Vierailija

Olen nyt ollut viikon kotona lasten kanssa, mies on töissä ja minulla lomaa.

Päivän kohokohta on postin tulo, keitän kahvia 7 kertaa/päivä, siivoan lähes pakonomaisesti kun en kestä katsella yhtään astiaa tiskipöydällä.

Olen vaihtanut vaatteet viimeksi 3 päivää sitten, tukan taisin pestä samoihin aikoihin... kun vien lapset ulos, vilkuilen kelloa että pääsisin takaisin sisälle koska hiekkalaatikolla istuminen/reipas talvisäässä ulkoilu ei todellakaan ole mieluisinta hommaa for me.



Jos hyviä puolia pitää etsiä, ainakin rutiinit muodostuivat nopeasti, syönti klo 12 ja 15 ja 19.30, kylpyyn klo 19.45 sänkyyn klo 20.30.



AARRGGHHH!!!!!

Sivut

Kommentit (48)

haluavat leikkiä leluillaan hiekkalaatikon lumikasassa. Noin pienet eivät voi vielä yksinään laskea mäkeä, vaan olemme käyneet rattikelkan kanssa yhdessä laskemassa loivia mäkiä, vuorotellen jompikumpi kyydissä.



Pointti ei ollutkaan se, etten tekisi/keksisi mitään tekemistä lasten kanssa, vaan se, etten oikein osaa saada siitä irti niin paljon kuin esim. sinä tunnut saavan.

Ilmeisesti luet minua kuin avointa kirjaa, ja tämän taidon olet oppinut ihan siellä kotona olessasi, lasten kanssa puuhaillessasi??



Ei voi muuta kuin toivoa, ettet siirrä oppimaasi eteenpäinxD

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itselläni ei ainakaan ole varaa tehdä mitään ekstraa, eikä mielenkiintoa raahata kahta pientä lasta joka paikkaan, vaikka jotain poikkeavaa keksisikin. Kaikki kun ei aina mene niin mutkattomasti.

Ja sitten kun istuu kotona, niin se ainoa tekeminen on just siivoaminen. Masentavaa!

ens viikko pitäis vielä kestää ja lapset palaa päiväkotiin 9.1.2006



Tahdon voimalla tämä menee, tulee vaan Tahdon Asia sarja väkisinkin koko ajan mieleen...

Vierailija:

Lainaus:


Olen nyt ollut viikon kotona lasten kanssa, mies on töissä ja minulla lomaa.

Päivän kohokohta on postin tulo, keitän kahvia 7 kertaa/päivä, siivoan lähes pakonomaisesti kun en kestä katsella yhtään astiaa tiskipöydällä.

Olen vaihtanut vaatteet viimeksi 3 päivää sitten, tukan taisin pestä samoihin aikoihin... kun vien lapset ulos, vilkuilen kelloa että pääsisin takaisin sisälle koska hiekkalaatikolla istuminen/reipas talvisäässä ulkoilu ei todellakaan ole mieluisinta hommaa for me.



Jos hyviä puolia pitää etsiä, ainakin rutiinit muodostuivat nopeasti, syönti klo 12 ja 15 ja 19.30, kylpyyn klo 19.45 sänkyyn klo 20.30.



AARRGGHHH!!!!!




Luulisi ihmisen kykenevän hieman nauttimaan lomastaan, ellei sitten ole niin av:laistunut, että pelkää muistuttavansa kotiäitiä heti jos myöntää itselleenkään viihtyvänsä omien lasten seurassa.



Lomalla ja kotiäitiydellä tuskin on niin paljoa tekemistä keskenään, kuin tästä voisi kuvitella. Kotiäitinä sinä olisit noihin rutiineihisi lisännyt sekä menoja lapsille (muskaria, kerhoa, mielekkäämpää ulkoilua ja kyläilyä) ja toivottavasti myös itsellesi (ohjattuja harrastuksia, ohjaamattomia harrastuksia ja pelkkää olemista esim. ystävien seurassa). Kotiäitiys on arkea, jota kotona oleva äiti tai isä ja lapset elävät.



Lomailun taas pitäisi olla sekä lepoa että juhlaa. Minusta ainakin olisi kamala ajatus, jos pyrkisin lomapäivistä tekemään niin rutiininomaisia ja arksia, että postin tulo on ainoa kohokohta päivässä. Ap:n tilanteessa minä olisin lähtenyt sukuloimaan lasten kanssa. Jos sukulaispaikkaa ei olisi, keksisin jotain muuta. Kuitenkin siten, että loma ja työ selkeästi selkeästi tasapainottaisivat toisiaan.



Jollei lasten kanssa jaksa touhuta, niin se voi olla merkki myös liiasta väsymyksestä ja pitkäaikaisesta stressistä.



Jätä puunaamiset ja lähtekää irroittelemaan jonnekin. Menette vaikka uimaan tms. Ei arjen tarvitse olla pelkkää rutiinia, se vasta voimia vievää onkin elää kellotettua elämää.



Mukavaa lomaa!

tarvii ammattiapua mutta sitä maasennusta on turha vetää joka paikkaan kun kaikki ei ole sitä vai oliko tarkoitus taas mollata masentuneita kun itse ei asiasta mitään tiedetä. Eikä ole ihme että masentuneita todellakin on paljon kun Suomen kotiäiditkin on pahimpia äitiyden vihollisia.

Vierailija:

Lainaus:


Eipä ole siltikään aivot kohmeessa.. miksi olisikaan? Normaalia elämäähän se tämäkin on! Yhtä lailla tässä kotona ollessa elämässä tapahtuu kaikenlaista. Olen edelleen kiinnostunut monista asioista, joista otan selvää ja luen. Vietän aikaani ystävien kanssa jutellen sekä kasvotusten että puhelimitse. Käyn harrastuksissa, pidän kunnostani huolta. Minusta on mukavaa olla kotona, saan viettää aikaa rakkaimpieni kanssa, eikä tarvitse juosta kieli vyön alla tarhaan, töihin, tarhaan, kauppaan, kotiin siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Eikä ole paineita, että pitäisi mennä toisten pillin mukaan.




Itse jaksoin kotiäityittä reilut 3 vuotta, ja sitten laitoin

lapset hoitoon ja palasin töihin. Ja olen todella

nauttinut töistä - ja insinööriydestä!



Siitä että saa käyttää aivojaan aivan eri ongelmien

ratkaisuun kuin lasten kanssa. Siitä että on fiksuja

ja mukavia työkavereita. Siitä että saa enemmän rahaa.

Siitä että saa hyödyntää koulutustaan ja omaa

henkistä pääomaansa tekemällä sitä, missä on

paras.



Se, että on haluaa sekä uran että perheen, pitäisi

minusta olla jokaisen naisen oikeus. Kaikkia

ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotiäideiksi!

Luulen, että tätä ap:kin tarkoittaa.



Tosin minusta on kivaa vaihtelua olla välillä kotona

lasten kanssa, mm. lomilla. Jaksan ihan hyvin jonkun

viikon silloin tällöin pyörittää kotirumbaa lasten

kanssa 24 h. Tosin en minä töihin palaamistakaan

lomien jälkeen harmittele, päinvastoin.

haluan tuolloin yhtä lailla olla vaan, mutta myös tehdä jotain arjesta poikkeavaa ja kivaa. Lapsetkin pitävät yhteisistä menoistamme.

Lähinnä väsyttää se, että lapset KOKO AJAN pyytävät tekemään sitä ja tätä ja kummatkin puhuvat kuin papupadat ja jokaiseen asiaan pitää jaksata kommentoida jotain.

Ei siinä paljon itse ehdi lepäillä. En myöskään jaksa aamusta iltaan tehdä lasteni kanssa jotain lasten juttuja. Teen hyvinkin paljon asioita lasteni kanssa ja annan heille paljon huomiotani.



Vierailija:

Lainaus:


jos ois mahdollista. Mitä extraa sun pitää omien lastes kans koko ajan tehdä? luuletko että he haluavat koko ajan sellasta? Eivätköhän ole kuule väsyneitä ihan niinku säkin niin viikon jäljiltä. Missä vika kun ei vanhemmat jaksa olla lapsiensa kanssa.Huh!




Että lomalla olo on niin mahdottoman vaikeaa. Tuntuu, ettei ap:lla ole asiat kunnossa. Joko työelämä on hänen päälleen liian hektistä, eikä hän osaakaan pysäyttää itseään lomilla. Tai asia on juuri kuten tuossa jo mainittiinkin; ap. on niin AVlaistunut, että hän kuvittelee olevan väärin viihtyä viikko lasten kanssa, jos sattuu olemaan työssä käyvä äiti. Se taas kertoo, että hänellä on ongelmia av:n kanssa. Jos joutuu jatkuvasti pohtimaan mitä av:lla oltaisiin asiasta mieltä, ei elämä kovin mielekästä voi olla.



Vierailija:

Lainaus:


Tosin minusta on kivaa vaihtelua olla välillä kotona

lasten kanssa, mm. lomilla. Jaksan ihan hyvin jonkun

viikon silloin tällöin pyörittää kotirumbaa lasten

kanssa 24 h. Tosin en minä töihin palaamistakaan

lomien jälkeen harmittele, päinvastoin.




paljon aivoja tarvita lasten kanssakotona. Asiaa puhut ap, ei tää ole kaikkia varten. Tässä marttyyrisoituu ihan turhasta.Parasta olisi jos olisi varaa hankkia au-pair niin voisi edes käydä salilla päivisin tai tehdä jotain aivotyötä ohessa.

Ap:lla on oikeus olla kyllästynyt ja väsynyt niinkuin kellä tahansa. Mäkin olen välillä ihan puhki poikki vaikkei ole kuin 2 lasta ja isolla ikäerolla ja en siihen kyllästymiseeni tarvii keltään lupaa.

Eihän lomalla ole mitään tekemistä kotiäitiyden kanssa. Siis oikeasti. Onko niin, että pääsi on tyhjää täynnä, etkä kestä omia ajatuksiasi, oman itsesi seuraa, vaan tarvitset työtä peittämään oma sisäinen autiutesi?

kun tulin raskaaksi, olin aivan varma, että sekoan kotona. Nyt olen ollut kotona puoli vuonna ja on ihan mukavaa. Päivät on erilaisia, toiset huonoja ja toiset hyviä, mutta ihan ok menee. Loma on huono mittari, ei se kerro mitään.



Lisäksi mulla kahden kanssa jaksaa jotenkin paremmin kuin yhden vauvan, joka ei puhu mitään, mutta vaatii tolkuttomasti huomiota.

Eli, kun ollaan viikot käytännössä katsoen erikseen, vanhempien ollessa töissä ja lapset hoidossa/koulussa, niin viikonloput ovat monelle painajaista erilaisine vaatimuksineen. Kun taas ollaan viikotkin yhdessä (tai toinen vanhempi ja lapset), niin lapset eivät välttämättä viikonloppuisin kaipaa nonstoppina vanhempien huomiota.





Vierailija:

Lainaus:


haluan tuolloin yhtä lailla olla vaan, mutta myös tehdä jotain arjesta poikkeavaa ja kivaa. Lapsetkin pitävät yhteisistä menoistamme.

Lähinnä väsyttää se, että lapset KOKO AJAN pyytävät tekemään sitä ja tätä ja kummatkin puhuvat kuin papupadat ja jokaiseen asiaan pitää jaksata kommentoida jotain.

Ei siinä paljon itse ehdi lepäillä. En myöskään jaksa aamusta iltaan tehdä lasteni kanssa jotain lasten juttuja. Teen hyvinkin paljon asioita lasteni kanssa ja annan heille paljon huomiotani.



Vierailija:

Lainaus:


jos ois mahdollista. Mitä extraa sun pitää omien lastes kans koko ajan tehdä? luuletko että he haluavat koko ajan sellasta? Eivätköhän ole kuule väsyneitä ihan niinku säkin niin viikon jäljiltä. Missä vika kun ei vanhemmat jaksa olla lapsiensa kanssa.Huh!







Sitten alkaa työt. Onneksi työtä voi tehdä kotona, sydämeni särkyisi, jos joutuisin laittamaan tuon pikkuisen jo hoitoon. Haikeaa on siltikin... Meillä on ollut ihania hetkiä yhdessä!!!

Olin kaksi vuotta kotiäitinä, siihen mahtui ajoittain ap:n kaltaista kitinää, mutta enimmäkseen oikein ihanaa elämää. Oli vapaus tehdä lähes mitä vain ja myös voimia tehdä monenlaisia asioita.



Nyt taas haastavissa töissä, arki on hyvin kurinalaista. Viikonloput olen ihan puhki, mies pyörittää arjen. Nyt lomalla, töissä pääsisin helpommalla. Se on aluetta, minkä hallitsen. Kotiäitiys on erilaista, täällä mikään ei ole eikä tule koskaan valmiiksi.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat