Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä nyt yritystä takana kesästä asti ja juuri alkoi taas menkat. Pahalta tuntuu. Tuntuu, että koko muu maailma on raskaana. Meillä on melkein kaksivuotias lapsi jo ja olimme ajatelleet että pari vuotta olisi hyvä ikäero. Nyt se ikäero vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan eikä sille voi mitään. En ymmärrä mistä kiikastaa, ei voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Kai se on se kun sitä ajattelee koko ajan, pitäisi pystyä olemaan ajattelematta.



Nyt harmittaa että niin ajattelemattomasti kuvittelin tulisin taas raskaaksi kuten ensimmäisenkin kanssa heti tulin. Syyllisyyskin vähän kalvaa kun mies halusi aloittaa yritystä aikaisemmin, minä vasta kesällä. Eipä sitä silti tiedä olisiko siltikään vielä tärpännyt. Haluaisin olla ajattelematta asiaa, mutta kun niin kovasti haluaisi lisää tätä perhettä, ajatukset pyörii vain ja ainoastaan siinä. Ja kun ihan oikeasti kaikki parhaat ystäväni ovat raskaana, asia ei ainakaan pääse unohtumaan.



Kaikki kivat ajatukset otetaan vastaan...

Kommentit (8)

Olipa tuttua tekstiä tosiaan. Meillä esikoinen on nyt 2-v ja viime huhtikuussa aloitettiin kakkosprojekti. Tulinkin 3.kierrosta raskaaksi, mutta se oli keskenmeno. Nyt on mennyt uudet 3 yrityskertaa ja ollaan edelleen lähtöpisteessä. Tulin ekalla kerralla raskaaksi tokasta kierrosta ja tässä kakkosprojektissa mies alkuunsa jarrutteli yrityksen aloittamista, ettei tule vain liian pieni ikäero. No, nyt en enää ajattele ikäeroja, vaan olen tyytyväinen, kunhan joskus vielä tulen raskaaksi. Täytyy sanoa, että ekat epäonnistuneet yrityskerrat ottivat eniten päähän, mutta km:n jälkeen on mieli vähän muuttunut. Mulla ei ole ollut edes ovulaatiota, joten ei ole tarvinnut juuri piinaillakaan...



Kantsii ehkä kokeilla ovulaatiotikkuja: mä olin niin varma että tunnistan ovulaation oireiden mukaan, mutta eipä siitä huolimatta ovulaatiota ollutkaan! Sain jo clomireseptinkin, mutta odottelen vielä pari luomukiertoa ennen kuin aloitan kuurin.



Mulle gyne sanoi, että km ja pillerit voivat aiheuttaa sen, ettei kierto heti palaudu (ovulaatio ei tule tms). Samaten hän sanoi, että on täysin normaalia, että voi kestää vuosikin ennen raskaaksituloa, vaikka kaikki asiat olisivat kunnossa. Eli mahikset per kierto on vain 10-15 % ja siksi yleensä odotetaan vuosi ennen mitään tutkimuksia tai hoitoja. Ilmeisesti olemme olleet onnekkaita, kun on ekalla kerralla tärpännyt niinkin nopeasti.



Mä yritän nyt hakea positiivisuutta siitä, että saan nukkua yöt hyvin, on enemmän aikaa perheelle, voi edistää työuraa, voi juoda punaviiniä tai syödä homejuustoa kun siltä tuntuu jne. Ihan varmasti me kaikki vielä joskus saadaan se toinenkin lapsi, siitä pitää lähteä!

[color=violet]Meillä toista on kaivattu vuoden alusta. Kaksi keskenmenoa takana, keväällä tuulimuna ja tämä toinen oli kai varhainen keskenmeno. Tai mikälie.

Tyttö syntyi sektiolla, mutta minulle ainakin leikkaava/ylilekuri sanoi ettei sillä ole tulevaisuudessa vaikutusta raskautumiseen. Ja onhan tuota pari raskautumista jo ollut, vaikkakin huonoin lopputuloksin.

Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo. . .jos sananlaskuihin on luottaminen tässä asiassa. Tuskin, nyt ei jaksa uskoa enää mihinkään. Katsotaan ensi vuonna miten käy.

++++++++tuulia kaikille kohtalotovereille :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä yritystä tammikuusta, eli kohta tulis vuosi täyteen. Esikoinen täyttää helmikuussa 2v. Kyllä melkoista on tämä loppuaika ollut.Surullistakin..

Lähdettiin nyt sitten tutkimuksiin..Simppatesti on miehelle tehty ja minulta otettu verikokeet. Lääkäri loppukuusta kertoo tulokset. Kaikenlaisia ajatuksia mieleen hiipunut.

Mulla ollut myös kaikenlaista vaivaakin että jo senkin takia mentiin tutkimuksiin. mm. runsaat & kivuliaat kuukautiset, vatsakipuja jne...

Mutta asia hieman selvinnee loppukuusta.



Mutta niinhän se on että ei ne asiat aina mene niin kuin suunnittelee, meilläkin oli haaveena että pieni ikäero tulisi lapsille.



Jaksamisia teille =)

Olipa mukava lukea ajatuksianne, kiitos niistä. Tuli rohkaistunut olo, etten olekaan yksin.



Hibiskukselle: kävin jo gynellä ja kaiken pitäisi olla ok. Otettiin ovulaatioverikoekin ja oli kyllä munasolu irronnut. Olen myös käyttänyt tikkuja ja ovulaation aikaan ollaan oltu todella aktiivisia. Jokatoinenpäivä -taktiikka on ollut käytössä, huh. Ja jalat kohti kattoa jne. Miehen tutkiminen on sitten seuraava steppi, mutta ehkäpä ensi vuoden puolella. Tuntuu niin hassulta kun jo yksi lapsi kuitenkin on. Että pitäisi kai vaan malttaa mielensä. Mulla on ollut elämässä muita stressejä tässä, että kai se henkinen puoli vaikuttaa. Täytyisi vaan vapauttaa mielensä ja ajatella hyviä ajatuksia. Ja just sitä miten ihanaa se elämä onkaan tuon ihanan lapsen kanssa, ei se ikäero kovinkaan merkityksellinen asia sitten olekaan, pääasia että joskus saisi sisaruksia.



Ihan mielenkiinnosta - mikä on ollut teidän synnytystapa? Minut leikattiin suunnitellulla sektiolla ja mietinkin että onko siinä jotain syytä? Luin nimittäin artikkelin jossa sanottiin että asialla voi olla jotain perääkin, mutta otoksesta ei tosin sanottu mitään sen enempää.

Tekstisi oli kuin suoraan minun suustani! Meillä esikoinen 1,5 vuotta ja toista yritetty tosissaan kesästä asti ilman ainuttakaan plussaa. Ei olla tosin käytetty ehkäisyä lainkaan pojan syntymän jälkeen.



Tunteesi tuntuvat niin tutuilta. Eilen alkoi menkat TAAS, vaikka olen jo kolme kiertoa syönyt clomeja ja gynen mukaan limakalvon piti olla ihanteellinen viime kierrossa ja sain lisäksi pregnyl-piikin varmistamaan munasolun irtoamista. Pettymyksen tunne on valtaisa menkkojen alkaessa, vaikka onhan niitä pettymyksiä ehtinyt jo tulla useampia.



Esikoinen sai alkunsa heti, kun ehkäisy jätettiin pois ja minä hölmö kuvittelin käyvän niin toisenkin lapsen kohdalla. Gyne totesi minulla pco:n, mikä vaikeuttaa raskautumista, mutta ei liene mahdotonta, koska jo yhden kerran olen raskaaksi tullut ja vieläpä täysin luomusti. Elopainoa on tosin kymmenen kiloa enemmän kuin silloin. Niinpä eilen puhuttiin miehen kanssa ja ennen mitään lisähoitoja yritän pudottaa vähän painoa, jos sillä olisi vaikka positiivinen vaikutus raskautumiseen.



Tuntuu todellakin, että kaverit ympärillä vain tulevat raskaaksi ja saavat suloisia pikkunyyttejä. Lauantaina olimme kylässä katsomassa yhden kaveriperheen vauvaa ja kyllä oli suloinen pienokainen eikä ainakaan helpottanut vauvakuumettani!



Kesän jälkeen on vauvakuume noussut melkoisiin sfääreihin ja rakastelukin on mennyt valtavaksi yrittämiseksi ja kalenteriin tuijottamiseksi. Tiedän, että pitäisi ottaa rennommin, mutta se ei tässä tunnetilassa auta. Koko ajan vain lasken, että jos nyt raskautuisin, niin ikäero esikoiseen olisi niin ja niin suuri. Muutenkin tuntuu, että en ehdi nauttia ihanasta esikoisesta riittävästi, kun tämä vauva-asia painaa niin mieltä.



Olen kokeillut greippimehut ja vitamiinit ja pitänyt jalkoja ylhäällä rakastelun jälkeen, mutta ilman tulosta. Kaipa on ajateltava, että vielä ei ole ollut meidän aika saada uutta vauvaa. Täytyisi vain keskittyä enemmän tähän hetkeen eikä vain haaveilla tulevia, mutta helpommin sanottu kuin tehty.



Huh, tulipas pitkät löpinät. Juttua olisi piisannut vieläkin, mutta täytyy mennä aamupuuron keittoon ennen töihin menoa.



Oletko sinä Papuna käynyt vielä gynellä tutkimuksissa tai käyttänyt esim. ovistikkuja useammassa kierrossa?



Nyt sinne puuron keittoon....



Reipasta työviikon alkua ja joulunodotusta sinulle ja perheellesi!



Hibiskus

mä oon lopettanu pillerit syksyl 04 ja vieläkään ei tärppää,tyttö on jo 5.v!! turhaa stressaa ikäerosta..tulee ku tulee...vaikka kyllä se pannuttaa kun kuukautiset tulee ja niin toivoo ettei tulis...:(

Täällä kans yksi vastaavassa tilanteessa. Myötätuntoa tunnen teitä kohtaan. Mulla tosiaan tilannetta hankaloittaa se, että yhtään kertaa en ole vielä ovuloinut. Ehkäisy jätettiin kesäkuussa 05 ja teroluteja on käytetty 2 kiertoa. Sen jälkeen taas odottelua ja kiertopv nyt jo jotain 50... Kävin alkuviikosta taas lääkärissä ja seuraavat reilu 4 kuukautta edetään teroilla. En ole vielä käynnistänyt vuotoa teroilla, kun lomamatka alkaa maanantaina ja en halua menkkoja sinne. Ikäerostressi mullakin oli kova (tyttö nyt 2 v 8 kk), mutta päätin, etten voi sillä enää stressata, kun asia ei ole omissa käsissäni. Vähän " kadehdin" teitä, joilla kierrot toimii, kun tässä tilanteessa ei ole mitään mahiksiakaan raskautua. Ultrattiin viimeksi ja pco:ta ei ole, joten nyt vaan täytyy odotella ja toivoa, että kroppa palautuisi ja terot tasaisivat sen. Keväällä/kesällä sit clomit käyttöön, jos mitään ei sitä ennen tapahdu. Tylsää odottelua... Mut onneksi tulee loma ja sen jälkeen joulu! Ja iloa koitan ottaa siitä, että lomalla en ole raskaana ja voin nauttia punaviiniä ruuan kanssa ja ottaa muutenkin rennommin esim. syömisten kanssa. Mut jos olisin tämän tiennyt, että vaikeammaksi menee kuin ekan saaminen alulle (silloin tärppäsi heti), niin ehkäisy olis jätetty jo aikaa sitten :( Mut ei elämää voi liikaa suunnitella ja täytyy olla iloinen tästä perheestä, joka nyt on. Ihana mies ja ihana tyttö :)

Hei taas!



Kyselit Papuna synnytystavasta. Synnytin alateitse. Minulla ei ole ikinä tullut mieleen, että synnytystavalla voisi olla jotain merkitystä seuraavaan raskautumiseen. Tiedän ainakin monia, joilla on ollut sektio, mutta silti toinen lapsi saanut alkunsa lyhyellä ikäerolla. Liekö sitten ollut hyvää tuuria, kukapa tietää!



Pari päivää tässä on mennyt alavireisissä tunnelmissa kuukautisten alettua, mutta eiköhän se elämä taas voita. Ainakin tuo puolitoistavuotias napero saa hymyn huulille hauskoilla tempauksillaan.



Huomenna pitäisi alkaa syödä taas clomeja ja vajaan kahden viikon kuluttua on gynelle aika, jotta varmistetaan, että clomit tehoavat. Tylsistyttää tuo jatkuva gynellä hyppääminen. Yksityisellä käyn, joten rahaakin menee eikä vielä ole näkynyt toivottua tulosta eli kahta viivaa raskaustestissä. Clomeja rankempaa hoitoa ei ole suunnitteilla. Jos tästä neljännestä clomikierrosta ei tärppää, niin sitten jatkamme luomumenetelmällä ainakin ensi syksyyn asti. Sitten katsastamme tilanteen uudestaan ja kuulostelemme tunnelmia. Mieheni ja minä emme kumpikaan ole kovin innokkaita aloittamaan rankempia hoitoja.



Itse olen perheen ainokainen ja kovasti toivoisin lapselleni sisaruksen. Minullakin ajatukset aiemmasta lyhyestä ikäerosta ovat väistyneet taustalle. Nyt olisin onnellinen, jos vain joskus tulisin taas raskaaksi, ikäerosta viis!



Ruoka porisee hellalla kutsuvasti, joten menenpä ruokkimaan nälkäisen lapsosen.



Hibiskus

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat