Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Meidän systeemi on seuraavanlainen

Vierailija

Molemmilla on omat tilit ja omat rahat. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Muut elämiskulut on jaettu löyhästi puoliksi, tyyliin sähkölasku sulle - öljylasku mulle. Ruokakaupassa maksetaan kai suunnilleen vuorotellen, tosin tästä ei kumpikaan pidä kirjaa. Jos ollaan ulkona syömässä, välillä maksaa toinen ja välillä toinen. Mitään sentintarkkoja laskelmia emme harrasta. Lasten menot ovat yhteisiä, molemmat ostamme mielellämme lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista eikä näistäkään tehdä laskelmia, tosin näppituntumalla taidan olla minä jonka mukaan useammin tarttuu joku turha lelu kauppareissun yhteydessä.



Kumpikin vastaa itse omista henkilökohtaisista menoistaan, esim. vaatteista, omasta puhelinlaskusta ja ns. turhuuksista. Jos tekee hirveästi mieli ostaa ne ihanat halvat 300 euron kengät, voi ne ostaa jos omalla tilillä on rahaa. Jos ei ole rahaa, niin sitten säästetään ja tingitään jostain muusta. Hyvin yksinkertaista. Itse ostaa täräytin äskettäin erittäin kalliit harrastusvälineet ( hinta nelinumeroinen luku), asia johon yhteisten rahojen politiikkaa elävät kaverini eivät pystyisi. Olin systemaattisesti säästänyt tätä varten eikä ostokseni hetkauttanu tai huonontanut vaimoni tai perheemme taloutta.



Systeemin edut

- koskaan ei tarvitse kysellä lupaa ostamisiin

- kumpikin panostaa yhtä paljon asumiseen, kumpikaan ei ole ns. elätti

- kummankaan ei tarvitse kärsiä toisen heräteostoksista, esim. "koko perhe elää kaurapuurolla koska isi halusi prätkän"

-rahasta ei riidellä, yksinkertainen systeemi

-vastuu rahankäytöstä säilyy, kun ei voi törsäillä toisen tiliin



Miten tämä on mahdollistettu?

-kumpikin nauttii kohtalaista (ei kuitenkaan erityisen muhkeaa) palkkaa ja on hankkinut hyvän ammatin

-asumismenomme on kohtuulliset, ei siis ökykallista kämppää sadan vuoden maksuajalla

-kumpikin kannattaa tasa-arvoa, vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä



Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.

Kommentit (2)

Vierailija

molemmat maksavat kuluja ja laskuja koko palkkansa verran, niin paljon kuin rahaa triittää. Kaikkiin menoihin ei rahat riitä, joten niitä maksellaan sitten kun on taas rahaa. Eipä tule ongelmia, mihin rahaa käyttäisi tai kuka käyttää, kun kummallakaan ei koskaan ole.

Vierailija

Meillä minä opiskelen ja käyn pari kertaa viikossa töissä, joten tulot pajon pienemmät kun miehellä. Emme siis maksa samaa määrää rahassa, vaan saman määrän prosenteissa.

Miehellä jää paljon enemmän käyttörahaa, koska tienaa paljon enemmän, mutta minullekin jää joku satanen että voi sillontällön ostaa jotain kivaa itselle, tai mennä vaikka bilettään.

Toimii hyvin, eikä tarvi valittaa kummankaan jostain turhista ostoksista.

Uusimmat

Suosituimmat