ihan varma että se auttoi minua parantumisessa. Itse hoisin vauvaa jo muistaakseni kolmantena päivänä leikkauksesta. Kahden viikon jälkeen tein muistaakseni jo kävelylenkkejä mutta kuukauden päivät on varmasti hyvä ottaa vähän varovaisemmin (ei kauppakassien kantamista tai raskasta siivoamista).

Missään vaiheessa minulla ei ollut mitään kovia särkyjä sectiohaavan takia. Toki otin särkylääkkeitä mitä sairaalassa määrättiin mutta kivuista en kyllä joutunut kärsimään.

Tsemppiä ja voimia sinulle sectioon !

Linnea ja poika 12 viikkoa


Moi!



Mulla on kans parin päivän päästä sektio. Mulla on vähän erilaiset ajatukset kun sulla. Mua ei pelota piikki tai itse sektio. Mä jotenkin luotan niihin lääkäreihin. Sektioita kuitenkin tehdään tosi paljon. Tuli viimeksi luottavainen mieli kun sairaalalla käytiin!



Mua pelottaa enemmänkin sellaiset asiat kun haavan parantuminen ja itse vauvan hoito. Meidän vauva on siis esikoisemme. Ja vähän mua huolettaa sekin kun vauvamme on perätilassa ja sehän taas sitten saattaa aiheuttaa vauvalle harmeja.



Tästä ei tainnut kovasti olla sulle apuja! halusin kuitenkin kertoa sulle ajatuksiani. muitakin siis pelottaa..ei ehkä ihan samanlaiset asiat mutta jotkut kuitenkin. Luotetaan kuitenkin lääkäreihin, kyllä heillä kokemuksia riittää.



Tsemppiä!



-Kata

olin tänään synnytystapa-arviossa ja lääkärit puhuvat asiasta vielä huomenna keskenään ja saan sitten heidän arvioinsa. Edellisellä kerralla kuitenkin kehoitettiin orientoitumaan sektioon. Tällä kertaa nuori lääkäri, joka ei kai ollut ihan samaa mieltä. Mulla on vaikea alatiesynnytys takana, siitä lääkäri ei esim. tänään maininnut juuri mitään (vain vauvan katkenneen solisluun, joka nyt oli pientä muiden vaurioiden ohella). Mutta kaikki kirjaamani sektiopelot lääkäri otti yksityiskohtaisesti esiin - tyyliin lapsivesiembolia ja suuri vuoto ovat kyllä mahdollisia, mutta ei niitä usein tapahdu. Ihmettelen vaan miksi niitä pelkoja pitää erityisesti " hieroa" , mutta alatiesynnytyksen riskeistä ei taas puhuttu mitään. Olin kuitenkin aikanaan kirjannut paljon enemmän asioita sinne alatiesynnytyksen puolelle. Mäkin mietin paljon esikoista - kuinka hänen käy jos minä kuolenkin sektioon... Tänään tosin oon väsynyt ja flunssainen (kuten esikoinenkin) joten kaikki taitaa pelottaa.

En tiedä jos lohduttaa, mutta samantapaisia pelkoja tässä...hurja kuoleman pelko ja menetyksenpelko. Tänäänkin olen itkenyt ja ajatellut, oliko tämä sitten viimeinen viikonloppu miehen ja esikoisen kanssa? Minullakin on sektio ensi viikolla, muutaman päivän sisällä. Leikkaus pyörii mielessä jatkuvasti ja öisin pyörin hereillä, laadin välillä omaa testamenttinikin.



Jotenkin sitä sektiota jännittää paljon enemmän, kun tietää siitä etukäteen. Yritän kuitenkin ajatella, että minulle on tehty kiireellinen sektio aiemmin, ja se meni oikein hyvin. On myös paljon ihmisiä, ketkä synnyttävät ainoastaan sektiolla ja joilla on jopa 4-5 onnistunutta sektiota takana. Suunniteltu sektio on paljon hallitumpi kuin esim. hätäsektio! Yleensä kaikki menee hyvin. En tiedä, onko sinut peloteltu paljon sektion riskeistä tämän odotuksen aikana? ainakin itselle on käynyt näin. Tuntuu, että välillä niitä riskejä korostetaan jopa liikaa(myös lääkärit).



Paljon tsemppiä Sinulle ja meille muillekin pelkääjille!

Onnea sektioon!



t. kasperina

ja ystäväni sektiokokemukset ovat noin kolme kuukautta vanhoja pikkumiehiä:). Meidän vauva oli perätilassa ja hyvin hän sieltä ulos tuli. Ja pärjäilee mainiosti.



Suunnitellut sektiot menevät hyvin, tilanne on rauhallinen, suorastaan mukava. Älä turhaan pelkää. Niitä tosiaan tehdään paljon ja hyvin ne menevät. Hoitohenkilökunta on joka sekunti kanssasi.



Jokainen paranee ja tervehtyy eri tavalla - kuten jokaisesta operaatiosta, myös alatiesynnytyksestä. Itse voin loistavasti. Olin jo kahden kolmen viikon kuluttua oikein hyvässä kunnossa. Tein vaunulenkkejä, hoidin vauvaa ja elelin aivan normaalisti. Noin kuukauden " kevytsuositus" sektion jälkeen on eli ei mitään raskaita saa nostella, vältä kovia ponnisteluja yms. Vauvelia saa (ja useimmiten voi) hoitaa. Tsemppiä, hyvin menee:)!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat