Ihanaa, lapseni tietää, että välitän hänestä!

Vierailija

Minulla on 7 v poika, joka on hyvin voimakastahtoinen. Jos tunnette Dunderfeltin persoonallisuusteorian, niin hän on se punainen, koleerinen luonne.



Nykyään hän on oikein hyvinkäyttäytyvä, fiksu ja filmaattinen lapsi. Mutta muutama vuosi sitten hän oli aivan kamala. Hän huusi, huusi, huusi ja huusi, kun ei saanut asiaansa perille. Olen vertauskuvainnollisesti "nostanut hänet seinälle" monta kertaa. PItänyt niskasta kiinni, että hän pysyy nurkassa, jonne hänet on käsketty. Olen raahannut hänet maata pitkin kerran kotiin, kun hän ei totellut leikkipuistossa, ettei hiekkaa heitetä. Joskus 4-vuotiaana pidin häntä holdingissa kymmeniä tunteja. Parhaimmillaan hän on ollut holdingissa tunnin putkeen. Pahimmillaan hän oli 4,5 - 5,5 -vuotiaana.



Pari vuotta nuorempi pikkuveli on hyvin herkkä ja "ihana" lapsi. Sellainen, joka käpertyy syliin ja hymyilee vain. Olen monesti ajatellut, että koska lapsia pakostakin kohtelee eri tavalla, tunteeko vanhempi, että hänestä kuitenkin välitetään aivan yhtä paljon?



Eilen puhuin 7-vuotiaan kanssa siitä, että jotkut vanhemmat eivät välitä lapsistaan. Tämä poika totesi, että "no sä ainakin välität minusta tosi paljon!". Aivan ihanaa kuulla tämä (jo toistamiseen vuoden sisällä), ettei lapsi kanna kaunaa siitä, kun häntä on yritetty pistää ruotuun.

Kommentit (2)

Vierailija

joku päivä tästä lapsesta kyllä tulee pomo - jonnekin päin maailmaa. Hän on sen luontoinen.



Jossain vaiheessa kyllä meinasi usko pettää, että onko koko elämä yhtä tappelua vain... Sen verran kovapäinen minäkin olen, että en anna näissä asioissa periksi. Mutta rasittavaa se oli.



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat