Apua - Vanha ihastus vaivaa

Vierailija

Pakko kirjoittaa tänne kun en voi kellekään asiasta puhua. Olen ollut naimisissa 7 vuotta. Avioliittomme on ollut pääasiassa hyvä, mutta olemme myös käyneet läpi pahoja kriisejä. Yksi kriiseistä on pitkä lapsettomuus (6 vuotta) joka jatkuu edelleen, mutta pahin kriisimme oli vuosi sitten. Olin asunut 2 vuotta opiskelujen vuoksi toisessa kaupungissa satojen kilometrien päässä miehestäni, joka edelleen oli töittensä vuoksi kaupungissa jossa ennen asuimme yhdessä. Näimme noin pari kertaa kuukaudessa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että mies hakisi opiskelupaikkakunnaltani töitä, ja muuttaisi sitten myöhemmin sinne. Mutta mies ei koskaan hakenut töitä sieltä, vaikka yritin häneen vedota. Oli todella vaikea olla erillään ja koin että elin kahta elämää rinnakkain. Mies ei oikein ymmärtänyt ja täysin hyväksynyt silloisia unelmiani urani suhteen jne.



Sitten ihastuin mieheen, jota opiskelun merkeissä näin monta kertaa viikossa. Ja tämä mies ihastui minuun. Olin ollut ihastunut tähän mieheen jos muutaman kuukauden ja mielessäni yrittänyt hillitä tunteitani, kun vaivihkaa yhteydenpitomme alkoi, ensin chattailyn merkeissä ja sitten tapasimme muutaman kerran. Tämä mies toi paljon iloa elämääni ja olin onnellinen, vaikka avioliittomme oli hajoamaisillaan. Tämä toinen mies oli myös samalla alalla kuin minä, ja siis ymmärsi täysin unelmiani tulevaisuuteni suhteen. Mutta: me molemmat olimme suhteessa. Minä avioliitossa, hän seurustelusuhteessa. Tapaamisemme olivat romanttisia illallisia ym., ja välillämme oli paljon flirttailua, mutta emme koskaan menneet sänkyyn. Kerroin miehelleni, että en tiedä olenko onnellinen hänen kanssaan, ja siitä alkoi hyvin vaikea aika meille molemmille.



Sitten tuli kesäloman aika ja menimme mieheni kanssa lomalle. Se toinen mies lähti paikkakunnalle jossa oma tyttöystävänsä oli. Hän teki selväksi että kunnioittaa päätöstäni avioliittoni suhteen ja suhteemme suhteen mutta on aina ystäväni, milloin tahansa haluan ottaa häneen yhteyttä. Mieheni sai tietää tästä toisesta, mutta oli silti valmis antamaan anteeksi, tekemään kaikkensa liittomme eteen ja jatkamaan kanssani, jos tahtoisin. Tämä mieheni rakkaus kosketti minua niin suuresti, että viimein päätin että katkaisen yhteyden siihen toiseen mieheen ja teen kaikkeni jotta avioliittomme toimisi. Tästä syystä myös päätin keskeyttää opintoni ja muuttaa takaisin paikkakunnalle jossa mieheni jo asui. Ilmoitin asiasta sille toiselle miehelle, joka hyväksyi päätökseni täysin, eikä yrittänytkään pitää yhteyttä sen jälkeen. Pian tämän jälkeen minulla todettiin masennus, ja se on nyt lääkkeiden ja terapian avulla lähes parantunut.



Nyt, vuoden päästä tapahtuneesta kaikki on hyvin, avioliittomme menee normaalin arkisella tavalla hyvin, ja olemme pari kk etsineet taloa ostettavaksi tai tonttia jolle rakentaa. Olemme edelleen myös toivoneet että tulisimme raskaaksi. Olen tehnyt täällä pienessä mittakaavassa osa-aikaisesti oman alani töitä, muun ajan olen käyttänyt lähinnä taloudenhoitamiseen. Ja nyt, yhtäkkiä en saa sitä toista miestä mielestäni. Tänään lähetin hänelle sähköpostin, ihan ystävänä, jossa kerroin miten vuoteni on mennyt ja kyselin miten hänellä menee.



En voi sille mitään, että edelleen mietin voisiko minusta ja hänestä tulla jotain. Näyttää siltä, että ei voi... Olen täysin taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Asun ulkomailla, ja minulla on oleskelulupa vain siksi, että mieheni on töissä täällä. Minulla ei ole koulutusta, joten töitten saanti täällä on erittäin vaikeaa. Nykyisillä töilläni en pystyisi elättämään itseäni. Tämä toinen mies taas on edelleen yhteydessä tyttöystäväänsä, mutta en tiedä seurustelevatko he enää. Asuvat kaukana toisistaan, eri maissa. Tiedän, että jossain vaiheessa heidän suhteensa oli poikki, minun takiani. Tiedän, että jos jättäisin mieheni, hän tulisi hulluksi. Hän sai paniikkikohtauksia jo vuosi sitten olleen kriisimme aikana. Käytännössä pilaisin hänen elämänsä. Olen kaikki mitä hänellä on. Hänellä ei ole paljoa ystäviä täällä jne... ja... rakastan häntä. En tiedä voisinko elää ilman häntä.



Ongelma onkin nyt se, että en tiedä mitä haluan. En enää tiedä haluanko omaa taloa korpiseudulta (muuhun ei ole varaa), en tiedä haluanko tyytyä niihin töihin mitä minulla nyt on... ja osa minusta tahtoisi jättää kaiken ja koittaa miltä elämä tuntuisi sen toisen miehen kanssa. Mutta... en edes tiedä haluaisiko hän sitä. Enkä halua ahdistaa häntä kertomalla tunteistani hänelle.



MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN?? Kiitos, jos jaksoitte lukea...

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

pelottaa sinua ja siksi virittelet epävarmaa kuviota mielessäsi.



Lisäksi et selvästikään ole lopullisesti sitoutunut mieheesi, kun mietit, että mitä sinusta ja toisesta miehestä olisi tullut. Teistä ei tullut mitään, kun valitsit toisin, joten älä enää jatka moista haihattelua.

Vierailija

On sulla kurja tilanne. Itsekin olen onnistunut löytämään itseni kahdn miehen loukusta ja tiedän ettei se ole kivaa. En tosin ollut ehtinyt naimisiin.



Ihan ensiksi kiinnitin huomioni siihen, että teet elämässäsi aika tärkeitä päätöksiä miehesi kautta. Olet lopettanut opintosi hänen vuokseen ja kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jatkat suhteessannekin osittain siksi, ettei miehesi maailma järkkyisi. Tuo on mun mielestäni aika epäreilua sua itseäsi kohtaan ja itse asiassa myös miestäsi kohtaan. Et varmasti itse ajattele asiaa niin, mutta jos jatkat itsellesi tärkeiden päätöste tekemistä sen mukaan, mitä luulet miehesi tarvitsevan, asetut ikään kuin hänen holhoojakseen ja unohdat itsesi ja omat tarpeesi. Se on ajan mittaan tuhoisaa ja harvinaisen rankkaa teille molemmille. Sinä et ole korvaamaton miehesi elämässä eikä hän sinun. Jos te nyt eroaisitte, jatkaisitte vain molemmat elämistä omilla tahoillanne, mutta ei sinun poistumisesi miehesi elämästä tekisi miestäsi hulluksi. Toki hänellä olisi varmasti vaikeita aikoija edessä, mutta ne kuuluvat elämään ja jokaisen aikuisen ihmisen tulee voida selvitä sellaisista kausista itse. Jos hänen mielensä siitä järkkyisikin, ei se olisi siun syytäsi, vaan hänen elämäänsä. Hänen elämänsä ja onnensa ei ole sinun vastuullasi.



Toisaalta myös sinun onnesi ei ole miehesi vastuulla. Olin aika ylättynyt, kun pohdit että toisen miehen kanssa elämä tuntuu paljon rikkaammalta, sillä käytte syömässä ulkona, teette asioita jne. En usko että nuo asiat ovat mikään erityinen merkki hyvästä suhteesta tai mittari, jolla eri suhteita voi arvioida. Nuo ovat asioita, jotka tulevat ja menevät ja joita kuka hyvänsä voi tehdä. Jos sinusta tuntuu ettet tee niitä tarpeeksi miehesi kanssa, voit kysyä itseltäsi miksi. Miksi sinä et tee aloitetta? Ei ole miehesi velvollisuus pitää sinua tyytyväisenä.



Kuulostaa siltä, että sinä olet kriisissä ja hukassa itsesi kanssa, et miesasioissasi. Miehet tulevat vasta itsesi jälkeen, mutta jos sinun on vaikea valita, se johtuu siitä ettet tiedä missä itse elämässäsi sijaitset. Nyt sinun tulisi keskittyä itseesi ja kysyä vakavasti peilikuvaltasi, mitä todella haluat ja toivot elämältäsi. Mistä olet valmis luopumaan, mistä et? Mitä olet valmis unohtamaan, mitä et? Kuinka paljon olet valmis muuttumaan ja kuinka paljon haluat muuttua? Muista, että muutokseen et tarvitse yhtään miestä, ainoastaan vähän munaa ;)

Vierailija

Näinhän se on. Tiedostan kyllä että en tunne tätä toista niin hyvin kuin tunnen mieheni, ja että kaikille tulee se arki vastaan... silti minusta tuntuu että mulla ois hauskempaa sen toisen kanssa. Mieheni ei juuri koskaan vie mua ulos syömään, ei osaa enää yllättää jne. Tuntuu että tämän toisen kanssa menis enemmän yksiin tavat pitää hauskaa jne. Mutta mistä sitä koskaan tietää. Sepä se.



Olisin todella kiitollinen vastauksista muiltakin.



ap

Vierailija

Jos oletettaisiin että valitsen tämän uuden miehen ja hän tahtoisi elää kanssani, jos vain taloudellisesti olisi mahdollista, jatkaisin sitä koulua mikä sillon jäi kesken, ja saisin koulutuksen. Pääsisin alallani paljon paremmin eteenpäin. Asuisin eräässä Euroopan keskeisimmistä kaupungeista.



Nykyisen mieheni kanssa jatkaisin elämää ilman koulutusta, minusta tulisi kotiäiti ja asuisimme jossain vuoristotalossa. Tekisin vaatimattomasti ja osa-aikaisesti alani töitä.



Tämä tuo asiaan vähän uutta näkökulmaa ja juuri tämän takia en todellakaan tiedä mitä haluan...



ap

Vierailija

Ihme vauva se sun miehes. Alkoi hyperventiloida? No on toi aika epäreilua miehesi puolelta, aikamoista manipulointia jos ei sun tulevaisuudesta edes voi keskustella niin kuin aikuiset ihmiset.

Vierailija

Lainaus:

Teinkö oikein kun puhuin miehelleni?



ap


se on voida parisuhteessa keskustella, vielä noinkin isoista asioista kun on kyse vai mitä mieltä itse olet ap?

Vierailija

Se on aika selvää itsellenikin, että hukassa olen. En tiedä mitä haluan. Mies meni nyt nukkumaan sanaakaan sanomatta... Olen aika surullinen. En tiennyt että liittomme on näin pahassa jamassa. :(



ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat