Vierailija

Olimmepa miehen työpaikan juhlissa, joissa mieheni esitteli minut työkaverilleen. Tunsin heti ihan hillittömän latauksen minun ja tämän miehen välillä ja varmasti tuo mieskin tunsi saman sähkön. Olin huomannut hänen katselevan minua jo ennen tapaamistamme ja itsekin olin huomioinut hänessä olevan " jotain" .



Mitään ei tapahtunut virallisesti eikä kyllä edes käytännössäkään. Juttelimme porukalla, tanssimme muutaman kerran yhdessä ja pidimme hauskaa. Ihan viatonta siis, mutta silti siinä oli se valtava lataus meidän välillämme. En voi unohtaa miehen kosketusta tanssiessamme tai hänen hymyään. Aina välillä oli hetkiä, joista pystyi lukemaan toisesta muuta kuin mitä puhuttiin tai mikä tilanne oli.



Mies on tahollaan perheellinen, samoin minä. Hänenkin puolisonsa oli mukana juhlissa, tapasimme ja juttelimme. En edes halua miehen kanssa suhdetta tai mitään enempää. Se lataus vain ihmetyttää! Mitä tälle voi tehdä, vai onko paras olla vain ja antaa kohtauksen mennä pikku hiljaa ohi? Olen vain mielessäni nautiskellut tämän kohtaamisen muistoilla ja sillä tunteella, jonka tämän komean, miellyttävän miehen huomio sai aikaan. Olkoot se minun oma lämmin muistoni?



Rakastan omaa miestäni. En voisi edes kuvitella eläväni yhdessä tämän toisen miehen kanssa, meillä ei ole mitään yhteistä ja olemme aika erilaisia yms, mutta silti tunsin/tunnen häneen valtavaa vetoa.

Kommentit (8)

Fantisoi joka päivä monta kertaa kuinka kohtaatte, suutelette ja rakastelette yms.

Parin viikon päästä kuvitelmat ovat menettäneet hohtonsa.

Et taatusti halua häntä enää oikeasti. Kuvitelmatkin väljähtyvät nopeasti.

Hieno juttu, ettet ole ihan joka vietin vietävissä! Mukavasta muistosta voit rauhassa nauttia ja fantasioida, kuten joku jo ehdotti - älä vaan kerro miehellesi... Itselleni on joskus sattunut vastaavaa, mutta koskaan en ole edes harkinnut syrjähyppyä tms. Pieni kipinöinti piristää elämää, eikä siitä ole harmia kenellekään niin kauan kuin homma on noin hyvin hanskassa. Neuvoisin kuitenkin välttämään konkreettista leikkiä tulella; älä siis hakeudu miehen seuraan, ettei mopo karkaa käsistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole ehtinyt tänään juurikaan näitä selailla, joten en tiedä, jos täällä joku toinenkin on kirjoitellut samoista asioista tänään.



Tämä kuitenkin on ihan todellinen juttu, ei mitään fantasiaa. Jos olisin kirjoittanut fantasiaa, olisin ehkä kirjoittanut tarinaani jotain isompaa tapahtuneeksikin. Aika tylsä tarina nimittäin tämä minun kirjoittamani, jos ihan kriittisesti arvioidaan keksittynä juttuna. :)



Eli tämä ei siis ole mikään fantasiatrolli. :)



Tuo kipinä-sana on aika klisee, se on kyllä totta. Mutta tämän tapauksen myötä tajusin itsekin, mitä tarkoittaa, kun " kipinät lentävät" tai on välitöntä kipinöintiä. :)

Kovin samansuuntaisia ajatuksia teillä vastanneilla kuin itsellänikin. Lämpimänä muistona ja " entäs jos" -ajatuksina tämä kohtaaminen varmasti pysyy parhaimpana eikä vahingoita muiden ihmisten elämiä. Ehkä tilanne oli mukavan turvallinen tälle miehellekin, kun hänkin tiesi, ettei mitään tämän enempää tule tapahtumaan ja silti voi kuitenkin nauttia uuteen ihmiseen tutustumisesta?



Mieheen tuskin törmään missään, koska hän on mieheni työkaveri eivätkä he ole erityisen läheisiä työn ulkopuolella. Hyvä niin, koska en haluaisi enää kokeilla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajatukset ihastuksesta ja unelmat romansseista lämmittävät enemmän kuin kylmä totuus, jossa ei enää olisikaan kipinöintiä. Ehkäpä tuo mies on jo unohtanut minut? Toisaalta taas pelottaisikin vielä kovemmin kipinöivä kohtaaminen ja se mopon karkaaminen käsistä.



Toivon, etten kohtaa miestä koskaan niin, että olemme pois kotoa ilman puolisoitamme. Tällainen tilanne voisi koittaa esim. työn merkeissä, mutta aika epätodennäköisenä kuitenkin.



Kummasti vain virkistää tämmöinen ajatusleikkikin. Jos ei muuta, niin onpahan extra-valoa syksyssä ja jotain uskoa siihenkin, että lasten ja kotiäitiyden jälkeenkin minussa on yhä sitä jotain. :)



Outoa vain kokea tällaisia tunteita elämäntilanteessa, jossa niitä vähiten odottaa eikä todellakaan ole itse ollut " saalistusmielessä" liikkeellä. Yllätyksenä koko juttu, ja ehkä juuri siksi niin jännittävänä.



ap

Unelmoida saa. Ja pitää. Mitä mieltä elämässä on, jos kieltää itseltään spontaanit tunteet.

Olen itse ollut parisuhteessa viimeiset kymmenen vuotta enkä miestäni jättäisi. Mutta silloin tällöin, joskus, hullaannun jostakusta tapaamastani henkilöstä ja ajatukseni sumenevat. Tiedän, etten tule tekemään mitään ja ymmärrän tunteideni olevan mahdollisesti täysin yksipuolisia. Mutta nautin siitä tunnemyllerryksestä täysin siemauksin: harvoin sitä tuntee olevansa sillä tavoin elossa! Tunne menee ennen pitkää ohi ja saa elämän näyttäytymään oman aikansa värillisenä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat