Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Avioliitto on täysin ihmisluonnon vastainen instituutio.

Vierailija

Ihmisluonto sotii vastaan tuota ja kukaan ei voi luvata: kunnes kuolema meidät erottaa. Pitkät avioliitot on harvoin onnellisia kyll niissä on monesti sellaista kärsimysnäytelmää nähtävissä että oksat pois. Onhan se tietty hienoa joidenkin mielestä näpertää häänamuja...

Kommentit (8)

Vierailija

Mieluummin käyn elämään kuuluvat vaikeudet ja kriisit läpi parhaimman ystäväni (=puolisoni) kanssa kuin yksin. Kuten myös elämään kuuluvat ihanat kokemukset.



Muistelen olleeni onnellinen sinkkunakin, mutta avioliitto on tuonut suurimman ilon ja syvimmän onnentunteen. Ajan myötä rakkaus on muuttanut muotoaan, mutta rakastan nykyään miestäni enemmän kuin koskaan. Mitä enemmän opin tuntemaan häntä (en usko, että toista ihmistä koskaan todella oppii tuntemaan), näkemään hänen ponnistelunsa meidän projektin eteen (=perhe) ja kuinka paljon hän on kerta toisensa jälkeen laittanut itseään likoon, en voi sanoa muuta kuin, että wau mikä mies :)

Vierailija

Lasten on esimerkiksi tutkitusti kaikkein paras kasvaa perheessä, jossa on molemmat vanhemmat heitä huoltamassa. Ja elämäään nyt vaan kuuluu niitä kriisejä ihan väistämättä, niitä ei voi välttää. Mieluummin minä kaikki kärsimysnäytelmäni näyttelen juuri tämän oman mieheni kanssa kuin kenenkään muun...

Vierailija

ihmisluonnnon mukaista olisi elämä jossa jokainen eläisi omien halujensa mukaisesti. Ihmisen perusluonto kun on ahne, itsekäs ja laiska. Ei jakamiseen ja toisesta huolehtimiseen perustuva pitkäaikainen avioliitto todellakaan ole sellaisen luonnon mukaista.





Ps. Minä tiedän lähipiiristäni montakin 20-30 vuotta kestänyttä varsin onnelliselta vaikuttavaa liittoa.

Vierailija

Jos käyttäytyisimme kaikessa täysin luontomme mukaisesti, niin nussisimme kaikkea mikä liikkuu, kuseksisimme ja paskoisimme minne sattuu, iskisimme jokaista ärsyttävää ihmistä turpaan ja pahimmat vihollisemme raatelisimme elävältä.



Luojan kiitos meille on annettu järki.

Vierailija

ovat häänamujen näpertäminen ja harkitusti solmittuun pitkään liittoon uskominen.



"Ihmisluonne" on kyllä aika vaihtelevainen käsite; minä haluan kovasti elää loppuelämäni mieheni kanssa ja tunne on kaikesta päätellen molemminpuolinen. Häitä ei kuitenkaan kuviteltukaan pitävämme: muutama sukulainen kutsuttiin maistraattiin, kun muuten olisivat olleet naamat happamina vuosikausia.



Naimisiin mentäessä lupaus on ei sen suurempi eikä pienempi kuin TAHTO rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Siinä mielessä (ja siinä kohtaa) vihkikaava on aika viisas.



Pitkissä avioliitoissa on osa kärsimysnäytelmiä, samoin lyhyissä. Alkuperäiset syyt mennä yhteen eivät ehkä aina vastaa arkipäivää ja niin edelleen, mutta eihän kenenkään ole pakko nykyään mennä naimisiin... eikä (onneksi) pitää häitä!



Lainaus:

kukaan ei voi luvata: kunnes kuolema meidät erottaa. Pitkät avioliitot on harvoin onnellisia kyll niissä on monesti sellaista kärsimysnäytelmää nähtävissä että oksat pois. Onhan se tietty hienoa joidenkin mielestä näpertää häänamuja...

Vierailija

mutta varmaan kaikissa pitkissä avioliitossa on huonot aikansa, joillakin suuretkin kriisit, mutta ei se tarkoita sitä etteikö avioliitto voisi silti olla onnellinen.

Uusimmat

Suosituimmat