Veljeni on väkivaltainen. =(

Vierailija

Veljen vaimo soitti pari päivää sitten ja kertoi, että veljeni oli kuristanut häntä kännipäissään. Olin/olen aivan järkyttynyt. Veljeni on aiemmin ollut mahtava ihminen selvinpäin, mukava mies, josta kaikki pitää. Nykyään kuitenkin viina tuntuu maistuvan liiaksikin. Emme juuri näe hänen kanssaan, koska hän ei vietä aikaa enää perheemme kanssa (ei riitoja kuitenkaan). Kun häntä näkee, huomaa muutoksen. Hän on aina pahantuulinen, väsynyt ja "uhmakas". Hänen kaveripiirinsä kuuluu paljon ihmisiä, joille viinakset maistuu, ennen kaveripiiri koostu urheilijoista.



Veljeni on monella urheilun alueella lahjakas, mutta on lopettanut aktiivisen harrastamisen kaveripiirin muututtua. Huumeita hän ei käytä, ainoastaan alkoholia. Hänen vaimo kertoi, että olutta tai mitä vain mietoja alkoholeja kuluu lähes päivittäin vähän. Olen äärettömän huolissani veljen vaimosta, mutta samalla huoli valtaa minut veljen kohdallakin. Mitä minä siskona voin tehdä? Kun yritän jutella veljelle, hän suuttuu ja muuttuu oman uhmikseni kaltaiseksi kersaksi, jolloin keskusteluyhteyttä ei ole. Säälin hänen vaimoaan, mutta en (itsekkäistä) syistä haluaisi heidän eroavan. Ymmärrän kuitenkin jos vaimo tähän ratkaisuun päätyy... Lapsia heillä ei ole onneksi! Miten ihmeessä pysyisin auttamaan veljeäni ja hänen vaimoaan?

Kommentit (3)

Vierailija

Alkoholisti ei nimittäin parane ennenkuin itse myöntää olevansa sairas ja haluaa parantua. Veljesi vaimon kannalta olisi parasta erota, ennenkuin teillä on murha-oikeudenkäynti edessä. Voit antaa vaimolle AA-kerhon yhteystietoja ja mennä itsekkin. Voit viedä sen myös veljellesi, mutta et pysty pakottamaan luopumaan viinasta. Hyvä että ei ole lapsia, ero on ehdottomasti fiksu ajatus ennenkuin seuraavalla kerralla henki lähtee!



Puhun kokemuksesta. Isäni veli oli tuollainen. Lopputulos oli 2 avioeroa (juoppohulluus ja väkivalta), välit poikki sukuun ja kuolema viinaan 56-veenä. Minunkin isälläni oli viinaongelma, mutta raitistui ja on ollut raitis 30 vuotta. Isä oli myös humalassa arvaamaton ja mm. yritti kerran ampua silloin raskaana olleen äitini. Minä tulin silloin väliin oman henkenikin uhalla. Olin 8-v. Jotenkin isä tuli silloin järkiinsä. Yö meni putkassa, koska olin soittanut poliisit. Molemmat hakivat apua AA-kerhosta, sekä isä että äiti (joka ei juo). Isä oli sellainen hiljainen tossukka, joka ei osannut sanoa ei, jos toiset tarjosi. Sitten kännissä nousi aina se luonto ja pahana. Meillä auttoi myös muutto toiselle paikkakunnalle, jolloin siitä juopparallikaveripiiristä päästiin eroon. Juominen loppui, kun pumppukin antoi varoitusmerkkejä. En voi sanoa, että välit isääni olisivat hyvät. Vanhempani ovat edelleen naimisissa, mutta mulle on jokseenkin sama elääkö isä vai ei. Se on joku tyyppi joka istuu kahvipöydässä eikä puhu mulle mitään. Äiti ei halunnut "lasten takia" erota. Siskollekin on ihan yks hailee vaikka olisivat eronneet.



Joskus mietin kulkeeko juoppous suvuttain. Isäni isänisä nimittäin oli tunnettu juoppo ja väkivaltainen. Itse en juo. Pelkäsin jo nuorena että viina vie ja päätin pysyä minimissä.

Vierailija

Et voi häntä auttaa mitenkään, niin pahalta kuin se tuntuukin. Jos veljesi ei apua halua hakea, et sinä tai hänen vaimonsa mahda yhtään mitään. Tiedän ja tunnen lähipiiristä useampia itsensä hengiltä ryypänneitä (sukulaiset ja työtoverit yrittäneet saada hoitoon - turhaan koska juoppo ei näe itsellään mitään probleemaa), tapauksia joissa on päädytty eroon viinan juomisen takia. Ja niitäkin on, jotka ovat vain pysyneet yhdessä alkoholismista huolimatta. Onnettomimpia ovat varmasti ne yhdessä pysyneet. Siinä pilataan yleensä useamman ihmisen elämä kerralla.



Kannusta veljesi vaimoa muuttamaan heti pois kotoa. Tilanne ei tuosta parempaan lähde, ei ainakaan ilman radikaaleja toimia. Voisitte tosiaan käydä alkoholistien läheisille tarkoitetussa ryhmässä tuon veljen vaimon kanssa. Ymmärtäisitte asiaa paremmin. Tosi surullistahan tuo on, mutta yritä pitää itsesi kunnossa. On tosi raskasta ja voimia vievää yrittää huolehtia juoposta tms ongelmaisesta, joka ei tajua omaa tilaansa. Oma kokemus siskosta jolla päihdeongelma. Monet itkut on itketty, mutta en voi aikuista ihmistä pakottaa apua hakemaan. Ongelma kun on minulla, minä en hyväksy jatkuvaa juomista, läääkkeitä jne...:(



Voimia.

Vierailija

Minäkin pelkään kovasti tuon veljen vaimon puolesta ja olen hänelle sanonut, että tuen häntä myös eropäätöksessä ja ymmärrän häntä täysin. Meidän isä myös joskus nuorempana pahoinpiteli äitini, mutta hän pääsi viinasta kuiville. Sukuun mahtuu myös paljon näitä alkoholisti"ressukoita", jotka ovat eronneet vaimoistaan ja he ovat pilanneet välit kaikkiin ja soteknut taloutensa. Selvinpäin kaikki loistavaa sakkia, mutta kännissä pahapäisiä lähes jokainen.



Mua suorastaan vituttaa, että tämä veljeni on muuttunut tuollaiseksi, kun kuitenkin on ollut mitä ihanin ihminen aikaisemmin. Veli suuttuu jos hänelle juomisesta huomauttaa ja uhoaa ryyppäävänsä kaksi kertaa kovemmin, kun aina vittuillaan.. Ja hieman jännittää myös jos vaimo hakee eroa, sortuuko veljeni vielä pahemmin juomaan?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat