Vierailija

Tilanne on siis tämä: pieni tyttöni on huomattavan kaunis. Häntä ihaillaan jatkuvasti. Olen huomannut, että hän menee hämilleen kehuista, eikä oikein tiedä mitä tekisi. Haluaisinkin kuulla sellaisilta vanhemmilta, joilla on ollut samanlainen tilanne (eli joko lapsi/tai itse kaunis). Miten minä voisin parhaiten tukea tytärtäni, jotta hänestä kasvaisi itsetuunnoltaan terve aikuinen. Ihan sivuhuomautuksena tämä lapsi on sisarusparven keskivaiheilla, ei mikään vanhempien silmäterä (ei ole mikään hemmoteltu herranterttu). Minusta lapsi on kaunis, mutta niin on mielestäni kaikki lapseni :) Toki hän on saanut kehuja koko ajan, mutta vasta viime aikoina olen huomannut lapsen olevan vaivautunut saamastaan huomiosta.

Sivut

Kommentit (28)

Mulla 7-vuotias tyttö,jota kans kehutaan.Menee hämilleen ja nolostuu.Olen tukenut sanomalla,että sussa on paljon MUUTAKIN hyvää ja että kauneus on myös sisäistä.

Olen myös hiukan hämmentynyt ikäistensä tyttöjen ihailusta, koska poikani on kuitenkin vasta tokaluokkalainen. Kuvittelin ulkonäköön liittyvien ihastusten alkavan vasta yläasteella. Poikani on selvästi myös hämmentynyt isompien tyttöjen (n. 9-10 v.) huomiosta. Omassa lapsuudessani ei muistaakseni tuossa iässä vielä edes "huomattu" toista sukupuolta olevia lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on pojalla poikien vaatteet, kyhyt tukka, ja on murrosikäinen.

Naamalta näyttää aivan kauniilta tytöltä, niin ei ne vaatteet auta. Näyttää tytöltä joka pukeutuu poikien vaatteisiin, sekin kun nykyään on tysin normaalia.

T. se jolla 14-vuotias tyttöpoika

Tokihan tämä ongelma voi poistua iän lisääntyessä ja varmasti poistuukin, kun ikää alkaa olla tarpeeksi mittarissa.. Siksi se hyvä itsetunto olisikin tärkeämpi kuin hyvä ulkonäkö

AP

Meillä on myös kaksi (mielestäni) nättiä tyttöä, mutta heitä ei koskaan kehuta. Ja kyllähän minäkin äitinä huomaan, että poikani on enemmän kuin söpö: Hän on tosiaan huomiotaherättävän kaunis lapsi, mutta ei silti yhtään tyttömäiset piirteet.

Meillä on vähän hankala tilanne sinänsä, että meidän lasta ihastellaan ja kehutaan kauniiksi. Useat tuntemattomat ihmiset sanovat, että ompa teillä kaunis tyttö. Ongelma on vaan siinä, että lapsi on poika. Pian 4v ja näyttää että kärsii kovasti:( En tiedä oiken mitä tehdä asian kanssa.

ruskeat silmät jne. 3-vuotias tyttö.



Mutta, kun tarkastelee kriittisesti hänen kasvonpiirteitään, niin voisin kuvitella että ei hän aikuisena tule kaunotar olemaan - pieni nykerönenä on nyt jo sen mallinen ja suurehko, että teini-iän koittaessa se korostuu ja siitä tulee iso perunanenä. Jne.



Eivät kaikki lapsena kauniit ole aikuisena kauniita.

Ostakaa pojalle poikamaisia vaatteita, ei mitään unisex-retro-hirvityksiä. Hiukset leikatkaa poikamaisesti niin eiköhän viimeistään murrosiässä huomata, että lapsi on poika :)

käunis kaunis esikoinen (poika). Pikkuveli on myös kaunis, mutta esikoinen on aivan omaa luokkaansa. Hän pysäyttää kaiken ikäiset - jopa teinipojat pysähtyvät häntä osoittelemaan ja hymyilemään hänelle. Minua lähinnä harmittaa, kun pienempi ei saa samaa huomiota. Olisi kiva, jos pojat huomioitaisiin tasavertaisesti. Mutta ei. Aina tuo vanhempi vie kaiken huomion. On vielä tullut tosi flirtiksi tyypiksi. Tuntuu, että saa kyllä miettiä, miten hänet saisi kasvatettua niin, ettei ulkonäkö olisi aivan siellä arvojen kärkipäässä. Ja että pikkuveli ei jäisi isomman varjoon...

Niinkuin että rikas perhe ei ole yhtä onnellinen kuin köyhä, kauniista lapsesta kasvaa ruma aikuinen jne.



Miksi ei voisi vain iloita toisen puolesta, tai edes antaa toisen iloita?

Tottakai jokaisen äidin mielestä oma lapsi on kaunis ja ihan oikeasti, melkein jokaista lasta myös ulkopuoliset kehuvat kauniiksi, söpöksi, suloiseksi... Mistä sitten herää se ajatus, että juuri meidän lapsi on nyt erityisen kaunis?



Oma lapseni on kaunis, tottakai minun mielestäni, mutta en ole tällaisella asialla ikinä päätäni vaivannut. Kehuja on tullut myös ulkopuolisilta, mutta niitä jaetaan 3-vuotiaille vielä joka käänteessä muutenkin. Eli en oikeasti pidä lastani sen erityisempänä kuin muitakaan lapsia, vaikka hän minulle rakkain onkin. Kannattaisikohan muidenkin suhtautua kehuihin vaan neutraalisti, koska totuushan se on, että lapset muuttuu tosi paljon eikä sitä ikinä voi tietää miltä aikuisena näyttää, ulkonäkö kun ei muutenkaan ole maailman tärkein asia.

En minä pikkulapsena muista miltä se tuntui, oliko noloa tai vaivasiko. Hiukan isompana kun olin tosi ujo, niin oli inhottavaa kaikki aina huomasivat minut vaikka olisin halunnut hukkua massaan. En tiedä vaikuttiko se vai mikä, mutta olin pitkään ujo, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä.

Nyt aikuisena olen ihan tavallisen näköinen ja itsetuntoni on kyllä varsin hyvä, pidän itseäni ihan kauniina, vaikken sitä ehkä enää sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan.

Edelleen kyllä tuntuu vaivautuneelta ottaa vastaan positiivista palutetta ulkonäöstä.

Lisääkin luen mielellani. Kiva, että olette jaksaneet vastata asiallisesti. Tälläinen aihe usein saa av:lla aikaan aika napakkaa kommentointia :)

joka todella kaunis, tyttmäisellä tavalla.

Pelkään oikeesti itsetuntonsa puolesta.

Esim. pari viikkoa sitten oltiin pojan ja meidän 10kk kanssa puistossa, ja joku rouva tuli sanomaan että "Siskokset täällä vauvan kanssa" tai jotain muuta vastaavaa, tarkoitus oli ilmeisesti kohottaa minun itsetuntoani sanomalla, että ollaan apsen kanssa siskoksia, mutta poika loukkaantui tosi paljon, kun taas luultiin tytöksi.

Näitä tulee muutenkin paljon. Parturissa kun leikkautettiin pojan tukkaa, niin parturi sanoi että "Sulle sopiikin tää lyhyt tukka tosi hyvin! Nykyäänsä tosi monella tytöllä on lyhyet hiukset ja sullakin on sellaset kasvonpiirteet että sopii hyvin. Ei oo varmaan pojista pulaa"

Kauneus on hyvä lisä, ja siitä on hänelle varmasti etua. järkevänä äitinä varmaankin pidät huolen, että lapsi rakentaa itsetuntoaan ja identiteettiään muunkin taidon/avun varaan, kuin kauneuden. Tyttölapsille muutenkin korostetaan liikaa, että oletpa kaunis ja miltä näytät, sen sijaan että tyttöä opetettaisiin kuulostelemaan, miltä TUNTUU eikä miltä näyttää.

anteeksi nyt, mutta tämä on kyllä aivan käsittämätön ongelma. Hyvästä ulkonäöstä on etua ihmiselle koko elämän, toiset ihmiset tykkää alitajuisesti kauniista lajitoverista, kaunis löytää kumppanin ja saa hyvän työpaikan ruman nenän edestä. Kauniilla ihmisellä on omat ongelmansa, joita taviksilla tai rumilla ei ole, mutta kyllä he plussan puolelle jäävät.

Luonnonkihara pitkä pasku tukka, isot silmät, kulmakarvat kuin just olisi kometologi ne nyppinyt muotoon, suloiset ja hurmaavat kasvonpiirteen. Todella kaunis.



Onneksi on niin valloittava luonne ja on taitava ikäisekseen esim. piirtämään ja askartelemaan, että lasta tulee ihan huomaamatta kehuttua muustakin kuin ulkonäöstä =).



Monesti olen äidilleen sanonutkin, että miten noin kaunis voi pieni tyttö oikein olla! Oma tyttöni on myös suloinen nöpönenä, mutta kaverin lapsi on siis KAUNIS. Ja varmasti saa siitä myös kuulla. Onneksi se ei tätä ilopilleriä tunnu yhtään haittaavan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat