Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pitkä lapsettomuus ja henkinen hyvinvointi.

Vierailija

Niin, me ollaan -78 vuosimallia oleva aviopari (selittämättömästi lapsettomia) ja lasta meille on yritetty 5v 7kk kertaakaan tärppäämättä. Meille on tehty 4*inssi tos 2v sitte ja hoidot lopetettiin, enenpää niit ei tehdä meille. Lääkärin mielestä ois pitäny tärpätä, kaikki oli hyvällä mallilla ku sperma ruiskutettiin mun sisälle. Siittä huolimatta menkat alko ajallaan ja plussaa en testiin ole saanu koko yritysaikana (siis koskaan).



Mietin et miten tässä oikein jaksaa henkisesti. Pari kuukautta sitte olin 2vkoa saikulla Masennuksen takia ja jotenki olotila on palaamassa siihen samaan pisteeseen, itken todella herkästä, olo on ihan pa*ka ja voimaton ja kaikesta huolimatta olen lomalla nyt. Loma menee illat itkiessä. Uutta saikkua en aio hakea, pakko jaksaa sit taas ku työt alkaa. Mut mietin et mistä köydän sitä valoa jolla jaksaa eteenpäin. Kakki kaverit on joko raskaana tai elää elämäänsä onnellisena perheellisenä. Osa on jo toisella tai jopa kolmannella "kierroksella" lasten teossa ja me vaan vielä yritetään sitä esikoista :( ..koskaan onnistumatta. :|

Kommentit (11)

Vierailija

Jooo on mulla, BMI raja ainaski meillä väestöliitossa on 35 ja sen jälkeen eivät ala hoitoja tekeen. Eipä täs muuta voi ku olla vaan. :|

Vierailija

Joo kyllä mä tiiän et pitäs pystyy laihuttaa jos lapsia haluan, tiiän sen liianki hyvin. Ja oon varmaan 10krtaa saanu 10kg pois (10v ajan) mut siihen se aina tyssää ja ajan kans ne kilot tulee takasin, se on joku ihme etappi mulle tuo 10kg ku aina se siihen kaatuu. EI voi väittää ettenkö ois yrittäny mut ku pitkäjänteisyyttä ei tarpeeks ole, ilmeisesti. Mut eipä täs paljo pelkoo ole et raskaksi tulisinkaan ylipainosena joten...



Ja mun ei tarttis laihuttaa niinkää paljoo et normaalipainon rajoihin, mulle riittäs se et ylipainoo ois viel vähän jälellä, en haluukkaan mihinkän "muottiin" mis kaikki muut on. Mä haluun olla oma rehevä minä itte.



Mut kiitos tsempeistä, laihutus alko nyt kesken kesäloman :D

Vierailija

kun on kaikki pelit ja vehkeet tallella lapsen "tekoon". Muista se! Meillä loppui lasten "teko", kun multa yllättäen jouduttiin kohtu poistamaan. Tota asiaa ei korjaa mikään laihduttaminenkaan.



Sun kannattaa jatkaa laihduttamista, jos raskautuminen tuntuu olevan siitä kiinni. Sulla on omissa hyppysissä parantaa mahikset raskaaksi tuloon. Kaikilla ei sitä tilannetta ole. Muista se vaikeina hetkinä! Kannattaa käyttää 110 % nämä mahikset laihduttamalla ja pitämällä se laihdutettu paino!!!

Vierailija

Meillä muita hoitoja ei tehdä mun ylipainon takia. Siksi ei rankempiin hoitoihin olla koskaan lähetty/päästy. Oon useesti saanu 10kg pudotettua painoo täs vuosien varrella mut aina se paino on takasin noussu ja eipä tuo ole tulosta tuottanut/mihinkään vaikuttanut.



Olikos tuo metformin kallis lääke?? Ja tippukos sulla paljonki paino?



Mulla ku kierrot on ollu säännölliset aina siittä asti ku menkat on alkanu paitti nyt on viime aikoina alkanu venymään muutamia päiviä pidemmäksi :I



-kiitos vastauksistasi- :D

Vierailija

Nyt on 3vkoa laihisteltu ja -7.7kg lähteny käpälämäkeen, urheilen PALJON entiseen nähen, tän kuun aikana (8pvää) olen kuntopyörällä polkenut 125km ja viikossa kaloreita on palanut reilut 2000. Kuntsikkaan on tullut suorastaan HIMO ;)



Nyt on sellanen tunne et nää kilot oikeesti lähtee multa veks, mieli on hyvä ja pirteä, masennuksesta ei tietoakaan :D Olo on ihana, olen löytänyt itseni jälleen. Elämänilo is Back!



Ainut mikä on niin täl hetkel välttelen noita lapsi aiheita, se sattuu edelleen jos alan asiaa miettiin, koitan ottaa rennosti ja olla ajattelematta muuta, keskityn vähän aikaan tähän laihuttamiseen.



Ja VEHNIS: Kirjotin sulle viimekuussa kauheen pitkän litanjan vastauksena tohon itsensä tutkiskeluun mut jostain syystä se kaikki lens bittiavaruuteen, en sit jaksanu enää uudestaan alkaa miettiin ja kirjottaan. Kiitos Vehnis sinulle ja annoit ajattelun aihetta paljonkin!! *hali*



Mulla tohon masennukseen oli 3 syytä: Mummon kuolema jouluna 2007, työstressi ja meiän lapsettomuuden tuska ja sen purkaminen, lääkäri ilmas asian niin et kun kupista menee tilkkanenki yli voi se olla liikaa joillekki, ja mulla ilmeisesti näin kävi. Mummon kuolemaa en ole vieläkään käsitelly, tiedän sen, sen aika tulee joskus, nyt nautin hyvästä olosta ja elämästäni kerranki.

Vierailija

Terve Annu78!

Meillä on myös pitkä lapsettomuus takana. Minä ole vm.77 ja mieheni vm.75. Lasta on yritetty saada vuodesta 2001. Hoidoissa on käyty: 3*icsi, 7* pas ja 3*inssi. Yhtään plussaa ei edes haalean haaleaa viivaa testi tikussa ei ole ollut. Tiedän tuntemuksesi ja elämä tuntuu välillä todella raskaalta. Ystävät ympärilläni saavat lapsia, mutta me emme. Pahin aika tähän mennessä oli viime kesä. Läheisin ystäväni työpaikalla tuli raskaaksi samoin pikkusisareni. Silloin oli todella raskasta. Itkin töissä ja itkin kotona. Tuntui siltä, että elämä potkii todella päähän.



Tänään olemme edelleen tahattomasti lapsettomia. Työtoverini sai suloisen tytön ja sisareni komian pojan, jonka ylpeä kummitäti saan olla. Elämä lapsettomuus asiassa alkaa jo keventyä ja ei tunnu enään niin vaikealta, vaikka asia päivittäin käväiseekin mielessä ja saa välillä tunteet pintaan. Lapsihaaveilussa ollaan edetty sen verran, että toivon mukaan saamme kesän aikana adoptiopaperit lähetettyä adoptiolautakuntaan ja voimme ruveta haaveilemaan uudelleen lapsesta joka meillä on oikeasti mahdollista saada.



Annu78, voimia sinulle, elän kanssasi!

Vierailija

UPEAA! Eikös vain motivoi jatkoon! Ja eikös kuitenkin ole helpompaa kuin pelkäsi! Wau! 7,7kg 3viikossa!!!!!!! Tosi upeaa! Muista vain, että laihdutustahti sitten hidastuu jossain vaiheessa, ettet ota sitä takapakkina. Mutta kyllä se siitä! Liputusta!

Vierailija

Olettekos ajatelleet IVF hoitoa eli koeputkihedelmöitystä??? Meillä täällä päijät-hämeen alueella on jätetty toi inseminaatio pois kokonaan, ainakin olen ymmärtänyt niin koska se on vain rahan tuhlausta ja ei välttämättä tuloksia tule.

Me ollaan -73 vuosimallia oleva avopari ja hoidoissa olen käynyt ja kaikenlaisia pillereitä kokeillut jo monta vuotta, ei tuloksia. Sitten pidin paussia taas ja vuosi sitten taas päätettiin hakeutua hoitoihin uudestaan niin lääkäri määräs mulle metformiinia koko kesäksi popsittavaksi ja sitten sanoi että jos ne ei auta milläänlailla niin sitten syksyn jälkeen helsingin keikka eli IVF, sain painoa kyllä pudotettua kyseisillä lääkkeillä mutta ei muuta =)

Sitte syksyn jälkeen aloitin piikittelyn ym. muun mukavan ja marraskuussa sain sen kauan toivotun plussan testiin =) meillä tosin se IVF muuttui lennosta ICSI:iin miehen huonojen siittiöiden vuoksi, mutta kuitenkin tässä mennään rv 32+3 :) suosittelen jos ei muuta keinoa ole....

Vierailija

Moi Annu78



Ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan omassa kropassa negatiivisesti, mutta älä silti syyllistä itseäsi siitä (en toki tiedä syyllistätkökään). Jaksaisitko alkaa pohtia sitä, mistä ylipainoisuutesi johtuu? Jos syöt paljon hyvää, niin miksi? Jos et juurikaan liiku, niin miksi? Silloin kun laihdut, niin miksi? Silloin kun lihot takaisin, niin miksi? Näitä asioita ei aina pysty, eikä tarvitsekaan todellakaan, ratkaisemaan itse. Mutta kun ymmärtää, mistä asiat johtuvat, muutos on todennäköisesti "todellisempi". Ymmärtäminen on toki rankka prosessi... Tiedän.



Olen käynyt elämäni aikana pari kertaa psykoterapiassa, tällä hetkellä olen siinä toisessa "terapiaputkessa". Päädyin uudelleen psykoterapiaan viime vuoden lopulla. Viime vuosi:

01/07 avoleikkaus (vaikean) endon vuoksi, jonka vuoksi emme myöskään yrittäneet lasta "kun 1½ vuotta ennen "rankempia" hoitoja

03/07 IVF, ei pakkaseen, nega

05/07 IVF, ei pakkaseen, plussa

07/07 keskenmeno

10/07 PAS, nega

11/07 IVF, ei pakkaseen, plussa

12/07 tuulimunaraskaus...

Terapian aloitin marraskuussa.



Nyt suhteemme on katkolla, se on tarina erikseen. Mutta tämän oman paranemisprosessini aikana olen saanut huomata, useiden itkujen ja lukemattomien ahdistusten tunteiden ja pelon myötä, että muutokseen vaaditaan ymmärtämistä, itsensä ymmärtämistä ja anteeksiantoa itselleen. Ja että ihmisen on todellakin kohdattava asioita hyvinkin yksin, toiselta ei voi odottaa sitä, mitä itseltä puuttuu (minun tapauksessani suunnatonta huomiota ja ymmärtämistä ja lohduttamista) Ja se on todella raskasta, mutta ainoa polku muutokseen. Ja nyt jo alkaa tuntua, että se on hyvä polku, koska se on ollut minulle ainoa polku. Vaikka meillä tämä ero on "päällä", mies on tehnyt eropäätöksen, minä yritän sopeutua siihen ja varmaankin sopeudun ajallani. Koko ajan ahdistus tulee aaltoina, niinkin isoina että tuntuu kun hukkuisin. Silti ymmärrän, että muutoksen minussa piti tapahtua ja pitää tapahtua edelleen ja aika rankan kautta..



MInun tilanne on todellakin toinen kun sinun, enkä voi tietää miltä sinusta tuntuu. Ja varmaankin tässä myös purin itseäni ;o) Mutta se, mitä sinulle yritän sanoa on, että toivon sinulle roppakaupalla voimia ja rohkeutta kohdata ne asiat, jotka masennukseesi ovat johtaneet. Minulla ne eivät olleet pelkästään lapsettomuus, hoidot ja keskenmenot, vaan siihen oli syynä monet, monet muut asiat, joita en ollut ymmärtänyt "olevan olemassa".



Lapsettomuudesta kriisinä voi selvitä, parisuhdekin voi sen kestää. Mutta ihminen itse ja tod.näk. parisuhde myös joutuvat todella "epäreilulle" koetukselle, jos omia pelkoja ei ole kohdattu ja käsitelty. Kohdallani lapsettomuus ja epäonnistumiset laukaisivat pakon kohdata pelkoni ja toimintamallieni syyt.



En myöskään sano tai "varoita", että teille voisi käydä niin!!! Mutta jotenkin haluan jakaa tämän, jotta joku ehkä saisi voimia asioiden kohtaamiseen - ehkä sinä ;o)



Tämän kaiken jälkeen, en koskaan voisi sanoa kenellekään lapsettomalle: "Jos todella haluat lasta, pystyt kyllä laihduttamaan." Mutta eihän minun tuntemukseni ole ainoita oikeita, eikä toisaalta toisten tuntemukset vääriä. En myöskään voi sanoa kenellekään, mihinkään asiaan, että "onnistut jos todella haluat". Se ei ole aina niin yksinkertasita. Ja mitä se todellinen haluaminen oikeastaan on?



Toivon sinulle voimia ja jaksamista edetä elämässäsi sinulle sopivalla tavalla, kuten itse hyväksi ja oikeaksi tunnet.



Vehnis

Vierailija

Ei ollut kallis lääke olleskaan, muihin lapsettomuuteen liittyviin verrattuna..

Lääke oli nimeltään Glucophage 1000mg ja hinta 200kpl 27,34€. Ja mulle niitä määrättin 1 tabu 2 kertaa päivässä. Ne niinkus parantaa aineenvaihduntaa ja mulla putos muutamassa kuukaudessa n.ehkä 8kg.. eli ei kauheesti mutta en kyllä katsonut edes mitä söin =) olen herkkujen perään kyllä.... ;)

Onko sulla sit kauhean paljon ylipainoa jos ette hoitoihin sen takia pääse?? Anteeks henk.koht. kysymys.. Mulla oli kyllä kans ylipainoa mutta ei sen takia mitään hoitoihin pääsyä evätty.. ylipainoa oli varmaan yli 20 kg.. riippuu vähän miten sen kattoo =))

Mutta toivottavasti teillekkin se pikkuinen suotaisiin jollain keinolla =)

Vierailija

Minä sanoisin, että pois masennus. Inssi on tosi "huono" hoito ja se ettei sillä onnistu ei kerro oikeista mahdollisuuksista raskauksiin mitään :) Minulle on siis tehty yhteensä 11 inssiä joten tiedä mistä puhun. Mitään vikaa minussa ei ole (miehessä viat) ja silti kesti tuon 11 kertaa! Muuta minulle ei suostuttu tekemään, koska minussa ei ollut vikaa. Mutta tuo ylipaino-asia. Minä kyllä näen asian niin, että jos oikeasti haluat lapsia, sinun täytyy olla valmis laihduttamaan. Miten luulet jaksavasi raskaudet ja edes lapsen hoidon kovin ylipainoisena? Itselläni raskaudet ovat olleet tosi vaikeita muutenkin ja häikkää on ollut vaikka minkälaisia. Mutta uskoisin, että motivaatio ratkaisee. Jos todella haluat lapsia, olet valmis näkemään laihduttamisen vaivan. Laihduttaminen ei ole helppoa, mutta itse olen laihduttanut kerran 15kg ja toisen kerran 30 kg. Eli tiedän siinäkin mistä puhun. Alku ehkä vaikeaa, mutta kun tuloksia alkaa tulla, se motivoi jatkoon. Minulla auttoi punnitus joka viikko eli tarkka kirjallinen seuranta. Join paljon vettä ja karsin hiilihydraatteja.Ja olin totaaliherkkulakossa. Oli pakko olla, koska olen tosi herkkusyöppö. Voin kieltäytyä herkuista kokonaan, mutta jos otan palasenkin suklaata, on pakko syödä kokonainen levy. Sama kaikessa, yhtä keksiä en voi syödä;pitää syödä koko paketti jne. Mutta minäkin onnistuin! Haluan kannustamaan sinua nyt tehokkaaseen laihduttamiseen. Ei sinun tarvitse missi olla, mutta normaalipainon ylärajoissa ja sitten pääset hoitoihin ja saat varmasti nyyttisi. :) Inssien tulokset eivät kerro mitään.

Uusimmat

Suosituimmat