Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Oletteko lukenee Hesarin verkkosivulta uudesta suomalaisesta tutkimuksesta jonka mukaan suomalaiset lapset ovat masentuneempia kuin ruotsalaiset tai norjalaiset. Lasten sosiaaliset kontaktit toisiinsa ja aikuisiin ovat heikoimmat Suomessa, myös koulukiusaaminen on ongelma vain Suomessa. JNE....



Mitä tämä kertoo? Mitä suomalaiset vanhemmat tekevät väärin? Mistä tämä voi johtua?

Sivut

Kommentit (61)

kanssa tekemistä. Ennemmin kyse on suomalaisten huonosta itsetunnosta, joka ilmenee negatiivisuutena, lasten mollaamisena ja siten että ei uskalleta ottaa vanhemman roolia ja vaatia käytöstapoja lapsilta. Suomalainen ei osaa kunnioittaa ja rakastaa itseään, se näkyy suhteessa muihin ihmisiin siinä, että suomalainen ei osaa kunnioittaa toista ihmistä eikä osoittaa välittämistään. Suomi olisi mukava maa jos täällä ei asuisi suomalaisia :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

lapsen ja nuoren elämä on aika mustaa ja lohdutonta. Itselleni ainoa lohtu oli lapsena rukoilla joka ilta että kiltti taivaanisä tappais mut seuraavana päivänä. Tunsin suurta masennusta ja syyllisyyttä jopa siitä, että en saanut itseäni hengiltä.

siellä sanotaan myös, että lasten suhteet OMIIN VANHEMPIIN ovat huonot. Eiköhän esim. se varhaislapsuuden aikainen kotihoito enimmäkseen luo vahvaa kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välille. Ja tuskin tuollaiset piltti-ikäiset vielä tarvitsevat paljon muita aikuiskontakteja...

sama homma jatkuu varhaisnuoruudessa, lapselle ostetaan oma tietokone ja pelejä läjä jotta viihtyy mukavasti ja on pois jaloista. perheet ei ole enää perheitä, vaan joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä jotka asuu saman katon alla.



En voi mennä ketään tuomitsemaan valinnoistaan ja tavasta elää elämäänsä, omalta kohdaltani voin vain sanoa että olisi tuntunut hullulta saada lapsia vain jotta joku toinen ne hoitaisi.







samoin lapsen kehityksestä vauva-aikana. Mutta kun vauva-aika on ohitettu, suurimmalta osalta katoaa jostain kumman syystä kiinnostus lastenkasvatukseen, juuri silloin kun lapsia pitäisi ihan oikeasti ryhtyä kasvattamaan ja heidän kasvuaan ehjiksi aikuisiksi tukemaan. Kirjastot ovat kasvatusoppaita pullollaan, mutta valitettavan harva tuntuu niihin yhtään perehtyvän.

OSA-AIKAtyössä kuin suomalaiset. TYöelämä joustaa Ruotsissa aivan eri tavalla kuin täällä. MOnet perheet voivat järjestää työelämän niin, että lapsi ei juuri hoitoon joudu, kun vanhemmat voivat vuorotella töissä ja kotona.

suomalaisessa asenneilmastossa. Kaikki on aina niin vakavamielistä - tämä palsta antaa siitä jo melkoisen hyvän kuvan. Miettikää nyt vaikka jotain jouluvalokeskustelua. Pimeätä on ja synkkää vaan jos naapuri menee laittamaan pihalleen piristykseksi valoja niin johan siitä naapureilla naamat menee ruttuun ja alkaa valitus :( Onko kamalampaa koskaan nähty, että ihan valoja pitää pimeään laittaa.

Tämä on vain yksi pieni esimerkki.

Kulttuuristamme puuttuu elämänilo ja kepeys.

Täytyy olla hyvä itsetunto että pystyy jättämään kaikenmaailman urpot marmattajat omaan arvoonsa ja elämään omaa elämäänsä.



Vähemmästäkin masentuu.

Koko väestössähän täällä on paljon masentuneisuutta :( Surkeaa.

jotenkin vaan tuntuu että suomalaiset osaa tulkita omia tuloksiaan erilailla kuin muut. ruotsalaisilta ja norjalaisilta ei ehkä kysytty oikeita asioita.

Asun jenkeissä, ja täällä lapset viedään hoitoon joskus jopa muutaman viikon ikäisinä, ja silti lapsista kasvaa positiivisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. Kasvatusympäristö täällä on kokonaisuudessan paljon positiivisempi: lapsia kehutaan, heitä kannustetaan paljon, vanhemmat ovat oikeasti kiinnostuneita heidän asioistaan ja osallistuvat paljon aktiivisemmin lastensa elämään. Lisäksi lapsilla on selkeästi asetetut rajat ja heiltä odotetaan tiettyjä käyttäytymissääntöjä, jotka puuttuvat suomalaisilta lapsilta kokonaan. Suomalaista kasvatusympäristöä leimaa negatiivisuus ja piittaamattomuus: lapsia ei kehuta, jotteivät ylpisty liikaa, positiivista palautetta lapset saavat harvoin kotona tai varsinkaan koulussa / päiväkodissa, moititaan, sätitään, kielletään, huudetaan. Pienten lasten annetaan juoksennella yksin ympäri metsiä ja maita huudellen v****a ja h****a, sallitaan nuorten mm. varhaiset alkoholi- ja seksikokeilut tekosyillä " kyllä ne sitä joka tapauksessa tekevät, niin minäkin nuorena" eikä uskota tutkimustuloksia joissa on todettu näiden olevan nuorten henkiselle kehitykselle haitallisia. Mitä sitä voisi lapsilta muuta kuin masennusta odottaakaan, jos kasvuympäristö on negatiivinen ja piittaamaton? Sitä niittää mitä kylvää, vanhemmat katsokoot peiliin!



Kasvatusmetodien erilaisuuden huomaa myös esim. päiväkodeissa ja kouluissa. Jenkeissä on itsestään selvää, että vanhemmat osallistuvat aktiivisesti kukin kykyjensä mukaan lasten päiväkotien ja koulujen toimintaan. Koulutyössä esim. vanhemmat vapaa-aikoinaan voivat auttaa opettajaa tekemällä pohjatöitä koulun askarteluprojekteihin, he pyörittävät kerhoja koulujen jälkeen, osallistuvat retkille, leipovat lukemattomat määrät myyjäistarvikkeita, lukevat lapsille... Tällä aktiivisuudellaan vanhemmat osoittavat suoraan lapsilleen, että ovat heistä ja heidän asioistaan kiinnostuneita. Suomessa taas vanhempia on lähes mahdotonta saada aktivoitua mukaan työskentelemään lastensa kasvatuksen parhaaksi. Hyvä jos vanhempainvarttiin viitsitään vaivautua! Ja auta armias, jos opettaja kehtaa pyytää apua luokkaretken (1 krt vuodessa) valvojaksi!!! En MINÄ, MINUN kallisarvoinen vapaa-aikani.



Vanhempien kiinnostus ja panostus lapsiinsa näkyy myös vapaa-aikana: viikonloppuja ei jenkeissä normaaliperheessä käytetä niin, että vanhemmat vetävät kännit ja nuoriso hilluu tahoillaan tai pienet lapset heitteillä, vaan silloin lapsia kuskataan harrastuksiin ja vietetään aikaa yhdessä. Ja tietysti se on vanhemmat, jotka vapaaehtoisesti pyörittävät harrastustoimintaa ja hankkivat lasten kerhoille rahaa erilaisin tempauksin.



Eli päivähoitokeskustelua tästä on ihan turha yrittää tehdä, päivähoidon aloituksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on siitä, että valitettavan usealla suomalaisella vanhemmalla on vanhemmuus kateissa. Oletetaan, että yhteiskunta kasvattaa lapset, ja että vanhempien ei tarvitse muuta tehdä kuin viedä lapset hoitoon tai kouluun, ja homma hoituu. Ja kun ei hoida (eikä pidäkään), niin sitten huudetaan ja räyhätään. No, tutkimus on osoittanut, mihin tällaisilla kasvatusmetodeilla päädytään - masentuneisiin lapsiin, väkivaltaan, aggressioihin, alkoholismiin ja negatiiviseen elämänasenteeseen. Valitettavasti tähän ei löydy parannusta muuten kuin sillä, että vanhemmat muuttavat omaa elämänasennettaan positiivisemmaksi, suhtauvat lapsiinsa ja heidän kehitykseensä positiivisesti ja kiinnostuksella, ja ylipäänsä osallistuvat lastensa elämään! Yhteiskuntaa ja sen luomaa kasvatusympäristöä on ihan turha syyttää, kyllä tässä syylliset löytyvät peilistä, ja sen osoittaa tutkimuskin!

ovat välillä ulkona ja välillä syödään ja välillä katotaan telkkaria ja välillä vaikka palataan yhdessä jääkiekkopeliä tai jotain. Ei jotenkin opetella olemaan ja elämään yhdessä.

Eiköhän vaakakupissa paina myös sellaiset asiat kuin

a) minkälaista se elämä kotona on, ja

b) päivähoidon taso.



Näppituntumalla sanoisin, että suomalaista (lastenhoito)kulttuuria erottaa muista pohjoismaista ainakin se, että suomessa isät ovat jäyhempiä ja hellivät tai auttavat/osallistuvat paljon vähemmän. Mm. ihan tilastojenkin valossa. Ja laman jälkeen suomalainen päivähoitosysteemikin on ollut lujilla. Kaikilla rintamilla vetää, siis.



Sanoisin että joku ihan perustavanlaatuinen mentaliteettiero on kyseessä... Suhtautumisessa lapsiin ja lapsiperheisiin yhteiskunnan tasolla, ja toisaalta perheensisäinen lämmössä ja kannustamisessa.



Viimeksi Tukholmassa käydessä hämmästelin, miten lapsia olikin kaikkialla. Ihmiset veivät lapsensa paikkoihin, jotka eivät Suomessa olisi " sopivia" - museoihin, ravintoloihin, kahviloihin. Ihmiset myös olivat ystävällisempiä omia lapsiani kohtaan kuin mihin Suomessa olin tottunut, kiinnostuneempia, hymyilivät.



Lyhyesti: kyllä suomalainen kulttuuri on aika kylmä ja karu kasvuympäristö monellakin tavalla.

että juuri tällä palstalla syytellään suomalaisia negatiivisesta asenteesta. Hyvin perustellusti, kylläkin, mutta mahtavatko kaikki negatiivisuuden paheksujat katsoa myös peiliin kirjoittaessaan. Tämä palstahan on elävä todiste suomalaisvanhempien negatiivisuudesta: täynnä arvostelua, piikittelyä, suvaitsemattomuutta, ennakkoluuloisuutta jne. Jospa jokainen vähän menisi itseensä ja alkaisi suhtautua muihin vanhempiin kannustavammin, niin saisi luotua vähän positiivisempaa ilmastoa edes omaan lähiympäristöönsä.



Muuten, kun itse luin tästä uutisesta Teksti-TV:stä, mieleen jäi maininta, että yksi asia, mikä aiheuttaa suomalaistytöille masennusta, on kovenevat ulkonäköpaineet. Ihmekös tuo, kun omien äitienkin lempihuvia on arvostella muiden naisten kuvia.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat