Seuraa 

Olen viime aikoina potenut valtavaa vauvakuumetta. Lapseni ovat nyt 4- ja 1,5-vuotiaat ja olin aivan varma vielä reilu puoli vuotta sitten, että lapsiluku on nyt täynnä. Molemmat lapseni ovat olleet todella huonoja nukkumaan, joten olen ajatellut, etten ikinä enää jaksa tätä valvomista kolmannen kerran. Mutta tässä sitä taas ollaan... tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatus, etten koskaan enää olisi raskaana, saisi hoitaa vastasyntynyttä vauvaa tai ihastella vauvan taitojen kehittymistä ja taaperon ihania oivalluksia :)



Mieheni ei ole vielä samalla aallonpituudella kanssani, mutta ei myöskään ole täysin tyrmännyt ajatuksiani.



Millä tavalla elämä muuttuu kolmannen lapsen myötä? Meillä on nyt jo tarpeeksi iso asunto ja auto, joten rahallisesti kolmannen lapsen vaikutus olisi aika pieni (jos ei siis ota menetettyä palkkaa huomioon, kun kotona oloni pitenisi parilla vuodella). Kertokaa kolmen lapsen äidit elämästänne. Entä onko muita, jotka haaveilevat kolmannesta?

Kommentit (12)

on vain kivaa. Autoon mahtuu hyvin kolme lasta niin ei tarvinnnut sitäkään miettiä. Ainut mikä meillä hiukan aiheutaa huolta on pieneksi jäänyt asunto mutta joskus sitä kuitenkin olisi isompaan muutettu oli yksi lapsi enemmän tai ei. Hyvää kolmannessa on ollut se että jos yhtä ei huvita leikkiä toisen kanssa niin sitten on se kolmas jonka kanssa touhuta. En itse keksinyt mitään syytä miksi ei kolmatta voisi tulla ja kun ei sitten mieskään osannut perustella miksi ei niin antoi periksi ja kolmas lapsi tuli.



Nyt on taas jo uusi vauvakuume. Itse olen aina haaveillut neljästä lapsesta mutta taitaa jäädä haaveeksi sillä neljäs toisi sitten tullessaan myös sen ongelman että pitäisi olla isompi auto ja todella paljon isompi asunto. Olisi vaan niin kivaa vielä kerran kokea kaikki ja toisaalta haluaisin olla myös kotona kun esikoinen lähtee kouluun.



Ja vaikka kahden ensimmäisen jälkeen en olisi kolmatta heti jaksanut, niin vauvakuumetta silti podin välissä. Vasta kun ehdin hengähtää noiden kahden jäljiltä ja elämä oli helpompaa oli kolmannen vuoro. Nyt alkaa lapsiluku olla täynnä. Meillä kolmas muutti siten elämää että kaikki alkoi alusta, kun kaksi edellistä oli jo pikkulapsivaiheen ohittaneet. Tottakai olen onnellinen tästä kolmannesta jonka ehdottomasti halusin ja kaikki on mennyt hyvin. Nautimme kaikki vauvasta.



Kyllä tämä kolmas vaikuttaa töissäpoissaolon myötä rahalliseen tilanteeseen, mutta myös siihen että edellisten lasten kanssa emme niin paljon matkustele ja " harrasta" yhdessä koko perhe- vielä, se aika on sitten vähän siirtynyt vauvan myötä eteenpäin. Elämme osittain vauvan ehdoilla, mutta myös isompien lasten. Eli vauva kulkee isompien aikataulujen mukaan (eskari ja kerho), joka on vähän kurjaa vauvalle ja isommat joutuvat jakamaan varsinkin äidin huomiota vauvan kanssa (vauvan syötöt ja nukuttamiset vievät aikaa). Meillä kolmannen myötä lapset vievät enemmän vanhempien aikaa, koska jokainen lapsi kuitenkin tarvitsee vanhempien huomiota ja aikaa jokainen persoonansa ja ikänsä mukaisesti. Väittäisin että tuo ajankäyttö on meillä suurin muutos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla tuo vauvakuumeen voimakkuus vaihtelee päivästä toiseen. Helppoina päivinä se on hyvinkin voimakas, kun taas vaikeina vähän vaimeampi. Meillä on tällä hetkellä molemmat lapset kipeinä ja takana on monta huonosti nukuttua yötä, joten juuri nyt sitä kolmatta ei tee kovasti mieli ;) Mutta annas olla kun tästä taas selvitään, niin johan taas alkaa miehen " painostus" :)



Jos vielä löytyy kolmilapsisia perheitä tai kolmannesta haaveilevia, kertokaa ihmeessä ajatuksianne, kokemuksianne... ym.



Täytän muuten kohta 32 vuotta. Olen aina ajatellut 35 vuotta rajapyykkinä, eli viimeistään silloin täytyisi kolmas lapsi olla tuloillaan, jos on tullakseen. Ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että iltatähteä meille ei tulisi. Kaikkein mieluiten haluaisin sen kolmannen ennen kuin kuopus täytää 3 vuotta (nyt siis 1,5-vuotias).

meillä lapset ovat 5v. ja 2v. Esikoinen lähtee kouluun ensi syksynä ja kovasti haluaisin olla kotona vauvan kanssa. Mies ei ihan ole vielä lämmennyt ajatukselle :) Meitä ehkä hiukan mietityttää myös se ette kuopuksella on elinikäinen, synnynäinen sairaus. Mitä jos uusi tulokas olisikin taas sairas, jaksaisimmeko?! Mutta päätöksiä pitäisi kohta tehdä jos meinaa syksyksi kotiin jäädä :)



Meidän lapset ovat kyllä olleet aika " helppoja" , nukkuneet hyvin, syöneet hyvin. Ei allergioita, eikä muutakaan ihmeellistä lukuunottamatta kuopuksen sairautta. Sekään ei onneksi enää kamalasti " rasita" , parempaan päin menossa.



Toivottavsti syksyllä saisi jäädä kotiin...


Kaksi masun ulkopuolella 3 ja 1 v. Tosikoisen syntymän jälkeen olin aika pitkään sitä mieltä, että tämä oli nyt tässä. Jossain aivojen perukoilla kyti kuitenkin ajatus vielä yhdestä vauvasta ja tuttavien kolmannen vauvan myötä mulla roihahti täysimittainen vauvakuume. Mieskin innostui vähäisen pehmittelyn jälkeen (hän tulee kolmilapsisesta perheestä).



Miehen kanssa pohdimme asiaa ja emme keksineet mitään oikeaa syytä jättää lapsilukua kahteen. Ajattelimme myös, että jos kerran asiaa pitää miettiä (eli mieli tekee) niin parempi sitten yrittää saada se kolmas kuin katua yrittämättömyyttään myöhemmin kun se ei ehkä enää ole mahdollista (siis yrittäminen).



Nyt sitten ilon ja kauhunsekaisin tuntein odotellaan kolmatta. Välillä kyllä tulee mieleen, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä, mutta onneksi vain välillä. Maailmassa on paljon kolmilapsisia perheitä, jotka pärjäävät hyvin, miksi siis emme myös me?



T. MaalisPapu rv22+5

meillä lapset 3v7kk ja 1v3kk. Pitkään jo kuvittelin että tämä on tässä. Nyt kuitenkin alan lämmetä taas ajatukselle. Meillä tosin asunto asettaa vaatimuksen ja itse luulen nyt joutuvani vielä odottamaan muutaman vuoden oman terveyteni, jaksamiseni sekä asunnon takia.

Ovat siis 4v3kk, 2v4kk ja 5kk.



Meillä kolme oli alusta asti se toiveluku ja haluttiin peräkkäin lapset, että olisi sitten samaan aikaan kaikki puuhamaat ja muut in. Ja sitten kerralla vauva.ajatkin ohi.



Onhan tämä rankkaa, mutta kun kolmonen on perushelppo sitterivauva niin ei niin rankkaa kun etukäteen pelkäsin.



Minäkin mietin kovasti tuota sairausasiaa eli jos kolmonen olisi vakavasti sairas niin mitä se merkitsisi vanhemmille lapsille. Esikoisen kohdalla kun ei tarvitse murehtia siitä, että muut lapset jäävät ajasta paitsi, jos tulee sairas lapsi.

Me kävimme sitten lapsivesipunktiossa, vaikka eihän se kaikkea suljekaan pois. Mutta kromosomiasioita ei sitten tarvinnut enää pelätä raskausaikana ja sukupuolikin oli etukäteen tiedossa! Yksi pelonaihe vähemmän.



Joka tapauksessa, monesti on täällä sanottu mielipide, että ihmisten kuulee harmittelevan sitä, että mikseivät hankkineet vielä yhtä lasta, mutta ei kuule harmittelevan sitä, että miksi tuonkin hankin eli saattaa olla että myöhemmin suret, jos et haluttua lasta yritä. Sitäpä ei muut tiedä, sinä vain. Ja onhan päätös myös miehesi.



Tsemppiä ratkaisuissa!

Meidän lapset ovat nyt 4v6kk, 2v ja 9kk.

Yhtä ainutta kertaa en ole katunut kolmannen lapsen tekemistä. Oli meille melkein itsestään selvyys, että kolmea ainakin yritetään.



Sen verran on asiat muuttuneet, että nyt ei riitä omat kädet yhtä aikaa kaikille lapsille. Isoimmat lapset tappelevat koko ajan, mikä kysyy hermoja ja pinnaa. Johtunee tuo tappelukin lasten ikäerosta, eivät osaa vielä leikkiä yhdessä.

Vauva on ollut helppo ja ihana.

Kyllä kolmen kanssa selviää, hienostikin. Ensimmäistä kertaa on tuntunut siltä, että ulkopuolista apuakin tarvitaan.





Sekava sepustus, pointtini kuitenkin se, että kolmen lapsen kanssa pärjää ja elämä on antoisaakin näin, joskin myös voimia tarvitaan.



T. MatuMama kahden ihanan pojan ja yhden ihanan tytön äiti

eli kovin pitkää kokemusta kolmesta ei ole mutta kertaakaan en ole katunut. Meillä myös lapsiluku oli täynnä kahden jälkeen - huimat 10kk... Mutta juuri samat jutut rupesivat sitten tulemaan mieleen kun teillä =)



Varsinkin tuo keskimmäinen oli tosi huono nukkuja ja sattuipa sitten että vauvakin oli oikea itkutapaus ja herkkä kun mikä mutta mielestäni olemme selvinneet hienosti ja ketään rakkaistani en antaisi pois. Enkä edes kovin pitkäksi aikaa lainaisi...



Mutta vähän pelkään että tämä " vauvakuume" ei ikinä katoa vaan aina jossain välissä nostaa päätään.

meillä lapset 5v ja 2v ja olemme aina haaveilleet kolmesta lapsesta. Kakkonen on ollut työläämpi lapsi kuin ykkönen ja minulla on ollut aika rankka vuosi töiden ja näiden tosi energisten lasten kanssa....mutta kummasti vaan se vauvakuume nostaa päätään. Vielä puoli vuotta sitten en olisi millään jaksanut uutta lasta,mutta nyt ajattelenm että ehkä ensi kesästä eteenpäin voisi antaa tulla jos on tullakseen.



Mieskään ei täysin tyrmää ajatusta eli luulen että voisi olla ihan mahdollista. Minua mietityttävät ihan samat asiat kuin edellisiä tässä rivissä, hassu lukea kun oli ihan kuin minun kirjoittamaani. Ikää on jo 36 v ja juuri se laittaa miettimään, kun on se aika lopullinen päätös, ettei kolmatta lasta hanki ja kuitenkin on koko elämänsä ajatellut että olisi kiva jos olisi 3 lasta.



Minkä ikäisiä te muut olette ?



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat