Miten toimia ihastuneen tulevan papin suhteen???

Vierailija

Eli minulla on hirvittävä moraalinen ongelma; olen ihastunut mieheen, josta tulee tulevaisuudessa pappi. Mikäli olen käsittänyt oikein, hänkin pitää minusta. Pari hapuilevaa lähestymisyritystä on ollut hänen puoleltaan, mutta asiat eivät ole edenneet koska minä olen mennyt molemmilla kerroilla lukkoon pappiudesta johtuen.

Saavatko papit (tulevat) seurustella??? Millaisia sääntöjä heillä on koskien parisuhdetta? Pitäisikö unohtaa koko homma vai kannattaako yrittää?

Mies on todella kiltti ja mukava, muussa tilanteessa pitäisin häntä todella varteenotettavana vaihtoehtona.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

tietämättömältä papin virasta ja toimenkuvasta yleensäkin, joten en suosittele yhteen menoa. Olisitte varmaan vähän eri planeetalta.

Vierailija

Ja papit saavat seurustella, juoda alkoholia jne. Elää ihan niin kuin men kaikki muut tavikset. Se on jokisen papin oma valinta juoko, seurusteleeko, asuuko avoliitossa, meneekö naimisiin. Ainut negatiivinen asia mikä tulee mieleen jos olisin papin kanssa on se että heillä on hankalat työajat. (häät, risitiäiset, hautajaiset yms.)yleensä viikonloppuisin



Terv. en ole naimisissa papin kanssa, vaan ihan mutu tuntumalla vastasin



Ps. eli anna mennä vaan

Vierailija

mutta mikä idea siis tuossa 26 leikissä on? Olen blondi enkä tajua ja nyt jäi vaivaamaan kun en millään keksi mikä tuossa on pointtina... Voisiko joku valaista?

Vierailija

Kyllä ne teologin plantut tunnetusti siellä Helsingissä ainakin opiskeluaikoinaan aika villisti juhlivat. Sitten avioituvat ja rauhoittuvat.

Vierailija

kautta historian on ollut pappeja jotka ovat viinaan ja naisiin meneviä, kulkevat huppu päässä ihmisten ikkunoiden takana, ahdistelevat seksuaalisesti jne... kuten tavallisissa ihmisissäkin on näitä kavereita

Vierailija

Yksi tuttu pappi on kyllä ihan tavallinen ihminen, meni juuri naimisiin ateistin kanssa, juhlii kun on sillä tuulella ja antaa muiden uskoa mitä uskovat. Hän myös asui usean vuoden avoliitossa puolisonsa kanssa. Ainoa ongelma on lasten saanti, sitä ei voinut harkita ennen naimisiin menoa. Kaverillani ei olisi kyllä ollut mitään sitä vastaan, mutta piispalla kylläkin.



Sanoisin että pappeja on joka junaan niinkuin meitä muitakin ihmisiä - ja hyvä niin. Hyvä että papeissakin on inhimillistä rosoisuutta.



Ap:lle vielä: Kannattaa jutella tämän pappismiehen kanssa ja kysyä suoraan hänen mielipiteitään sinua askararuttaviin asioihin. Niin asiat yleensä lutviintuvat.

Vierailija

Siis se aika ennen kuin hän valmistui ja astui virkaansa meni hyvin. Meillä oli ihan normaali suhde seksin kanssa kuten muutkin suhteet. Hänelle ainakaan avoliitto ei olisi tullut kysymykseen. No sitten suhde vakavoitui ja hän sai viran ja alkoi puhua avioliitosta. minä kun en ole kirkossa käyvää tyyppiä niin jouduin ottamaan jalat alleni. Papin puolisollakin ainakin tuossa pienessä seurakunnassa olisi ollut oma roolinsa. Olisi pitänyt istua tasaisin välein jumalanpalveliksissa ja osallistua erilaisiiin kylä kekkereihin. Onnistuu varmasti jos olet itsekin uskon asioista kiinnostunut. Muuten kehoitan jättämään väliin

Vierailija

joku avioituisi siksi, että saisi viran. Ei tietenkään. Kyllä sinkku voi olla pappi.



Kyse on siitä, että avoliitossa olevaa ei helposti vihitä papiksi. Siksi suhde on järkevää virallistaa siinä vaiheessa. Ja toki puhun nyt niistä suhteista, jotka ovat joka tapauksessa ajautumassa siihen, että naimisiin mennään.

Vierailija

Tosiaan hän on valtavan hyvä keskustelemaan, todella kohtelias ja ottaa kaikki huomioon sekä tulee kaikkien kanssa toimeen. Ja tuntuu olevan suvaitsevainen.



Tuo on hyvä kysymys, että vaikka hän pystyisi hyväksymään minun uskonnottomuuteni niin pystynkö minä hyväksymään hänen uskontonsa?

Koska tosiaan minulla ei ole kokemusta uskonnosta enkä osaa ajatella miten se käytännössä vaikuttaa. En ole mitenkään uskonnonvastainen, vaan hyväksyn kaikki uskonnot kunhan niillä ei vahingoiteta toisia ja keskustelen mielelläni eri uskonnoista. Mutta tuputuksesta en pidä. (tosin mies ei ole koskaan sellaista tehnytkään)

On niin vaikea yrittää ennakoida sellaista mistä ei ole mitään kokemusta!



Mukavaa kuulla kokemuksia muilta, on helpottavaa kuulla että pappius ei silti tarkoita että mies istuu kaikki illat pöydän päässä lukemassa raamattua perheelle...

Lisää kokemuksia ja mielipiteitä kuulisin mielelläni, etenkin ihan kokemuksia siitä millaista elämä on ollut niillä jotka ovat olleet suhteessa papin kanssa.



ap

Vierailija

Ainakin se olisi suotavaa ;) Uskon, että hän on aika suvaitsevaa sorttia, jos tietää, ettet ole uskossa etkä kuulu kirkkoon, mutta haluaa silti seurustella (ehkä). Mutta päteekö se toisinkin päin? Tarkoitan, että jos hän antaa sinun olla sellainen kuin olet, niin voitko itse tehdä samoin? Papin kanssa eläessä ei varmaan voi uskontoon liittyviä asioita välttää ja sinäkin joudut niihin törmäämään ja niistä kuulemaan, vaikkei hän sinua yrittäisikään käännyttää. Jaksatko sen, jos asiat eivät sinua yhtään kiinnosta? Jaksatko myös sen, että seurakuntalaiset varmaankin ihmettelevät suhdettanne, jos sinun "uskomattomuutesi" tulee yleiseen tietoon?



Näitä asioita on syytä miettiä, vaikka itse toivottomana romantikkona toivonkin, että te kaksi erilaista persoonaa voisittekin löytää yhteisen sävelen...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat